Arvostelu: Moana / Vaiana (2016)

MOANA (2016)

VAIANA

Ohjaus: Ron Clements, Don Hall, John Musker ja Chris Williams
Pääosissa: Auli'i Cravalho, Dwayne Johnson, Temuera Morrison, Rachel House, Nicole Scherzinger, Alan Tudyk ja Jemaine Clement
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia
Ikäraja: 7

Walt Disneyn edellinen animaatio Zootopia (2016) - eli suomalaisittain Zootropolis: Eläinten kaupunki - oli mielestäni täydellisyyttä hipova ja nokkela teos sekä lapsille että aikuisille. Olin siis tietty innoissani, että samana vuonna ilmestyisi toinenkin Disney-elokuva. Zootopiaa edeltäneet Frozen (2013) ja Big Hero 6 (2014) olivat todella hyviä, joten odotukseni olivat korkealla. Kuten arvata saattoi, Moana ilmoitettiin saapuvaksi vasta pari kuukautta myöhässä Suomeen, kuten useimmille Disneyn animaatioille käy. Ihmetys nousi, kun elokuvan nimi vaihdettiin Euroopan levitykseen Vaianaksi, jottei hahmoa sekoitettaisi italialaiseen aikuisviihdetähti Moana Pozziin. Mielestäni syy on lähinnä huvittava, mutta mikäs siinä. Itse puhun yleensä Moanasta, mutta kirjoitan loppuarvostelun ajan kuitenkin Vaiana, jottei tule sekaannusta. Odotukseni nousivat, kun kuulin, että kyseessä olisi todella hyvä elokuva ja innokkaana menin katsomaan elokuvan yhdessä tyttöystäväni kanssa. Valitettavasti suurten odotusten takia Vaiana tuotti pettymyksen...

Vaiana -nimisen nuoren naisen täytyy lähteä huimalle seikkailulle maailman pelastamiseksi. Hänen täytyy löytää tuulen ja veden puolijumala Maui ja saada hänet palauttamaan Te Fitin sydämen, jota ilman maailma joutuu pimeyden valtaan.

Auli'i Cravalho ääninäyttelee nimikkohahmo Vaianaa, joka on koko elämänsä haaveillut lähtevänsä kotisaareltaan Motunuilta tutkimaan maailmaa. Hänen isänsä, kylän päällikkö Tui (Temuera Morrison) kuitenkin kieltää riutalta kauemmaksi lähtemisen, joten Vaianan kohtalona olisi asua koko elämänsä saarella. Kuitenkin itse valtameri valitsee Vaianan pelastustehtävään, joten hänen on uhmattava isäänsä ja lähdettävä vaaralliselle matkalle. Vaiana on mainio ja päättäväinen hahmo. Hänestä tekee mielenkiintoisen esimerkiksi se, että hän ei osaa merenkäyntiä kunnolla, mutta hän yrittää silti kaikkensa onnistuakseen, vaikka mikään ei tuntuisi sujuvan täysin. Vaianaa voisi tavallaan pitää Disneyn prinsessahahmona, vaikka hän ei sitä kuitenkaan ole.
     Toisin kuin Vaianan isä, hänen mummunsa (Rachel House) rohkaisee Vaianaa etsimään Mauia sekä todellista itseään. Mummu on tavallaan huvittava tapaus. Hänen ja Vaianan sukulaissuhdetta olisi voinut syventää vielä hieman lisää. Vaianan äiti (Nicole Scherzinger) jää täysin taka-alalle, eikä oikeastaan tee mitään elokuvan aikana.
     Puolijumala Mauin äänenä kuullaan Dwayne "The Rock" Johnson, joka on tunnettu lähinnä toimintarooleistaan. Olikin hauska kuulla hänet ääniroolissa - sekä laulamassa. Maui kykenee isolla ongenkoukullaan muuttamaan muotoaan eri eläimiksi. Hahmo on aikamoinen egopullistelija, joka rehentelee urotöillään, muttei tee vaikutusta Vaianaan. Aluksi Maui ei halua lähteä Vaianan mukaan, mutta loppujen lopuksi hänen on kuitenkin pakko ja elokuvan aikana hänestä alkaa kehkeytyä oikea sankari. Mauilla on useita tatuointeja kehossaan ja hän saa niitä joka kerrasta, kun hän suorittaa uroteon. Yhtenä tatuointina on liikkuva kuva Mauista itsestään, jolle Maui välillä juttelee. Hahmo perustuu polynesialaiseen mytologiseen jumalhahmoon Māuiin.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. Heihei-kukko, joka on aika tyhmä tapaus. Heihei tuntuu olevan usein täysin pihalla siitä, missä hän on, eikä hän esimerkiksi edes noki ruokiaan oikeasta paikasta, vaan nokkii maata tai puuta ruoan vierestä. Heihei voi helposti muodostua suosikkihahmoksi ja hän tuokin paljon huumoria mukaan. Heihein äänenä kuullaan Alan Tudyk, mutta ottaen huomioon, ettei Heihei puhu, niin on vaikea sanoa, mitkä äänet Tudyk tekee itse. Heihei päätyy vahingossa Vaianan mukaan ja aiheuttaakin välillä ongelmia päähenkilöille. Jemaine Clement esiintyy jättimäisenä Tamatoa-rapuna, joka on tarinan välivastus ennen pääpahista, eli maan ja tulen demonia Te Kā'ta. Tamatoa tuntuu aluksi uhkaavalta, mutta hän onkin oikeasti aika hömelö tapaus. Te Kā näyttää hieman karmivalta, muttei hänkään ole kovin ihmeellinen paha.

Elokuvan alussa kerrotaan tarina siitä, kuinka aikojen alussa äitisaari Te Fiti nousi meren keskelle ja loi elämää maailmaan. Useat yrittivät varastaa Te Fitin sydämen (hehkuvan vihreän kiven, jonka keskellä on spiraali), uskoen, että voisivat itsekin luoda elämää. Ainoa joka varastamisessa onnistuu, on Maui, minkä takia Te Kā kuitenkin nousee merestä ja alkaa levittämään pimeyttä ympäri maailmaa. Te Kā päihittää Mauin, joka menettää ongenkoukkunsa ja sydämen. Tästä päästään Vaianan elämään, joka saa käsiinsä sydämen ja lähtee matkalleen. Matkalla vastaan tulee hurjia myrskyjä, hirviöiden valtakunta Lalotai, sekä pieniä kakamora-olentoja, jotka pukeutuvat kookospähkinöihin ja haluavat sydämen itselleen. Lapsille elokuvassa riittää paljon seikkailua ja jännitystä, sekä hauskoja hetkiä, kun pääsee katsomaan Heihein toilailuja. Aikuiset taas näkevät teemoja itsensä löytämisestä ja huomaavat hieman varttuneempaan makuun suunnatut vitsit. Yhdessä kohtauksessa on tosin todella lapsellinen vitsi, jolle aikuiset kuitenkin nauravat varmasti enemmän kuin lapset. Mukana on myös hieman uskonnollista viittausta, sillä veden väistyessä Vaianan tieltä, voi tulla helposti mieleen Mooses, kun meri siirtyy hänen ja israelilaisten tieltä.

Alku tuntuu kestävän hieman liian kauan, kunnes päästään matkaan. Alussa ehditään useaan kertaan miettiä, että pitäisikö sitä lähteä merelle vai ei? Ja kun katsojat tietävät, miten käy, niin ylimääräinen pohdiskelu tuntuu hieman pitkäveteiseltä. Onneksi matkan alkaessa elokuvaan tulee toimivaa tunnetta ja se tuntuu menevän hyvällä temmolla eteenpäin. Valitettavasti oman itsensä löytämistä painotetaan hieman liikaakin, eivätkä toimintakohtaukset täysin toimi. Kakamora-kohtaus on vielä mainio, mutta Lalotain osuus muuttuu hieman tylsäksi ja hölmöksi. Välillä Vaiana tuntuu kestävän hieman liian kauan ja siitä saisi helposti poistettua pieniä hetkiä sieltä täältä, jolloin kokonaiskesto olisi tunnin ja 40 minuuttia. Loppupuoli ratkeaa turhan helposti, ottaen huomioon, millainen matka on tehty. Elokuva myös selittää joitain kohtia katsojille sen sijaan, että se uskaltaisi luottaa siihen, että katsojat ymmärtävät asiat helposti. Paikoitellen elokuva tuntuu kokevan olevansa fiksumpi kuin onkaan, eikä se itsensä löytäminen ole enää kovin uusi juttu Disney-tarinalle. Onneksi leffassa saa nauraa paljon, eikä siinä ole erityisemmin heikkoja vitsejä. Vaianan ja Mauin tutustuminen rakennetaan mainiosti ja lopputuloksena on hyvä Disney-seikkailu, josta kuitenkin puuttuu ihmeellisyys, jota oli esimerkiksi Frozenissa ja nokkeluus mitä Zootopiasta löytyi. Voi myös olla, että odotukseni olivat liian korkeat (mikä on varmasti totta) ja toisella katsomiskerralla Vaiana voisi toimia paremmin.

Vaiana on monen Disney-elokuvan tapaan musikaali. Ensimmäinen kunnon musikaalikohtaus, jossa näytetään, kuinka Vaiana kasvaa kylässään on muuten toimiva, mutta sen aikana soiva kappale "Where You Are" ei jää erityisemmin mieleen. Vaianan haaveilukappale "How Far I'll Go" on todella mainio ja se onneksi kuullaan uudestaankin, eikä mikään ihme, että se on Oscar-ehdokkaana parhaana alkuperäiskappaleena. Suosikikseni nousi kuitenkin Mauin laulama "You're Welcome", jossa tunnelma oli erinomainen, minkä lisäksi kappaleen kertosäe jää varmasti soimaan päähän. Tamatoan laulama "Shiny" on ihan kiva, muttei kovin ihmeellinen kipale. "I Am Vaiana" on jälleen mainio ja siihen on otettu melodiaa "How Far I'll Go" -kappaleesta.

Asia, mistä ei voi valittaa ollenkaan Vaianassa, on sen animointi. Elokuva näyttää nimittäin aivan mielettömän upealta. Metsäympäristöt ovat hienosti toteutettuja, kuten myös vesikohtaukset. Hahmot näyttävät tutuilta Disney-tyypeiltä, kuten kuuluukin. Visuaalisesti Vaiana on kaunis teos ja pelkästään sen visuaalisuuden takia se kannattaa katsoa. Yllättävää kyllä, sen 3D-tehoste toimi aina välillä. Elokuvalla on neljä ohjaajaa. Ron Clements ja John Musker ovat ohjanneet yhdessä mm. Disney-leffat The Little Mermaid (1989), Aladdin (1992) ja Hercules (1997), joten heillä on selkeästi kokemusta animaatioiden teosta. Don Hall ja Chris Williams taas työskentelivät yhdessä Big Hero 6:n parissa, joten heiltä löytyy kokemusta tietokoneanimaatioista. Onkin hienoa, että vanhat konkarit ja uudet tekijät ovat yhdistäneet voimansa. Totuus on tosin se, että tarinasta löytyi aukkoja, eivätkä Clements ja Musker kiireiltään ehtineet paikata niitä, jolloin Hall ja Williams tulivat mukaan projektiin. Käsikirjoituksesta vastaa Zootopian toinen kirjoittaja Jared Bush. Äänitehosteet ovat mainioita ja Mark Mancinan säveltämä musiikki on todella hyvää.

Elokuva sisältää tietenkin "easter eggeja", eli viittauksia muihin elokuviin, hahmoihin jne. Tarkkasilmäisimmät voivat bongata Vaianasta viittauksia Disneyn aiempiin elokuviin, kuten The Little Mermaid, Aladdin, Wreck-It Ralph (2012), Frozen ja Big Hero 6. Tämän lisäksi hirviöiden valtakunta Lalotaissa taustalla nähdään erään hirviön selkä, joka muistuttaa vahvasti Godzillaa.

Ennen Vaianaa elokuvateattereissa näytetään lyhytelokuva "Inner Workings". Kyseessä on todella hauska, mutta samalla myös hieman surullinen pätkä. Siinä näytetään miehen matka töihinsä ja miten hänen aivonsa ja sydämensä ohjailevat paikasta toiseen. Katsojaa naurattaa, esimerkiksi kun sydän haluaisi surffaamaan, mutta aivot näkevät vain, kuinka aalloista ilmestyvä hai kuitenkin söisi miehen ja yhtäkkiä oltaisiinkin jo haudassa.

Yhteenveto: Vaiana on hyvä elokuva, mutta olin silti pettynyt, sillä odotin paljon enemmän Zootopian jälkeen. Vaiana itsessään on mainio päähenkilö, minkä lisäksi Maui on hyvä itserakkaana puolijumalana. Voiton hahmoista vie kuitenkin hömelö Heihei-kukko, jonka toilailuja jaksaisi katsoa lisääkin. Pääpahis Te Kā näyttää uhkaavalta, muttei sitä täysin valitettavasti olekaan. Alku tuntuu hieman liian pitkältä ja jotkut kohdat kestävät pienesti liian kauan. Joitain asioita selitellään turhaan katsojille. Seikkailun tuntu on kuitenkin pääasiassa toimiva ja huumoria on paljon. Musikaalikohtaukset eivät ole muuten kovin erityisiä, mutta Oscar-ehdokaskappale "How Far I'll Go" on todella hyvä ja Mauin laulama "You're Welcome" on loistava. Lopputuloksena on hyvä elokuva, joka ei kuitenkaan ole erityisen nokkela tai erityinen. Animointi on huikean upeaa, mutta tarinasta löytyy heikkoja hetkiä. Kannattaa viedä lapset katsomaan Vaianaa ja saatatte itsekin nauttia siitä. Perheen pienimmille jotkut kohdat voivat olla hieman liian jänniä, mutta jo ala-asteikäisille Vaiana kannattaa näyttää. Elokuvaa ennen näytettävä "Inner Workings" on todella hyvä. Jännityksellä jään odottamaan, millä nimellä seuraava Disney-animaatio saapuu Eurooppaan... Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus, joten ei kannata lähteä salista ennen kuin elokuva on päättynyt kokonaan.

Kirjoittanut: Joonatan, 19.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Moana, 2016, Walt Disney Pictures, Walt Disney Animation Studios