Arvostelu: Meripeto (The Sea Beast - 2022)

MERIPETO

THE SEA BEAST

Ohjaus: Chris Williams

Pääosissa: Karl Urban, Zaris-Angel Hator, Jared Harris, Marianne Jean-Baptiste, Jim Carter, Doon Mackichan, Dan Stevens ja Kathy Burke

Genre: animaatio, seikkailu, jännitys

Kesto: 1 tunti 55 minuuttia

Ikäraja: 7

The Sea Beast, eli suomalaisittain Meripeto on Netflixin animaatioelokuva. Disneyn animaatiot Bolt (2008) ja Big Hero 6 (2014) ohjannut Chris Williams kehitteli elokuvan tarinan työnimellä "Jacob and the Sea Beast" ja esitteli sen Netflixille, joka tarttui projektiin. Animointi käynnistyi ja lopulta Meripeto julkaistiin Netflixin suoratoistopalvelussa heinäkuussa 2022. Elokuva nousi suosituksi ja se keräsi kehuja kriitikoilta. Itseäni leffa ei erityisemmin kiinnostanut, kun se julkaistiin ja ajattelinkin jättää sen väliin. Kuitenkin kun Meripeto sai parhaan animaatioelokuvan Oscar-ehdokkuuden, päätin lopulta antaa sille sittenkin mahdollisuuden ja katsoin sen muutamaa päivää ennen Oscar-gaalaa.

Satojen vuosien ajan meripedot ovat hyökänneet ihmisten kimppuun. Jacob Holland on yksi monista meripetojen metsästäjistä ja vannoutunut suojelemaan ihmisiä näiltä hirviöiltä. Hänen näkemyksensä kuitenkin muuttuu, kun metsästäjien laivaan livahtaa nuori tyttö Maisie.

Elokuvan keskiössä ovat Jacob Holland (äänenä Karl Urban), meripetojen metsästykselle omistautunut mies ja Maisie Brumble (Zaris-Angel Hator), nuori orpotyttö, joka haluaa jatkaa vanhempiensa jalanjäljissä meripetometsästäjänä. Aluksi Jacob ei millään jaksaisi innokasta tyttöä, mutta kuten arvata saattaa, hänen ja Maisien välille syntyy vähitellen ystävyys, jossa näkemys meripedoista alkaa hiljalleen muovautua. Hahmot ovat oivalliset, joskin turhankin tavanomaiset animaatiogenressä, vailla mitään selvää massasta erottavaa piirrettä.

     Muita hahmoja leffassa ovat meripetometsästäjien laivan, Väistämättömän kapteeni Crow (Jared Harris) ja perämies Sarah Sharpe (Marianne Jean-Baptiste), sekä paikallisen kuningaskunnan kuningas (Jim Carter) ja kuningatar (Doon Mackichan) ja näiden kuninkaallista laivastoa johtava amiraali Hornagold (Dan Stevens). Sivuhahmot eivät ole erityisen kaksisia ja erityisesti kapteeni Crow on kiirehtien ja kömpelösti kirjoitettu hahmo. Hänen kaarensa on ontuva ja siinä tehdään varsin turhauttavia ratkaisuja. Ääninäyttelijät kuitenkin suoriutuvat mallikkaasti rooleistaan.

Meripedon nähtyäni tulin siihen tulokseen, että olisin periaatteessa voinut jättää sen väliin. Elokuvan saama parhaan animaatioleffan Oscar-ehdokkuus sai minut kiinnostumaan leffasta, mutta lopputulos ei onnistunut säväyttämään minua muulla kuin visuaalisella annillaan. Leffan aikana jopa ihmettelin, että miten Meripeto edes sai animaatioehdokkuuden, kun esimerkiksi mielestäni paremmat Lightyear (2022), Tikun ja Takun pelastuspartio (Chip 'n Dale: Rescue Rangers - 2022), Hurja jengi (The Bad Guys - 2022) ja DC Superlemmikkien liiga (DC League of Super-Pets - 2022) jäivät nuolemaan näppejään? Älkää kuitenkaan käsittäkö minua väärin, ei Meripeto huono elokuva ole, ei todellakaan. Se vain on aika geneerinen ja unohdettava tapaus kaikessa kelvollisuudessaan.

Veikkaan, että lapsikatsojiin Meripeto voi iskeä lujaa. Se on pääasiassa oikein viihdyttävä meriseikkailu, josta löytyy vauhtia ja vaaroja, sekä ajoittain ripaus huumoriakin. Alkupään kohtaamiset meripetojen kanssa voivat olla jopa varsin jännittäviä, mutta silti innostavia toimintakohtauksia, joilla napataan katsoja mukaan seikkailuun. Elokuvasta löytyy myös vahvoja ja tärkeitä teemoja liittyen ihmisten suhteeseen vaarallisina koettuihin eläimiin, kuten vaikkapa haikaloihin. Olisivatko nämä meripedotkaan haitaksi, jos elokuvan ihmishahmot eivät tunkeutuisi niiden reviirille? Pohdinta on oivallista, mutta samalla se tuntuu muista lastenleffoista kopioidulta. Meripedon selkein vertailukohta on Näin koulutat lohikäärmeesi (How to Train Your Dragon - 2010) ja kun tämä nousee mieleen, katsojana voi oikeastaan arvata kaiken, mitä leffassa tulee tapahtumaan. Niinpä aluksi todella lupaavalta vaikuttava meriseikkailu muuttuu vääjäämättä hieman mielikuvituksettomaksi ja liian turvallisilla korteilla pelaavaksi.

Elokuvaa ei kuitenkaan voi moittia sen visuaalisesta tarjonnasta. Meripeto on todella näyttävästi animoitu ja sitä kelpaisi katsoa isolta valkokankaalta leffateatterissa kotisohvan ja television sijaan. Suuret kohtaukset meripetojen ja niiden metsästäjien välillä ovat komeaa katseltavaa, puhdasta silmäkarkkia. Laiva on täynnä yksityiskohtia, meripedot ovat hienoja luomuksia ja ympärillä oleva vesi on erinomaisesti tehty. Elokuva on myös mukavan värikäs. Äänimaailma on pätevästi rakennettu ja Mark Mancinan säveltämät musiikit tehostavat seikkailun henkeä etenkin alkupäässä, vaikkakin jotkut hänen melodiansa yhdistettynä kuvastoon laivan kimppuun käyvästä lonkerohirviöstä nostavatkin herkästi mieleen Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstussa (Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest - 2006) käydyn taiston Kraken-olentoa vastaan.

Yhteenveto: Meripeto on kelvollinen ja passelin viihdyttävä animaatioseikkailu, jonka käsikirjoitus kuitenkin lainailee liikaa muualta ja hukkuu siten mielikuvituksettomuuteen. Läpi leffan katsoja voi huomata mielleyhtymiä vaikkapa Pirates of the Caribbeaniin ja Näin koulutat lohikäärmeesi -elokuviin, jälkimmäiseen erityisesti tarinan puolesta. Lapsille leffa tarjoaa takuulla jännitystä, mutta aikuiselle elokuva voi olla liian varman päälle ja yllätyksettömästi tehty. Elokuva sisältää hyviä viestejä ihmisten suhteesta eläimiin, minkä lisäksi siinä on ihan hauskoja hetkiä, vauhdikkaita toimintakohtauksia ja mukavaa seikkailun henkeä. Parasta elokuvassa on sen upea visuaalinen anti. Leffa on erinomaisesti animoitu ja onkin sääli, että sitä pitää katsoa kotona televisiosta, eikä elokuvateatterissa isolta kankaalta. Meripeto ei huimaa päätä tarinallaan, mutta siitä löytyy tarpeeksi hyviä puolia nostamaan laadultaan seilailevan elokuvan pinnalle.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.3.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Sea Beast, 2022, Netflix, Netflix Animation

Arvostelu: Moana / Vaiana (2016)

MOANA (2016)

VAIANA

Ohjaus: Ron Clements, Don Hall, John Musker ja Chris Williams
Pääosissa: Auli'i Cravalho, Dwayne Johnson, Temuera Morrison, Rachel House, Nicole Scherzinger, Alan Tudyk ja Jemaine Clement
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia
Ikäraja: 7

Walt Disneyn edellinen animaatio Zootopia (2016) - eli suomalaisittain Zootropolis: Eläinten kaupunki - oli mielestäni täydellisyyttä hipova ja nokkela teos sekä lapsille että aikuisille. Olin siis tietty innoissani, että samana vuonna ilmestyisi toinenkin Disney-elokuva. Zootopiaa edeltäneet Frozen (2013) ja Big Hero 6 (2014) olivat todella hyviä, joten odotukseni olivat korkealla. Kuten arvata saattoi, Moana ilmoitettiin saapuvaksi vasta pari kuukautta myöhässä Suomeen, kuten useimmille Disneyn animaatioille käy. Ihmetys nousi, kun elokuvan nimi vaihdettiin Euroopan levitykseen Vaianaksi, jottei hahmoa sekoitettaisi italialaiseen aikuisviihdetähti Moana Pozziin. Mielestäni syy on lähinnä huvittava, mutta mikäs siinä. Itse puhun yleensä Moanasta, mutta kirjoitan loppuarvostelun ajan kuitenkin Vaiana, jottei tule sekaannusta. Odotukseni nousivat, kun kuulin, että kyseessä olisi todella hyvä elokuva ja innokkaana menin katsomaan elokuvan yhdessä tyttöystäväni kanssa. Valitettavasti suurten odotusten takia Vaiana tuotti pettymyksen...

Vaiana -nimisen nuoren naisen täytyy lähteä huimalle seikkailulle maailman pelastamiseksi. Hänen täytyy löytää tuulen ja veden puolijumala Maui ja saada hänet palauttamaan Te Fitin sydämen, jota ilman maailma joutuu pimeyden valtaan.

Auli'i Cravalho ääninäyttelee nimikkohahmo Vaianaa, joka on koko elämänsä haaveillut lähtevänsä kotisaareltaan Motunuilta tutkimaan maailmaa. Hänen isänsä, kylän päällikkö Tui (Temuera Morrison) kuitenkin kieltää riutalta kauemmaksi lähtemisen, joten Vaianan kohtalona olisi asua koko elämänsä saarella. Kuitenkin itse valtameri valitsee Vaianan pelastustehtävään, joten hänen on uhmattava isäänsä ja lähdettävä vaaralliselle matkalle. Vaiana on mainio ja päättäväinen hahmo. Hänestä tekee mielenkiintoisen esimerkiksi se, että hän ei osaa merenkäyntiä kunnolla, mutta hän yrittää silti kaikkensa onnistuakseen, vaikka mikään ei tuntuisi sujuvan täysin. Vaianaa voisi tavallaan pitää Disneyn prinsessahahmona, vaikka hän ei sitä kuitenkaan ole.
     Toisin kuin Vaianan isä, hänen mummunsa (Rachel House) rohkaisee Vaianaa etsimään Mauia sekä todellista itseään. Mummu on tavallaan huvittava tapaus. Hänen ja Vaianan sukulaissuhdetta olisi voinut syventää vielä hieman lisää. Vaianan äiti (Nicole Scherzinger) jää täysin taka-alalle, eikä oikeastaan tee mitään elokuvan aikana.
     Puolijumala Mauin äänenä kuullaan Dwayne "The Rock" Johnson, joka on tunnettu lähinnä toimintarooleistaan. Olikin hauska kuulla hänet ääniroolissa - sekä laulamassa. Maui kykenee isolla ongenkoukullaan muuttamaan muotoaan eri eläimiksi. Hahmo on aikamoinen egopullistelija, joka rehentelee urotöillään, muttei tee vaikutusta Vaianaan. Aluksi Maui ei halua lähteä Vaianan mukaan, mutta loppujen lopuksi hänen on kuitenkin pakko ja elokuvan aikana hänestä alkaa kehkeytyä oikea sankari. Mauilla on useita tatuointeja kehossaan ja hän saa niitä joka kerrasta, kun hän suorittaa uroteon. Yhtenä tatuointina on liikkuva kuva Mauista itsestään, jolle Maui välillä juttelee. Hahmo perustuu polynesialaiseen mytologiseen jumalhahmoon Māuiin.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. Heihei-kukko, joka on aika tyhmä tapaus. Heihei tuntuu olevan usein täysin pihalla siitä, missä hän on, eikä hän esimerkiksi edes noki ruokiaan oikeasta paikasta, vaan nokkii maata tai puuta ruoan vierestä. Heihei voi helposti muodostua suosikkihahmoksi ja hän tuokin paljon huumoria mukaan. Heihein äänenä kuullaan Alan Tudyk, mutta ottaen huomioon, ettei Heihei puhu, niin on vaikea sanoa, mitkä äänet Tudyk tekee itse. Heihei päätyy vahingossa Vaianan mukaan ja aiheuttaakin välillä ongelmia päähenkilöille. Jemaine Clement esiintyy jättimäisenä Tamatoa-rapuna, joka on tarinan välivastus ennen pääpahista, eli maan ja tulen demonia Te Kā'ta. Tamatoa tuntuu aluksi uhkaavalta, mutta hän onkin oikeasti aika hömelö tapaus. Te Kā näyttää hieman karmivalta, muttei hänkään ole kovin ihmeellinen paha.

Elokuvan alussa kerrotaan tarina siitä, kuinka aikojen alussa äitisaari Te Fiti nousi meren keskelle ja loi elämää maailmaan. Useat yrittivät varastaa Te Fitin sydämen (hehkuvan vihreän kiven, jonka keskellä on spiraali), uskoen, että voisivat itsekin luoda elämää. Ainoa joka varastamisessa onnistuu, on Maui, minkä takia Te Kā kuitenkin nousee merestä ja alkaa levittämään pimeyttä ympäri maailmaa. Te Kā päihittää Mauin, joka menettää ongenkoukkunsa ja sydämen. Tästä päästään Vaianan elämään, joka saa käsiinsä sydämen ja lähtee matkalleen. Matkalla vastaan tulee hurjia myrskyjä, hirviöiden valtakunta Lalotai, sekä pieniä kakamora-olentoja, jotka pukeutuvat kookospähkinöihin ja haluavat sydämen itselleen. Lapsille elokuvassa riittää paljon seikkailua ja jännitystä, sekä hauskoja hetkiä, kun pääsee katsomaan Heihein toilailuja. Aikuiset taas näkevät teemoja itsensä löytämisestä ja huomaavat hieman varttuneempaan makuun suunnatut vitsit. Yhdessä kohtauksessa on tosin todella lapsellinen vitsi, jolle aikuiset kuitenkin nauravat varmasti enemmän kuin lapset. Mukana on myös hieman uskonnollista viittausta, sillä veden väistyessä Vaianan tieltä, voi tulla helposti mieleen Mooses, kun meri siirtyy hänen ja israelilaisten tieltä.

Alku tuntuu kestävän hieman liian kauan, kunnes päästään matkaan. Alussa ehditään useaan kertaan miettiä, että pitäisikö sitä lähteä merelle vai ei? Ja kun katsojat tietävät, miten käy, niin ylimääräinen pohdiskelu tuntuu hieman pitkäveteiseltä. Onneksi matkan alkaessa elokuvaan tulee toimivaa tunnetta ja se tuntuu menevän hyvällä temmolla eteenpäin. Valitettavasti oman itsensä löytämistä painotetaan hieman liikaakin, eivätkä toimintakohtaukset täysin toimi. Kakamora-kohtaus on vielä mainio, mutta Lalotain osuus muuttuu hieman tylsäksi ja hölmöksi. Välillä Vaiana tuntuu kestävän hieman liian kauan ja siitä saisi helposti poistettua pieniä hetkiä sieltä täältä, jolloin kokonaiskesto olisi tunnin ja 40 minuuttia. Loppupuoli ratkeaa turhan helposti, ottaen huomioon, millainen matka on tehty. Elokuva myös selittää joitain kohtia katsojille sen sijaan, että se uskaltaisi luottaa siihen, että katsojat ymmärtävät asiat helposti. Paikoitellen elokuva tuntuu kokevan olevansa fiksumpi kuin onkaan, eikä se itsensä löytäminen ole enää kovin uusi juttu Disney-tarinalle. Onneksi leffassa saa nauraa paljon, eikä siinä ole erityisemmin heikkoja vitsejä. Vaianan ja Mauin tutustuminen rakennetaan mainiosti ja lopputuloksena on hyvä Disney-seikkailu, josta kuitenkin puuttuu ihmeellisyys, jota oli esimerkiksi Frozenissa ja nokkeluus mitä Zootopiasta löytyi. Voi myös olla, että odotukseni olivat liian korkeat (mikä on varmasti totta) ja toisella katsomiskerralla Vaiana voisi toimia paremmin.

Vaiana on monen Disney-elokuvan tapaan musikaali. Ensimmäinen kunnon musikaalikohtaus, jossa näytetään, kuinka Vaiana kasvaa kylässään on muuten toimiva, mutta sen aikana soiva kappale "Where You Are" ei jää erityisemmin mieleen. Vaianan haaveilukappale "How Far I'll Go" on todella mainio ja se onneksi kuullaan uudestaankin, eikä mikään ihme, että se on Oscar-ehdokkaana parhaana alkuperäiskappaleena. Suosikikseni nousi kuitenkin Mauin laulama "You're Welcome", jossa tunnelma oli erinomainen, minkä lisäksi kappaleen kertosäe jää varmasti soimaan päähän. Tamatoan laulama "Shiny" on ihan kiva, muttei kovin ihmeellinen kipale. "I Am Vaiana" on jälleen mainio ja siihen on otettu melodiaa "How Far I'll Go" -kappaleesta.

Asia, mistä ei voi valittaa ollenkaan Vaianassa, on sen animointi. Elokuva näyttää nimittäin aivan mielettömän upealta. Metsäympäristöt ovat hienosti toteutettuja, kuten myös vesikohtaukset. Hahmot näyttävät tutuilta Disney-tyypeiltä, kuten kuuluukin. Visuaalisesti Vaiana on kaunis teos ja pelkästään sen visuaalisuuden takia se kannattaa katsoa. Yllättävää kyllä, sen 3D-tehoste toimi aina välillä. Elokuvalla on neljä ohjaajaa. Ron Clements ja John Musker ovat ohjanneet yhdessä mm. Disney-leffat The Little Mermaid (1989), Aladdin (1992) ja Hercules (1997), joten heillä on selkeästi kokemusta animaatioiden teosta. Don Hall ja Chris Williams taas työskentelivät yhdessä Big Hero 6:n parissa, joten heiltä löytyy kokemusta tietokoneanimaatioista. Onkin hienoa, että vanhat konkarit ja uudet tekijät ovat yhdistäneet voimansa. Totuus on tosin se, että tarinasta löytyi aukkoja, eivätkä Clements ja Musker kiireiltään ehtineet paikata niitä, jolloin Hall ja Williams tulivat mukaan projektiin. Käsikirjoituksesta vastaa Zootopian toinen kirjoittaja Jared Bush. Äänitehosteet ovat mainioita ja Mark Mancinan säveltämä musiikki on todella hyvää.

Elokuva sisältää tietenkin "easter eggeja", eli viittauksia muihin elokuviin, hahmoihin jne. Tarkkasilmäisimmät voivat bongata Vaianasta viittauksia Disneyn aiempiin elokuviin, kuten The Little Mermaid, Aladdin, Wreck-It Ralph (2012), Frozen ja Big Hero 6. Tämän lisäksi hirviöiden valtakunta Lalotaissa taustalla nähdään erään hirviön selkä, joka muistuttaa vahvasti Godzillaa.

Ennen Vaianaa elokuvateattereissa näytetään lyhytelokuva "Inner Workings". Kyseessä on todella hauska, mutta samalla myös hieman surullinen pätkä. Siinä näytetään miehen matka töihinsä ja miten hänen aivonsa ja sydämensä ohjailevat paikasta toiseen. Katsojaa naurattaa, esimerkiksi kun sydän haluaisi surffaamaan, mutta aivot näkevät vain, kuinka aalloista ilmestyvä hai kuitenkin söisi miehen ja yhtäkkiä oltaisiinkin jo haudassa.

Yhteenveto: Vaiana on hyvä elokuva, mutta olin silti pettynyt, sillä odotin paljon enemmän Zootopian jälkeen. Vaiana itsessään on mainio päähenkilö, minkä lisäksi Maui on hyvä itserakkaana puolijumalana. Voiton hahmoista vie kuitenkin hömelö Heihei-kukko, jonka toilailuja jaksaisi katsoa lisääkin. Pääpahis Te Kā näyttää uhkaavalta, muttei sitä täysin valitettavasti olekaan. Alku tuntuu hieman liian pitkältä ja jotkut kohdat kestävät pienesti liian kauan. Joitain asioita selitellään turhaan katsojille. Seikkailun tuntu on kuitenkin pääasiassa toimiva ja huumoria on paljon. Musikaalikohtaukset eivät ole muuten kovin erityisiä, mutta Oscar-ehdokaskappale "How Far I'll Go" on todella hyvä ja Mauin laulama "You're Welcome" on loistava. Lopputuloksena on hyvä elokuva, joka ei kuitenkaan ole erityisen nokkela tai erityinen. Animointi on huikean upeaa, mutta tarinasta löytyy heikkoja hetkiä. Kannattaa viedä lapset katsomaan Vaianaa ja saatatte itsekin nauttia siitä. Perheen pienimmille jotkut kohdat voivat olla hieman liian jänniä, mutta jo ala-asteikäisille Vaiana kannattaa näyttää. Elokuvaa ennen näytettävä "Inner Workings" on todella hyvä. Jännityksellä jään odottamaan, millä nimellä seuraava Disney-animaatio saapuu Eurooppaan... Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus, joten ei kannata lähteä salista ennen kuin elokuva on päättynyt kokonaan.

Kirjoittanut: Joonatan, 19.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Moana, 2016, Walt Disney Pictures, Walt Disney Animation Studios

Arvostelu: Big Hero 6 (2014)

BIG HERO 6

Ohjaus: Don Hall ja Chris Williams
Pääosissa: Ryan Potter, Scott Adsit, Damon Wayans Jr, Jamie Chung, Genesis Rodriguez, T.J. Miller, Daniel Henney, James Cromwell, Maya Rudolph ja Alan Tudyk
Genre: animaatio, supersankarielokuva, komedia
Kesto: 1 tunti 42 minuuttia
Ikäraja: 7

Kuten monet muutkin Walt Disneyn animaatioelokuvat, myös Big Hero 6 tuli myöhässä Suomen teatterilevitykseen. Sen ensi-ilta Yhdysvalloissa oli jo lokakuussa 2014, mutta Suomeen se ilmestyi vasta tammikuussa 2015. Odotin elokuvaa paljon, sillä halusin nähdä, miten Disney toteuttaisi supersankarielokuvan. Kiinnostukseni kasvoi, kun kuulin, että ryhmä on peräisin Marvelin sarjakuvista. Kävinkin heti ensi-iltaviikonloppuna katsomassa elokuvan ja pidin siitä todella paljon. Ostin elokuvan Blu-raylle heti sen julkaisupäivänä, mutten ollut katsonut sitä kertaakaan uudestaan. Tänään päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja katsoin elokuvan toisen kerran elämässäni, toivoen, että juttu toimisi yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin katselukerralla.

Laittomia robottimatseja harrastava Hiro alkaa tutkia hänen keksimiensä mikrobottien varastamistapausta. Apuna Hirolla on hänen veljensä rakentama hoitoapulaisrobotti Baymax ja neljä nuorta keksijää.

Päähenkilö Hiro Hamadaa ääninäyttelee Ryan Potter. Hiro on neljätoistavuotias poika, joka on erittäin älykäs ja onkin jo valmistunut lukiosta. Hän ei koe, että lähes mikään olisi kunnollinen haaste hänen neroudelleen ja kykeneekin rakentelemaan kaikenlaisia vempaimia, kuten robottinsa, jolla hän taistelee bottimatseissa. Ryan Potterin ääninäyttely on onnistunutta ja hän tuo hienosti tunteita mukaan hahmoon pelkällä äänellään. Hiron Tadashi-veljeä esittää Daniel Henney.
     Ehdottomasti paras hahmo koko elokuvassa on Tadashin luoma henkilökohtainen hoitoapulainen Baymax, joka on aivan loistavasti keksitty hahmo. Baymax on valkoinen, pullea robotti, joka on hidas ja kömpelö, mutta todella ihana hahmo. Vaikka tiedän, että jossain kohtaa minua alkaisi ärsyttää Baymaxin höpötykset, niin silti todellakin haluaisin itselleni oman Baymaxin. Hahmolle kirjoitetut repliikit ovat tarkkaan mietittyjä ja hänen eleensä ovat hauskasti keksittyjä. Jo pelkästään hahmon tervehdys on täydellinen. Etenkin alkupuolella Baymaxille saa nauraa lähes kaiken aikaa. Sydämessäni on paikka suloisille hahmoille elokuvissa ja Baymax ehdottomasti kuuluu sinne paikkaan. Hahmon äänenä kuullaan pääasiassa televisiosarjoissa esiintynyt Scott Adsit.
     Big Hero 6 -tiimiin kuuluvat Hiron ja Baymaxin lisäksi myös lasersäteistä innostuva Wasabi (Damon Wayans Jr), totinen Go Go (Jamie Chung), energinen Honey Lemon (Genesis Rodriguez) ja todella ärsyttävä Fred (T.J. Miller). Hahmoille ei ole kovin paljoa annettu lisäsisältöä, vaan he ovat pääasiassa juuri tietynlaiset läpi elokuvan. Nelikosta suosikkini on Wasabi, jolla on hauskoja hetkiä, mutta Millerin ääninäyttelemää Frediä en voi sietää. Hahmo saattaa toimia lapsille, mutta omasta mielestäni Fred on vain erittäin raivostuttava, eikä hänessä ole mitään muuta hauskaa kuin miten hän selittää käyttävänsä samoja alushousuja päivästä toiseen.
     Elokuvassa nähdään myös Hiron ja Tadashin täti Cass (Maya Rudolph), keksijöiden laboratorion professori Robert Callaghan (James Cromwell) ja rikas Alistair Krei (Alan Tudyk), joka ei vaikuta täysin rehelliseltä kaverilta.

Hiron joutuessa ongelmiin laittomien bottitaisteluiden takia, Tadashi yrittää houkutella tämän laboratoriolleen, jotta Hiro voisi käyttää älykkyyttään luovemmin. Tadashi saa Hiron ilmoittautumaan tiedemessuille esittelemään jonkinlaisen keksinnön, jotta Hiro voisi saada paikan laboratoriosta. Hiro kehittää mikrobotteja, joita voi ohjailla ajatuksenvoimalla. Messujen jälkeen rakennus syttyy palamaan ja Hiro uskoo mikrobottien tuhoutuneen tulipalossa, mutta hän ja Tadashin luoma Baymax päätyvät varastoon, jossa mystinen naamiomies käyttää hänen mikrobottejaan omiin tarkoituksiinsa. Hiro ja Baymax alkavat selvittää, kuka naamiomies todella on ja mitkä ovat hänen aikeensa. Mukaan kaksikko saa Tadashin laboratoriokollegat ja yhdessä he perustavat supersankariryhmän nimeltä Big Hero 6.

Elokuva tosiaan perustuu Marvelin luomaan supersankariryhmään, mutta Walt Disney on ottanut paljon vapauksia tuodessaan hahmoja valkokankaalle. On jotenkin todella kummallista, miten Big Hero 6 pystyy samaan aikaan olemaan selkeä Disney-animaatio, mutta siinä on silti vahvaa Marvel-tunnelmaakin mukana. Ja mitä olisi "Marvel-leffa" ilman Stan Leen cameota ja lopputekstikohtausta... Yhdistelmä toimii todella hyvin ja kyseessä on yksi parhaista Disney-elokuvista 2000-luvulta. Tarina tapahtuu keksityssä San Fransokyon kaupungissa, joka on nimensä mukaisesti yhdistelmä San Franciscoa ja Tokiota. Kaupungin ulkoasuun on hyvin tuotu sekä USA:n, että Japanin tyylejä. Alkupuoli tarinasta keskittyy Hiron esittelyyn ja Baymaxin kohelluksiin, sekä kaksikon ystävystymiseen, jonka jälkeen itse mysteeri lähtee liikkeelle. Kuusikon treenamisosio on oikein viihdyttävä ja taistelupätkät ovat mainiosti toteutettuja. Pahiksella on hyvä motiivi tekoihinsa, eikä kyseessä ole onneksi puhdas paha hahmo, joka vain haluaa tuhota sankarit. Pakko se on kuitenkin myöntää, että supersankariteema tulee hieman liian yllättäen mukaan ja ilman Baymaxia elokuva ei toimisi todellakaan näin hyvin.

Big Hero 6:ssa on hienosti tehtyjä toimintakohtauksia ja vauhdikkaita kohtia, joista voivat helposti innostua sekä lapset, että hieman vanhemmat. Elokuva sisältää paljon huumoria, joista suurin osa naurattaa, mutta on myös paljon kohtia, jotka ovat selkeästi heikompia. Lapsille suunnatut vitsit eivät toimineet kovin hyvin itselleni, mutta etenkin yhdessä kohtauksessa kuultavat, hieman varttuneemmille suunnatut vitsit naurattivat kunnolla. Koskettaviakin kohtia löytyy, joten herkimpien kannattaa varata nenäliinoja mukaan, jos vaikka sattuu kyynel vierähtämään poskelle.

Elokuvan ovat ohjanneet Don Hall ja Chris Williams, jotka ovat kummatkin jo aiemmin työskennelleet Disneylle. Kumpikin on tehnyt käsikirjoituksia, ja Chris Williams oli toinen ohjaaja Boltissa (2008), kun taas Don Hall oli toinen ohjaaja leffassa Nalle Puhin elokuva - uudet seikkailut Puolen hehtaarin metsässä (Winnie the Pooh - 2011). Animointi on Walt Disneyn tunnettuun tapaan aivan mestarillisesti toteutettua. Jotkut taustat näyttävät niin aidoilta, että on vaikea uskoa, että ne olisivat tietokoneella toteutettuja. Hahmot ovat hyvin Disney-tyylisesti suunniteltuja ja Baymax on kaikessa yksinkertaisessa ulkonäössään todella hyvin toteutettu hahmo. Taistelukohtaukset ovat näyttäviä, mutta niin on elokuvan animointi kaikin puolin. Äänimaailmalla on tuotu todella mainioita lisäyksiä mukaan. Musiikin sävellyksestä vastaa Henry Jackman, joka on tehnyt hyvää työtä musiikkien kanssa. Elokuvassa kuullaan myös Fall Out Boyn kappale "Immortals", joka on oikein mainio.

Disney-elokuvien tapaan myös Big Hero 6 sisältää "easter eggejä", eli viittauksia muihin hahmoihin, elokuviin, sarjakuviin jne. Tarkkasilmäisimmät katsojat voivat huomata mm. Räyhä-Ralf -koristehahmon elokuvasta Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph - 2012), valkoisen mini-Dalekin Doctor Who -sarjasta (1963-), Frozen - huurteisesta seikkailusta (2013) tutun prinssi Hansin etsintäkuulutuksen ja patsaan, sekä lumiukko Olafin patsaan ja Bolt-koiran kehystetyn valokuvan.

Blu-rayn kuvanlaatu on täydellinen. Kuva on erittäin kirkas ja terävä, minkä takia elokuva on läpikotaisin silmäkarkkia katsojalle. Lisämateriaalina Blu-raylla on elokuvan teosta kertovat pätkät "The Origin Story of Big Hero 6: Hiro's Journey" ja "Big Animator 6: The Characters Behind the Characters", sekä poistettuja kohtauksia, lyhytelokuva "Kestit", joka näytettiin teattereissa ennen elokuvaa ja Mikki Hiiri -lyhäri "Tokyo Go". Mukana on myös elokuvan trailer.

Yhteenveto: Big Hero 6 on todella hyvä animaatioseikkailu sekä lapsille että aikuisille. Disney-Marvel -yhdistelmä toimii mainiosti. Toimintapätkät ja komedia ovat hyvin suunniteltuja, vaikka huumorissa on heikommatkin osuutensa. Hiro on hyvä päähenkilö, mutta voiton vie ehdottomasti upea Baymax-robotti! Jo pelkästään hänen takiaan suosittelen katsomaan elokuvan. Fredin olisi voinut poistaa kokonaan elokuvasta, sillä hän on todella ärsyttävä. Pahiksella on hyvä motiivi, jolloin hänen tekonsa ymmärtää. Visuaalisesti Big Hero 6 on todellista silmäkarkkia ja animaatiojälki on aivan huikeaa. Suosittelen tätä animaatioelokuvien ystäville, kuten myös niille, jotka pitävät paljon supersankarielokuvista. Lapsille tämä toimii takuulla ja perheen yhteiseen elokuvailtaan Big Hero 6 on nappivalinta. Muistakaa tosiaan, ettei elokuvaa kannata pistää pois vielä, kun lopputekstit alkavat, sillä niiden jälkeen nähdään lyhyt kohtaus. Mahdollisesta jatko-osasta on ollut puhetta, eikä minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että tarinalle tulisi jatkoa, mutta toisaalta toivoisin, että Walt Disneylla tehtäisiin lisää uusia elokuvia.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.11.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.disney.wikia.com
Big Hero 6, 2014, Walt Disney Pictures, Walt Disney Animation Studios