JOHN WICK: CHAPTER 2
Ohjaus: Chad Stahelski
Pääosissa: Keanu Reeves, Riccardo Scamarcio, Ian McShane, Common, Ruby Rose, Claudia Gerini, Laurence Fishburne ja John Leguizamo
Genre: toiminta
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia
Ikäraja: 16
Ensimmäisen kerran, kun näin John Wickin (2014), en pitänyt sitä kovin ihmeellisenä teoksena, joten kuullessani jatko-osasta, en ollut erityisen innoissani. Katsoin kuitenkin ensimmäisen osan uudestaan ja hyvä niin, sillä se oli parempi kuin muistin. Odotukseni jatko-osaa kohtaan kasvoivat. Minua hieman huvitti elokuvan nimi. Se ei ollut lyhyesti ja ytimekkäästi "John Wick 2", vaan siinä täytyi olla sana "Chapter" (suomeksi "luku") mukana. Onhan se tuolla lailla tietenkin vähän omaperäisempi kuin pelkkä "John Wick 2" tai vaikkapa "John Wick Part 2". Joka tapauksessa odotin jokseenkin innolla näkeväni yhtä kovan toimintapätkän kuin ensimmäinen elokuva ja positiivisin mielin kävin katsomassa sen. Ainoa pelkoni oli, että mitä jos John Wick muuttuisikin perinteisemmäksi toimintarymistelyksi ja tekijät olisivat unohtaneet sen, mikä teki ensimmäisen osan toiminnasta niin uniikin.
HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa John Wick!
John Wick saa autonsa takaisin ja pääsee vihdoin olemaan rauhassa... mutta vain lyhyen hetken, sillä eräs Santino D'Antonio kiristää Wickin palaamaan vielä yhdelle tappokeikalle.
John Wickia näyttelevä Keanu Reeves ei vieläkään täysin vakuuta näyttelijänlahjoillaan. Reevesin ilmeet ovat lähes aina tyhjät, mutteivät oikealla tavalla tyhjät, mikä viestisi hahmon sydämen tyhjyydestä. Reeves vain pitää naamansa peruslukemilla ja äänensä monotonisena. Onneksi toimintakohtauksissa hän osaa olla kova äijä ja kyllähän Reeves näyttää tyylikkäältä hienoissa puvuissaan. Taistelukykyjen lisäksi Wick osoittaa osaavansa lähes sujuvasti puhua venäjää ja italiaa... sekä viittomakieltä!
Riccardo Scamarcio esittää Santino D'Antoniota, joka ei ole kovin mukava mies. Wick on Santinolle velkaa ja tämän takia hän saakin kiristettyä Wickia suorittamaan tapon. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti riitä, vaan Santino saa kaikki palkkatappajat (joita on elokuvassa oikeasti useita) Wickin perään. Scamarcio on toimiva roolissaan, vaikka tuntuukin muuttuvan hieman nössömmäksi loppua kohti.
Ensimmäisestä elokuvasta tuttu Ian McShanen näyttelemä Winston on mukana tässäkin ja vieläpä hieman isommassa roolissa. Winston pyörittää Continental-hotellia, jonka palveluista pääsevät nauttimaan Wickin kaltaiset tappajat. Hotellilla ja Winstonilla on useita sääntöjä, joita tappajien täytyy noudattaa. Mielestäni onkin hieman huvittavaa, mutta samalla toimivaa, että murhaajillakin on sääntönsä ja kunniansa. Myös John Leguizamon näyttelemä Aurelio esiintyy lyhyesti.
Isoimmissa osissa olevat palkkatappajat Wickin perässä ovat Commonin näyttelemä Cassian ja Ruby Rosen esittämä mykkä Ares. Aluksi ajattelin, että Ares yrittää vain olla salaperäinen, mutta selittämättömistä syistä hän ei puhu lausettakaan ääneen koko elokuvan aikana. Vaikka Commonin mukana olo tuntui hieman hölmöltä, hänen roolinsa toimikin ja oli hienoa, että edes jotkut voivat pärjätä John Wickin kaltaiselle megatappokoneelle.
Elokuvassa nähdään myös Claudia Gerini Santinon Gianna-siskona ja Laurence Fishburne jonkinlaisen järjestön johtohahmona. Vaikka olikin hauska nähdä The Matrix -trilogiassa (1999-2003) yhdessä näytelleet Reeves ja Fishburne jälleen kimpassa, ei jälkimmäisen näyttelijän osuus ole kovin vakuuttava. Fishburnen rooli on Passengersin (2016) tapaan olla vain antamassa hieman apua päähenkilölle.
John Wick: Chapter 2 jatkaa lähes suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi. Wick käy onnistuneesti varastamassa autonsa takaisin Iosef Tarasovin veljeltä. Samalla käydään hieman läpi, kuinka legendaarinen ja voittamaton hahmo John Wick onkaan, jos joku tätä katsova ei nähnyt edellistä osaa tai muista sen tapahtumia. Alkuosuus tuntuu hieman hölmöltä ja leffalla kestää hetki lähteä käyntiin. Ensimmäinen puolikas ei vielä erityisemmin vakuuta, mutta toinen puolisko tuo onneksi oikean tunnelman takaisin. Toinen puolisko onkin onneksi jopa loistava, mutta valitettavasti ihan viimeiset minuutit tuovat takaisin alkupuolen "ihan kiva" -fiiliksen, mikä on harmi, sillä juuri nähty tunti oli muuten niin loistokasta meininkiä. Kokonaisuutena John Wick: Chapter 2 on kuitenkin todella mainio toimintaelokuva - selkeästi jopa parempi kuin suurin osa puhtaista mätkintäleffoista.
Olin täysin turhaan huolissani toimintakohtauksien tasosta, sillä ne ovat aivan mahtavia! Koreografiat ovat tyylikkäitä, eikä leikkauspöydällä olla hutiloitu, jolloin taisteluista saa selvääkin. Mätkintää ei kuvata liian läheltä ja katsoja saakin useasti katsoa pitkiä kuvia, joissa tapahtuu nopeatempoisesti asioita. Muiden toimintaleffojen tekijät saisivat ottaa mallia John Wickeista, sillä näissä tekotapa on juuri oikea. Leffalla on myös munaa näyttää verta ja vieläpä paljon. Wick nimittäin "maalaa" seinät ja lattiat vastustajiensa verillä, kun hän ryhtyy ammuskelemaan. Äänitehosteilla tuodaan upeasti lisäyksiä nyrkkien iskuihin ja laukauksiin, jolloin katsojana meinaa useasti sanoa: "Tämä on rautaa!" Tappokeinoja on keksitty luovasti, eikä toisella puoliskolla ole kovin montaa lepotaukoa. Ensimmäisen osan tapaan mahtavat toimintaosuudet saavat katsojan lähes unohtamaan hieman hölmön ja kliseisen juonen. Huumoriakin on hieman mukana, mutta se syntyy lähinnä koomisista tapoista ja repliikeistä. Esimerkiksi Wickin uhotessa, että tuli kuka tahansa hänen peräänsä, hän tappaa kaikki, voi katsojana olla vaikeaa pidättää nauruaan.
Sarjan ohjaajana on onneksi pysynyt Chad Stahelski, enkä usko, että kenenkään muun ohjauksessa tämä olisi yhtä toimiva. Stahelski onkin alunperin ollut tekemässä stunt-koreografioita elokuviin, joten hänellä on silmää niihin. Käsikirjoittajakin on pysynyt samana, eli Derek Kolstadina. Jos (ja kun) leffalle tulee jatkoa, niin kaksikon pitää pysyä mukana, sillä ilman heitä muut tekijät eivät välttämättä tiedä, mitä pitäisi tehdä, jolloin jatko tuntuisi turhalta rahastukselta. Kuvaus ja leikkaus ovat tosiaan hienosti toteutettuja. Musiikin ovat säveltäneet Tyler Bates ja Joel J. Richard, mutta heidän työnsä ei pääse esille.
Yhteenveto: John Wick: Chapter 2 on jopa edeltäjäänsä parempi elokuva! Se on todella hyvä, vaikka siinä onkin mukana heikompia hetkiä, jotka vievät ripauksen makua kokonaisuudesta. Alkupuoli ja ihan loppu eivät erityisemmin vakuuta. Juoni ei tässäkään osassa ole kovin erikoinen, mutta toimintakohtaukset ovat niin näyttäviä ja tyylikkäitä, että juonen unohtaa usein ja jää vain haltioituneena katsomaan, kun Wick listii porukkaa. Keanu Reeves on hyvä toimintaosuuksissa, mutta muuten hän jättää kylmäksi. Riccardo Scamarion esittämä Santino on ihan hyvä, mutta Laurence Fishburne ei tunnu toimivan tässä. Tällaiset heikkoudet kuitenkin unohtaa aina, kun taistelut alkavat, sillä tällaista toimintaa ei usein näe! Jos leikkaus olisi holtitonta ja kuvaus epätasaista, toimintakohtauksista katoaisi hienous. Kyseessä on raaka pätkä, eikä tämä ole mitenkään lastenelokuva. Toimintaelokuvien ystävien on pakko katsoa tämä ja jos pidit ensimmäisestä osasta, niin pidät kyllä John Wick: Chapter 2:sta. Jos tekijät pysyvät samana ja toimintaosuudet yhtä luovina, niin kyllä näitä mielellään katsoo lisääkin. Uskoisin, että ennemmin tai myöhemmin tästä tehdään myös televisiosarja ja sellaisenakin tämä voisi toimia hyvin.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.birthmoviesdeath.com
John Wick: Chapter 2, 2017, Thunder Road Pictures, 87Eleven, Lionsgate
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti