T2 TRAINSPOTTING (2017)
Ohjaus: Danny Boyle
Pääosissa: Ewan McGregor, Ewen Bremner, Jonny Lee Miller, Robert Carlyle, Anjela Nedyalkova, Pauline Turner, Scot Greenan ja Shirley Henderson
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 57 minuuttia
Ikäraja: 16
Irvine Welshin samannimiseen kirjaan (1993) perustuva elokuva Trainspotting oli hitti ilmestyessään vuonna 1996. Se voitti sekä kriitikot että tavalliset katsojat puolelleen. Parisenkymmentä vuotta myöhemmin tekijät palasivat yhteen ja tekivät leffalle jatko-osan nimeltä T2 Trainspotting. Itse näin alkuperäisen Trainspottingin vasta pari viikkoa sitten, valmistautumisena jatko-osaa varten. Elokuva ei tehnyt kovin suurta vaikutusta minuun, eikä mikään ihme, sillä se on selkeästi tehty juurikin ihmisille, jotka olivat 1990-luvulla nuoria. Kovin suuria odotuksia ei siis löytynyt jatkoa kohtaan. Eniten mietin, että miksi leffa päätettiin tehdä? Mielessäni kävi pieni pelko, että mitä jos tässä kävisi samalla lailla kuin Dumb and Dumber Tossa (2014) ja Independence Day: Resurgencessa (2016), eli että kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen jatko-osan vääntäminen tuottaisi pettymyksen kaikille. Varautuneena menin katsomaan elokuvan ja toivoin, että kyseessä olisi edes ihan kiva pätkä.
Mark Renton palaa Edinburghiin, jossa hänen vanhat ystävänsä Spud, Sick Boy ja Begbie yhä asuvat. Kovin lämmintä vastaanottoa ei ole luvassa.
Ewan McGregorin näyttelemä Mark Renton on päässyt kuiville huumeista ja hänellä tuntuu menevän paremmin. Hän toimii kirjanpitäjänä ja vapaa-ajallaan mm. lenkkeilee. Oli mielenkiintoista nähdä päähahmo täysin eri lähtökohdissa kuin ensimmäisessä osassa ja on kiinnostavaa katsoa, kuinka vanhojen tuttujen ympäröimänä Mark tuntuu palaavan takaisin vanhaan elämäänsä pieni askel kerrallaan. McGregor on tuttuun tapaansa hyvä roolissaan.
Ewen Bremnerin esittämä Spud ei ole päässyt eroon heroiinista, jonka takia hän on menettänyt tyttöystävänsä Gailin (Shirley Henderson) ja poikansa Fergusin (Kyle Fitzpatrick). Spud tuntuu säälittävältä tapaukselta ja elokuvan aikana haluaisi useaan otteeseen nähdä Spudin tekevän parannuksen ja onkin ilo nähdä, kuinka Markin seurassa hän alkaa muuttua. Spudin päättäväisyys ei ole valitettavasti kovin vahva, joten lipsahduksia entiseen sattuu usein. Hän päättääkin keksiä jotain muuta tekemistä, johon voisi purkaa addiktionsa ja alkaa kirjailemaan ylös ystävysten vanhoja seikkailuita. Bremnerin suoritus on mainio.
Jonny Lee Millerin Sick Boy ei ole enää Sick Boy, vaan Simon, joka yrittää olla hieman kunnollisempi, mutta käyttää silti kokaiinia ja tuntuu äkkipikaiselta. Yhdessä tyttöystävänsä Veronikan (Anjela Nedyalkova) kanssa hän kiristää rikkaita, jotta tienaisi itse paremmin. Simon omistaa pubin, jolla ei tosin mene kovin kummoisesti. Aluksi hän ei pidä yhtään siitä, että Mark on palannut, mutta vanha ystävyys vie kuitenkin voiton. Edellisessä osassa hieman kylmäksi jättänyt Miller on tässä parempi. Veronika on hyvä lisäys tarinaan ja hän yrittääkin pitää miehiä kasassa ja järkevinä.
Robert Carlylen Begbie on päätynyt vankilaan, mutta karkaa sieltä elokuvan alussa. Begbie kokee suurta katkeruutta Markia kohtaan ja olisi aivan valmis tappamaan Markin, jos hän kävelisi vastaan. Begbien äkkipikaisuutta on nostettu ja hahmo on arvaamaton. Hahmosta on vaikea pitää, vaikka hänelle on yritetty vääntää herkkää puolta June-vaimon (Pauline Turner) ja Franco Junior -pojan (Scot Greenan) kautta.
Elokuva tapahtuu tosiaan kaksikymmentä vuotta alkuperäisen Trainspottingin tapahtumien jälkeen. Heti alussa tehdään hyvin selväksi, miten päähenkilöiden elämät ovat menneet vuosien varrella. Kun Mark ja Simon saavat sovittua riitansa, Simon esittää bisnesideansa Markille. Hän aikoo nimittäin perustaa bordellin, jonka avulla hän voisi tienata kunnolla. Mark alkaa auttamaan häntä projektissa, samalla kun yrittää pitää Spudin erossa heroiinista. Suurimman osan elokuvan ajasta Begbie tuntuu todella irtonaiselta, mutta onneksi hänellekin löytyy osa tarinasta, sillä muuten tuntuisi siltä, että hahmo on pidetty mukana vain, koska hän oli edellisessäkin leffassa. Vaikka tarinassa onkin mukana bordellihanke, tuntuu T2 Trainspotting lähinnä vain vanhojen muistelulta. Välillä leffan päätarina tuntuukin olevan vain se, että ensimmäisen osan loppuratkaisua selvitellään ja bordelliosuus jää täysin taka-alalle.
"Valitse elämä" ja Skotlannin huonoin vessa. Esimerkiksi tällaisiin asioihin viitataan T2 Trainspottingissa, minkä lisäksi mukana on paljon muitakin tuttuja juttuja alkuperäisestä osasta. Jos näki alkuperäisen leffan, kun se ilmestyi, tuo tämä pätkä varmasti paljon nostalgian tunnetta, mutta jos on käynyt kuten minun tapauksessani, eli näki leffan vasta viikkoja ennen jatko-osaa, ei leffa pysty luomaan kunnollista tunnesidettä katsojaan. T2 Trainspotting on vakavampi kuin edeltäjänsä ja vaikka siinä onkin pari huvittavaa kohtaa, ei katsojana pääse kovin paljoa nauramaan. Edellisen elokuvan indie-leffamaisuus ja taiteellisuus ovat poissa ja tämä tuntuukin aika normaalilta 2010-luvun teokselta. Välillä draamailu menee nappiin ja tuntuu hyvin rakennetulta, mutta useaan otteeseen elokuva ei kykene koskettamaan. Hyviä kohtauksia on mukana, mutta kokonaisuus jää vain lähinnä tasolle "ihan hyvä".
Danny Boyle jatkaa ohjaajana ja vaikka tuntuu, että hän taitaa näyttelijäohjauksen, niin samalla tuntuisi siltä, ettei hänen visionsa ole riittänyt toiseen osaan asti. Käsikirjoitus on jonkinlainen yhdistelmä "Trainspottingia" ja Welshin toista kirjaa "Pornoa" (2002), mutta tarina on pääasiassa elokuvaa varten kirjoitettu. Itse en ole kirjoja lukenut, enkä usko, että tulen lukemaankaan. Hienoja kuvia on mukana, mutta useat kuvista ovat epätasaisia tai vinoja, mikä itseäni ärsytti. Kuvauksen takia tuntui välillä siltä, että katsoin Thoria (2011), enkä Trainspottingia. Yhdessä yökohtauksessa kuva on oudon huonolaatuista. Leikkaus on ihan sujuvaa. Alkupuolella leikkaus on todella mainiota, kun se on rytmitetty musiikkiin. Itseäni häiritsi, että useasti kuvat pysähtyivät hetkeksi, ennen kuin siirtyivät seuraavaan kuvaan. Visuaalisia efektejä ei ole kovin paljoa, mutta muutamissa kohtauksissa ruudulle ilmestyvät tekstit toimivat.
Yhteenveto: T2 Trainspotting on ihan hyvä elokuva, joka toimii varmasti paremmin, jos näki nuorena alkuperäisen Trainspottingin, kun se ilmestyi. Jos ensimmäistä osaa ei ole nähnyt, niin eipä tästä saa mitään irti. Päänäyttelijät vetävät hyvät suoritukset, vaikka Begbiestä onkin vaikea tykätä. Ensimmäisen osan taiteellisuus on kadonnut ja leffa tuntuu olevan enemmän 2010-lukua. Vaikka mukana onkin oma tarina, T2 Trainspotting tuntuu lähinnä vanhan muistelulta. Viittauksia alkuperäiseen elokuvaan on paljon. Kuvaus on välillä hienoa, välillä epätasaista, välillä huonolaatuista ja välillä vinoa. Alkupään leikkaus toimii hienosti ja siinä on hyvin yhdistetty musiikin käyttöä. Pysähtyvät kuvat tuntuvat oudoilta. Lopputuloksena on ihan kiva pätkä, jota ei luultavasti tarvitse katsoa toistamiseen. Jos alkuperäinen Trainspotting oli sinulle nuorena tärkeä pätkä, niin kannattaa käydä vilkaisemassa myös T2 Trainspotting. Muuten sen voi ihan hyvin jättää väliin.
Kirjoittanut: Joonatan, 14.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.heyuguys.com
T2 Trainspotting, 2017, DNA Films, Decibel Films, Cloud Eight Films, TriStar Pictures, Film4, Creative Scotland
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti