DRACULA
Luoja: Mark Gatiss ja Steven Moffat
Pääosissa: Claes Bang, Dolly Wells, John Heffernan, Morfydd Clark, Jonathan Aris, Lydia West, Matthew Beard, Alec Utgoff, Samuel Blenkin, Catherine Schell, Youssef Kerkour, Clive Russell, Sacha Dhawan ja Lujza Richter
Genre: kauhu, draama
Jaksomäärä: 3
Jakson kesto: noin 1 tunti 30 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 30 minuuttia
Ikäraja: 16
Bram Stokerin vampyyrikirja "Dracula" vuodelta 1897 on inspiroinut jo yli vuosisadan ajan ihmisiä tekemään omia tulkintoja ja versioita tarinasta ja kirjan nimikkohahmosta. Elokuvien puolella on nähty mm. mykkäfilmi Nosferatu (Nosferatu, eine Symphonie des Grauens - 1922), Bela Lugosin tähdittämä Dracula - vanha vampyyri (Dracula - 1931), Christopher Leen tähdittämä Dracula (1958), sekä Francis Ford Coppolan ohjaama Bram Stokerin Dracula (Bram Stoker's Dracula - 1992). Dracula on yksi elokuvahistorian näytellyimmistä hahmoista yhdessä salapoliisi Sherlock Holmesin kanssa. Myös television puolella hahmo on nähty monenlaisissa adaptaatioissa. Vuonna 2017 BBC ilmoitti työstävänsä uutta televisiosarjaa Stokerin kirjan pohjalta. Kuvaukset alkoivat alkuvuodesta 2019 ja nyt uusi Dracula-sarja on julkaistu Suomessa Netflixin puolella. Itse pidän valtavasti Stokerin kertomuksesta ja Draculasta hahmona. Olen nähnyt monia versioita hahmosta - niin hyviä kuin huonoja - ja innostuin, kun kuulin sarjan olevan tulossa. Kun sen kaikki kolme jaksoa oli julkaistu Netflixissä, katsoin sarjan muutamassa illassa.
Vuonna 1897 kirjanpitäjä Jonathan Harker matkaa Transylvaniaan, auttamaan mysteeristä kreivi Draculaa tämän linnassa. Pian Jonathan kuitenkin huomaa, että linnassa vaanii ylivertainen pahuus, mikä on odottanut tilaisuutta päästäkseen vapaaksi.
Pääroolissa vampyyrikreivi Draculana nähdään tanskalainen Claes Bang, joka on selvästi parasta koko sarjassa. Bangilta löytyy karismaa ja tiettyä eleganssia hienon kreivin rooliin, mutta samalla hän osaa olla erittäin häijy, kuten vampyyrien ruhtinaan kuuluukin. Bang osaa myös yhdistellä sitä hienostoherraa ja karmivaa verenimijää, jolloin hän on jatkuvasti uhkaava. Itse hahmo on muuten toimiva, mutta sarja ei tunnu tietävän, esittäisikö Draculan päähenkilönä vai pääpahiksena. Toki hahmo on molempia, mutta joskus katsojana ei tiedä, haluavatko tekijät katsojan olevan Draculan puolella vai ei?
Muita hahmoja sarjassa ovat tarinalle luontaisesti kuuluvat Jonathan Harker (John Heffernan), joka saapuu kreivi Draculan linnaan, sekä Draculan arkkivihollinen, Van Helsing. Tässä sarjassa Van Helsing on kuitenkin jotain muuta kuin mihin on totuttu, nimittäin nunna, jota esittää Dolly Wells. Wellsin tulkinta hahmosta herättää varmasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Vaikka tavallaan pidin, että hahmon kanssa on kokeiltu jotain uutta, Wellsin näsäviisas tapa esittää häntä muuttui nopeasti ärsyttäväksi. Wells puhuu aivan liian kaikkitietävästi, jokseenkin sarkastisesti ja muutenkin niin kuin pitäisi itseään muita parempana. Heffernan taas on kelpo pelokkaana Jonathan Harkerina, mutta pääasiassa sivunäyttelijät tai heidän hahmonsa eivät tee vaikutusta.
Dracula lähtee käyntiin äärimmäisen lupaavasti. Jos on lukenut Stokerin kirjan tai nähnyt joko Lugosin, Leen tai Oldmanin tähdittämän elokuvan ja vielä pitänyt näkemästään, on sarjan käynnistys todella iskevä. Katsoja viedään heti synkkään Transylvaniaan ja välittömästi ikävän painostava ja karmiva ilmapiiri alkaa vainota. Kreivi Draculan esittely on erinomaisesti toteutettu ja katsoja odottaa jännityksellä, milloin tämä näyttää verenhimoiset piirteensä ensimmäistä kertaa. Kun Jonathan alkaa tutkimaan Draculan linnan pimeitä ja kolkkoja käytäviä, on tunnelma oivallisen hyytävä. Kaiken aikaa on pieni pelko siitä, että kulman takaa löytyy jotain kauhistuttavaa. Kun kauhistuttavuuksia alkaa löytyä, ovat ne samanaikaisesti karmivia että kiehtovia. Itse innostuin suuresti siitä, että sarjan monenlaiset mörököllit olivat vanhanaikaisesti maskeerauksilla ja nukeilla toteutettuja. Ne sopivat erittäin hyvin mukaan ja pitkään ensimmäisen jakson ajan tuumin, että tämähän voi olla aivan mahtava adaptaatio Stokerin kirjasta!
Valitettavasti heti, kun sarja poistuu ensimmäisen jakson aikana Draculan linnasta, sarja liukastuu ja lähtee kovaa kyytiä alamäkeen. Tekijät ovat selvästi halunneet houkutella katsojan mukaan tarjoamalla jotain tuttua ja vanhaa, mutta päättäneet repäistä maton alta ja tuoda mukaan modernimpaa twistiä. Ei siinä muuten välttämättä mitään, jos tekijöitä olisi kiinnostanut enemmän panostaa kunnon tarinaan, eikä vain etsiä uusia mattoja katsojan jalkojen alta, joita repiä kahden seuraavan jakson ajan. Toinen jakso vielä menettelee, vaikka se on paikoitellen hyvinkin pitkäveteinen, mutta kolmas jakso on sellaista kuraa, etten voinut olla hämmästelemättä. Aivan kuin ensimmäinen jakso olisi täysin eri tiimin käsialaa kuin viimeinen. Kolmas jakso on niin kömpelö ja tylsä sekasotku, että minun oli hyvin vaikea löytää siitä enää hyvää sanottavaa. Jopa Bang alkoi sen aikana heikentämään tasoaan, sillä Draculalle annettu materiaali muuttuu niin surkeaksi. Sarja yrittää leikitellä ideoillaan niin paljon, että se unohtaa lopulta kaiken muun. Ensimmäisen jakson karmivuus on täysin kadoksissa, tarina ei enää pidä mukanaan, eikä mihinkään enää keskitytä. En edes muista, milloin olisin viimeksi nähnyt yhtä shokeeraavaa tasonpudotusta kuin Draculan kolmen jakson aikana. Sarjan päätyttyä toivoinkin, että olisin vain katsonut ensimmäisen jakson ja jättänyt koko homman siihen. Tai katsonut jonkin aiemmin mainitsemistani elokuvista uudelleen.
Sarjan luojia ja käsikirjoittajia, Mark Gatissia ja Steven Moffatia en voi siis kehua. Kaikki hyvä sarjassa on otettu aika lailla suoraan Stokerin kirjasta tai aiemmista filmatisoinneista, kun taas kaikki huono on kaksikon outoa sekoilua. Sentään tekniseltä puoleltaan Dracula on loppuun asti hyvin tehty. Kuvaus on sujuvaa ja valaisu on erittäin tyylikästä. Kreivi Draculan linnan lavasteet ovat vaikuttavan upeat, minkä lisäksi toisen jakson laivalavaste on myös näyttävä. Veren kanssa ei onneksi erityisemmin pihtailla, vaan maskeeraajat pääsevät leikittelemään sillä kuten vampyyritarinassa kuuluukin. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja David Arnoldin ja Michael Pricen säveltämät musiikit sopivat erittäin mainiosti mukaan. Onkin vain suuri sääli, että Gatiss ja Moffat lähtivät näin typerille reiteille ensimmäisen jakson jälkeen.
Yhteenveto: Dracula-sarja alkaa todella lupaavasti, mutta heti kun tapahtumat siirtyvät ensimmäisen jakson aikana pois kreivi Draculan linnasta, sarjan taso lähtee vauhdikkaaseen laskuun. Toinen jakso vielä menettelee kaikessa pitkäveteisyydessäänkin, mutta kolmas jakso on jo käsittämättömän surkea! Mitä ihmettä tekijät miettivät sarjaa tehdessään? On selvää, että he ovat halunneet yllättää katsojan kaikenlaisilla käänteillä, mutta lopulta tuntuu, ettei heillä ole muuta tarjottavanaan kuin kummallisia ja toinen toistaan surkeampia twistejä. Ensimmäisessä jaksossa tunnelma on rakennettu erittäin mainiosti ja karmivasti, mutta kaikki tämä katoaa sarjan kulkiessa eteenpäin. Claes Bang on nappivalinta kreivi Draculan rooliin ja hän osaa olla sekä hienostunut herrasmies, että pelottava kauhuolento. Hänkin tosin menettää tehonsa viimeisessä jaksossa. Muut hahmot eivät vakuuta ja Dolly Wellsin tulkinta Van Helsingistä on paikoitellen jopa raivostuttavan ärsyttävä. On todella hämmentävää ja surullista, kuinka sarja onnistuu vain kolmen jakson aikana pudottamaan tasonsa näin radikaalisti. Tekniseltä puolelta löytyy kehuja vielä viimeisenkin jakson puolella, mutta eipä se paljoa enää auta, kun käsikirjoitus on tällaista tuubaa. Jos Dracula-tarinat eivät ole entuudestaan tuttuja, voi tämä sarja toimia, mutta uskoisin, että minun lisäkseni moni muukin Stokerin tarinasta pitävä tulee inhoamaan suuntaa, minne sarja viedään.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.1.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.imdb.com
Dracula, Iso-Britannia, 2020, Netflix, BBC, Hartswood Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti