CARRIE - KAUSI 1
Luoja: Mike Flanagan
Näyttelijät: Summer H. Howell, Samantha Sloyan, Siena Agudong, Alison Thornton, Joel Oulette, Josie Totah, Amber Midthunder, Matthew Lillard, Arthur Conti, Thalia Dudek, Michael Trucco, Rahul Kohli, Tim Bagley, Heather Graham, Katee Sackhoff, Tahmoh Penikett, Crystal Balint, Mapuana Makia, Naika Toussaint, Ruth Codd, Delainey Hayles, Cassandra Naud, Gil Bellows ja Kate Siegel
Genre: draama, jännitys
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 49 minuuttia - 1 tunti - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 1 minuutti
Ikäraja: 16
Carrie perustuu Stephen Kingin samannimiseen kirjaan vuodelta 1974. Kirjan pohjalta oli jo tehty useampi elokuva, vuoden 1976 Carrie, sen jatko-osa Carrie 2 - raivo (The Rage: Carrie 2 - 1999), suoraan televisioesitykseen tehty Carrie (2002) ja vuonna 2013 ilmestynyt Carrie. Vuonna 2022 kauhusarjoja Netflixille tehnyt Mike Flanagan solmi diilin Amazonin kanssa, aikomuksenaan kääntää Kingin Musta torni -kirjat (The Dark Tower - 1982-2012) televisiosarjaksi. Projekti muuttui kuitenkin niin haastavaksi, että Flanagan päätyikin työstämään sarjasovitusta Carrie-kirjan pohjalta, haluten tuoda tarinan nykypäivään. Kuvakset käynnistyivät kesäkuussa 2025 ja nyt Carrien ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu kokonaisuudessaan Amazon Prime Video -palvelussa. Itse olin innoissani, kun Flanagan paljasti työstävänsä Mustasta tornista televisiosarjaa, aiemman Musta torni -leffan (The Dark Tower - 2017) jäätyä aika heikoksi esitykseksi. Olinkin pettynyt, kun Flanagan ilmoitti tekevänsä sittenkin Carrien, koska mielestäni tarina oli jo kerrottu tarpeeksi monta kertaa, kun taas Musta torni odotti yhä onnistunutta adaptaatiotaan. Skeptisyydestäni huolimatta pistin Carrien pyörimään heti sen julkaisupäivänä.
Isänsä kuoltua nuori Carrie White pääsee kouluun ensimmäistä kertaa. Hän joutuu kuitenkin nopeasti huomaamaan, että ulkomaailma ei ole helppo paikka, eivätkä hänen ikätoverinsa ole kaikki ystävällisiä. Lisäksi Carrie hoksaa omaavansa omituisia voimia.
Päärooliin Carietta "Carrie" Whiteksi valikoitui Summer H. Howell, joka on aiemmin nähty muun muassa Curse of Chuckyssa (2013) ja Cult of Chuckyssa (2017). Howell on nappivalinta rooliin, tulkiten mainiosti hahmonsa sinisilmäisyyttä, kasvavaa ahdistusta, sekä myös ihmetystä, kun Carrie huomaa pystyvänsä liikuttamaan esineitä mielensä voimalla. Carrie on viettänyt koko lapsuutensa tiiviisti kotonaan uskovaisen äitinsä Margaretin (Samantha Sloyan) ja salaliittoteorioihin hurahtaneen isänsä Ralphin (Tahmoh Penikett) kanssa. Kun Ralph kuolee työonnettomuudessa, viranomaiset kiinnittävät ensi kertaa huomiota Whiten perheen kotioloihin ja vaativat Carrien pääsyä tavalliseen kouluun, äidin vastustelusta huolimatta. Howellin lisäksi myös Sloyan on hyvä osassaan, vaikka hänen Margaretinsa jää samalla hiukan vaisuksi aiempiin tulkintoihin verrattuna.
Koulussa Carrie tapaa muun muassa kiusaaja Chrisin (Alison Thornton) ja tämän kaverit Tinan (Josie Totah) ja Suen (Siena Agudong), Suen poikaystävän Tommyn (Joel Oulette), sekä henkilökuntaan kuuluvat rehtori Graylen (Matthew Lillard), liikunnanopettaja Ritan (Amber Midthunder), äidinkielenopettaja Sethin (Rahul Kohli) ja opinto-ohjaaja Peterin (Tim Bagley). Sivunäyttelijätkin ovat pääasiassa hyviä rooleissaan. Thornton tekee kaikkensa, jotta Chris näyttäytyisi mahdollisimman inhottavana ja vihattavana tyyppinä, onnistuen siinä erittäin perusteellisesti. Katsojaa ärsyttää joka ikinen kerta, kun Chris kävelee kuvaan.
Skeptisyyteni uutta Carrie-adaptaatiota kohtaan oli paikallaan, joskin ei niinkään sen takia, että tarina oli jo kerrottu moneen otteeseen ja uusi sovitus tuntuu siksi turhalta, vaan koska Mike Flanagan on päättänyt sooloilla tutun tarinan kanssa aikamoisesti. Periaatteessa tutut raamit ovat paikoillaan. Carrie on varttunut syvästi uskovaisen ja ylisuojelevan äitinsä kanssa, ja koulussa häntä kiusataan erilaisuutensa vuoksi. Tytöllä ilmenee erikoisia kykyjä ja mukana on tuttuja kohtauksia Carrien ensimmäisistä kuukautisista kohtalokkaisiin tanssiaisiin. Silti se, mitä Flanagan on tehnyt sarjan kanssa tuntuu siltä kuin hän kertoisi omaa kertomustaan tutuilla hahmoilla.
Jos jostain sarjassa pidin, niin siitä, että kertomus on siirretty nykypäivään, jolloin kiusaaminen näyttäytyy hyvin eri tavalla kuin 1970-luvulla. Internet ja sosiaalinen media ovat mahdollistaneet täysin uudenlaisen piinan, josta ei pääse eroon edes kotona. Flanagan on kuitenkin tarttunut tähän ikävään ilmiöön jopa liian intensiivisesti ja hakeutuu sen myötä omituisille sivupoluille, jotka saavat Carrien tuntumaan välillä sivuhenkilöltä omassa sarjassaan. Flanagan on myös niin kiinnostunut laajentamaan Carrien kaltaisten tyttöjen mytologiaa ja tarinaa alkuperäisen lopetuksen ulkopuolelle, jolloin lopulta minusta tuntui, että hän halusi vain saada tutun kertomuksen alta pois, jotta hän voisi tulevaisuudessa keksiä oman jatkonsa Carrien matkalle. Flanagan on nimittäin sanonut, että hänellä on ideana kolmen kauden mittainen sarja.
Silloin, kun Carrie kulkee Kingin kirjan tuttuja latuja, se on kelvollinen adaptaatio. Näyttelijät ovat hyviä ja tietynlainen kiusaamisen modernisointi tosiaan toimii. Kauhuosasto jättää kuitenkin kylmäksi. Mukana on muutama kauhua etäisesti muistuttava kohtaus, mutta sarja ei onnistu olemaan missään kohtaa tippaakaan pelottava. Tämänkin katsoin vielä sormien läpi, mutta Flanaganin turhat ja kehnot sooloilut jättivät minut täysin kylmäksi. Mitä reippaammin mies tekee irtiottoa lähdemateriaalista - ja erityisesti millä tavalla hän tekee sitä irtiottoa - sitä vähemmän pidin näkemästäni. Vikatikki oli loppuhuipennuksena toimivat tanssiaiset, joita ei oikeastaan pohjusteta sarjassa mitenkään ja jotka lähinnä turhauttavat toteutuksellaan. Minusta alkoi tuntua, ettei Flanagan sovituksessaan edes ymmärtänyt Kingin kirjan ydintä ja mikä Carrien tarinassa on niin traagista. Viime minuutit tosiaan rakentelevat jatkoa, mutta valitettavasti Flanagan ei saanut minua edes uteliaaksi siitä, miten hän voisi jatkaa Carrien kertomusta tästä eteenpäin.
Teknisesti Carrie on pääasiassa toimiva, vaikka jotkut tietokonetehosteet korostuvatkin erittäin digitaalisina ja päälleliimattuina. Sarja on kuitenkin osaavasti kuvattu ja mukaan mahtuu muutamia tyylikkäitä kamera-ajoja. Lavasteet näyttävät hyviltä, puvustus on pätevää ja maskeeraukset äityvät loppua kohti varsin verisiksi. Äänimaailma on mainiosti rakennettu, joskin Newtonin veljesten säveltämät musiikit hukkuvat täysin sarjassa vähän väliä soivien eri artistien kappaleiden alle.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.10.2026
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste ja kuvat / poster and still images of Carrie season 1 www.press.amazonmgmstudios.com
Copyright material used under fair use for review and educational purposes.
Carrie, Yhdysvallat, 2026-, Amazon MGM Studios, Red Room Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti