Arvostelu: Spy / Vakoojan asussa (2015)

SPY (2015)

SPY - VAKOOJAN ASUSSA

Ohjaus: Paul Feig
Pääosissa: Melissa McCarthy, Miranda Hart, Jason Statham, Rose Byrne, Peter Serafinowicz, Bobby Cannavale, Jude Law ja Curtis "50 Cent" Jackson
Genre: komedia, toiminta
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia / Extended Cut: 2 tuntia 10 minuuttia
Ikäraja: 16

Spectren (2015) oli tarkoitus olla viime vuoden kovin agenttielokuvatapaus. Vaikka näin ei ollutkaan, niin 2015 oli muuten agenttielokuvien ystäville hieno vuosi, sillä uuden James Bond -elokuvan lisäksi tulivat myös Mission: Impossible - Rogue Nation (2015), The Man from U.N.C.L.E. (2015), sekä Kingsman: The Secret Service (2015). Vielä näiden lisäksi kesällä ilmestyi myös Spy, josta tiesin vain, että kyseessä oli komedia elokuvan Bridesmaids (2011) tekijöiltä ja joka kulki Suomessa hölmöllä lisänimellä "Vakoojan asussa". Mainokset vaikuttivat ihan kivoilta, muttei elokuva silti tuntunut erityisemmin siltä, että se olisi pakko nähdä. Kävin kuitenkin mielenkiinnosta katsomassa Spyn ja onneksi niin, sillä vau!

Susan Cooper pääsee toimistolta tositoimiin, kun hänet lähetetään peitetehtäviin kentälle saadakseen CIA:n haltuun terroristeilla olevan ydinaseen.

Susan Cooperina nähdään Melissa McCarthy, joka jakaa vahvasti mielipiteitä. Monien mielestä hän on loistava, kun taas monien mielestä lähinnä ärsyttävä. Vaikka hän on omasta mielestäni ihan hyvä, niin on minun silti pakko myöntää, että kyllä hän useasti myös ärsyttääkin. Tässä hän on onneksi oikein mainio, vaikka muutamaan otteeseen hänen kovaäänisyytensä käy hermoille. Susanin hahmokaari toimistotyöläisestä agentiksi on toimivasti toteutettu, eikä prosessi tapahdu liian nopeasti. Välillä hän toimii kuten moni muukin tavis toimisi, kun taas välillä hänestä näkyy, että koulutusta löytyy hieman enemmänkin. Susan tekee myös kakkuja, mikä mainitaan pariin otteeseen, mutta mitä ei koskaan erityisemmin tuoda esille.
     CIA:n toimistolla työskentelee myös Nancy, jota esittää Miranda Hart. Kuten McCarthy, niin myös Hart on paikoitellen ärsyttävä, etenkin ollessaan kovaääninen. Hart on ärsyttävämpi kuin McCarthy, joten on onni, ettei hahmo esiinny ihan hirveästi elokuvassa.
     Hauskuutta elokuvaan tuo mukaan Jason Statham, joka näyttelee agentti Rick Fordia, joka kertoo aikamoisia paisuttelukertomuksia itsestään. Hän kertoo esimerkiksi juttuja siitä, kuinka hän kuoli ja tuli takaisin henkiin, kiinnitti irronneen kätensä takaisin paikoilleen ja kun häneltä kysytään, mistä hän yhtäkkiä sai itselleen uuden takin, niin vastaushan kuuluu: "No vittu tein sen itse, enkö vain?" Rick Ford on ehkä jopa lempisuoritukseni Stathamilta, joka muuttuu hahmossaan hieman karikatyyriksi itsestään ja kaikista niistä rooleista, joita hän on aiemmin esittänyt.
     Elokuvan pahiksena nähdään Rose Byrnen näyttelemä Rayna Boyanov, joka jatkaa isänsä jalanjäljissä ydinaseen kauppiaana. Byrne toimii suurimmaksi osaksi, mutta välillä häntä on erittäin vaikea ottaa tosissaan, ja kuten McCarthy ja Hart, niin myös hän on aika ärsyttävä korottaessaan ääntään. Raynan hiustyyli on aika kauhea.
     Muita hahmoja elokuvassa on mm. Peter Serafinowiczin näyttelemä härski Aldo, joka haluaa olla liiankin intiimisti tekemisissä Susanin kanssa; Jude Law'n esittämä agentti Bradley Fine, jonka tehtävää Susan Cooper lähtee suorittamaan; Bobby Cannavalen näyttelemä Sergio De Luca, joka tekee kauppaa asediilereiden ja terroristien kanssa; sekä Curtis "50 Cent" Jackson omana itsenään.

Bradley Fine on yksi CIA:n parhaista agenteista, mutta hän ei olisi mitään ilman henkilöä, joka neuvoo hänen korvaansa kaiken aikaa, mitä tehdä ja minne mennä. Susan Cooper on juurikin tämä henkilö. Kaiket päivät Susan seuraa tietokoneeltaan, missä Fine liikkuu tehtäviensä aikana ja opastaa tätä suoriutumaan operaatioista. Hän on myös rakastunut Fineen, muttei uskalla myöntää tätä, sillä ei usko komistusvakoojan koskaan kiinnostuvan hänestä. Yhden tehtävän mennessä pieleen kaikki CIA:n aktiiviset agentit paljastuvat, jolloin ainoa toivo suorittaa operaatio loppuun, on lähettää Susan ensimmäistä kertaa kentälle. Susanin täytyy löytää Rayna ja saada tältä ydinase, ennen kuin Rayna ehtii myymään sen terroristeille.

Tuttuja James Bond -viittauksia löytyy kyllä elokuvasta, mutta Spy ei silti ole onneksi vain täysi parodia. Siitä löytyy kyllä alusta alkutekstien aikana soiva kappale, joka on erittäin samanlainen kuin 007-elokuvissa, agentit saavat tietysti ennen tehtävälleen lähtöä tyylikkäitä varusteita ja jo Bradley Finesta pelkästään tulee helposti mieleen itse Bond, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Se ei ole Bond-parodia, vaan enemmänkin vitsailee siitä, millainen agenttigenre nykyään on juurikin Bondin takia. Agenttielokuvissa on myös tavaramerkkinä matkustelu ja tässä käydäänkin mm. Bulgariassa, Ranskassa, Italiassa ja Unkarissa. Kovin uusi juttu ei myöskään ole se, että pahikselta löytyy ydinase, joka täytyy saada takaisin Yhdysvaltain viranomaisten haltuun.

Spy poikkeaa monista muista agenttikomedioista siten, että se on yllättävän härö ja raaka. Parit toimintapätkät ovat jopa yllättävän brutaaleja - niskoja katkeaa ja hieman vertakin roiskahtaa. Elokuvassa kiroillaan runsaasti ja etenkin Aldon puheessa monet sanat viittaavat seksiin ja naisen ruumiinosiin. Elokuva selkeästi ansaitsee K16-luokituksensa, sillä sen verran roisia meininkiä on paikoitellen luvassa. Itseni tämä yllätti täysin. Elokuva yllättää todella useasti, etenkin alkupuolella, sillä mainokset eivät kuitenkaan täysin näyttäneet, millainen elokuva olisi oikeasti kyseessä. Ja hyvä niin. Läpi elokuvan saa nauraa paljon, mutta kuten tavallista, niin huumori vähenee siinä kohtaa, kun loppuratkaisu alkaa häämöttää ja keskitytään pääasiassa tarinan päättämiseen, eikä katsojien naurattamiseen. Loppupuolelta löytyy aika arvattava juonenkäänne, mutta eipä se erityisemmin haittaa. Jos katsoo paljon agenttielokuvia, niin käänteen arvaa jo alussa, mutta jos genre ei ole tuttu, niin homma voi tulla yllätyksenä.

Elokuvan on ohjannut Paul Feig, joka on tehnyt jo kolme elokuvaa tämän lisäksi, joissa Melissa McCarthy esiintyy: Bridesmaids, The Heat (2013) ja Ghostbusters (2016). Feig osaa selkeästi tehdä toimivia komedioita, kun sille päälle sattuu ja mielestäni tämä on hänen paras tuotoksensa. Hän on myös käsikirjoittanut elokuvan ja saanut jutun pysymään hienosti kasassa. Paikoitellen dialogi on erittäin nokkelaa ja kulkee sujuvasti ja nopeasti eteenpäin. Elokuva on kuvattu ja leikattu hyvin. Hidastuskuvat ovat erittäin hyvin otettuja. Tehosteita ei ole paljoa käytetty, mutta äänimaailma toimii. Etenkin niskojen katkeamisia on korostettu kunnon rusahduksilla, mitkä ainakin itseäni naurattivat. Musiikista vastaa Theodore Shapiro. Elokuvaa varten sävelletty musiikki ei erityisemmin jää mieleen, sillä siinä on käytetty niin paljon valmiita kappaleita. Tämän elokuvan "Bond-tunnari" on Ivy Levanin biisi "Who Can You Trust".

Blu-rayn kuvanlaatu on erinomainen. Vain Blu-ray sisältää elokuvasta myös Extended Cutin, eli kymmenisen minuuttia pidemmän version, joka sisältää pidempiä, kuten myös kokonaan uusia kohtauksia. Lisämateriaalia Blu-raylta löytyy jopa kahdeksi ja puoleksi tunniksi, eli yllättävän paljon ottaen huomioon, että kyseessä on komediaelokuva. Pelkkä "How Spy Was Made" kestää yhteensä noin viisikymmentä minuuttia. Poistettuja kohtauksia on puolen tunnin edestä.

Yhteenveto: Spy on todella hyvä, hauska ja yllättävä agenttikomedia. Vaikka siinä on selkeitä lainauksia esimerkiksi Bond-leffoista, niin se ei ole vain parodia, vaan oma juttunsa. Melissa McCarthy vetää mielestäni parhaan suorituksen, mitä olen häneltä nähnyt, vaikka onkin paikoitellen hieman ärsyttävä. Rose Byrne ei pahiksena erityisemmin vakuuta, mutta Jason Statham taas on aivan loistava. Paul Feig on selkeästi tiennyt, mitä on ollut tekemässä. Dialogi on välillä erittäin nokkelaa. Lopun juonikäänne on aika arvattava, mutta se ei erityisemmin haittaa. Lasten elokuva tämä ei todellakaan ole, sillä se sisältää paljon kiroilua, hieman verta, niskojen katkeilua, sekä Extended Cutissa useita miehen sukuelimen kuvia. Agenttielokuvien, sekä hieman roisimpien komedioiden ystäville suosittelen tätä lämpimästi, sillä Spy kyllä toimii - lähes yhtä hyvin jopa muutamankin katselukerran jälkeen. Älkää ottako levyä pois vielä, kun lopputekstit alkavat, sillä niiden aikana nähdään vielä pätkiä. Tavallaan toivoisin, että tälle tulisi jatkoa, mutta tavallaan toivon, että tämä pysyisi itsenäisenä teoksena.

Kirjoittanut: Joonatan, 21.9.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.mi6community.com
Spy, 2015, Twentieth Century Fox Film Corporation, Chernin Entertainment, Feigco Entertainment