Arvostelu: Suffragette (2015)

SUFFRAGETTE (2015)

Ohjaus: Sarah Gavron
Pääosissa: Carey Mulligan, Helena Bonham Carter, Anne-Marie Duff, Brendan Gleeson, Ben Whishaw, Romola Garai ja Meryl Streep
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
Ikäraja: 12

Kuulin Suffragettesta vasta maaliskuun lopussa, eikä termi "suffragetti" sanonut silloin minulle mitään. Sain pienoisen luennon siitä, mitä se tarkoittaa ja mistä elokuvassa on kyse. Silti en ajatellut, että innostuisin katsomaan sellaista elokuvaa. Äitini oli kuitenkin kiinnostunut elokuvasta ja kysyi lähtisinkö katsomaan sen ja mietin, että mikäs siinä. Elokuvan näkeminen jäi melkein kokonaan väliin, kunnes päädyimme tänään katsomaan sen äitienpäiväennakkona ja pakko sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt.

Vuonna 1912 Lontoossa suffragettiryhmä vaatii naisille äänioikeutta. Pesulassa työskentelevä Maud Watts joutuu hieman vahingossa puhumaan ryhmän asian puolesta ja tempautuukin mukaan aloitteeseen. Ennen kuin Maud huomaakaan, on hänen elämässään enää kyse vain suffragettien aatteesta.

Pääroolissa Maudina nähdään Carey Mulligan, joka ei nimenä sanonut minulle entuudestaan mitään. Nopean tarkistuksen jälkeen huomasin, että olen nähnyt hänet aiemmin elokuvissa Public Enemies (2009), Drive (2011) ja The Great Gatsby (2013). Tässä elokuvassa Mulligan herätti onnistuneesti huomioni ja hänen suorituksensa on aivan mahtava. Oikea henkilö valittu pääosaan.
     Helena Bonham Carter esittää yhtä suffragetin jäsenistä, Edith Ellyniä. Bonham Carterin hahmo on hieman yksiulotteinen, mutta hän vetää tapansa mukaan hyvän suorituksen.
     Anne-Marie Duff näyttelee Violet Milleriä, jonka takia Maud päätyy suffragettien joukkoon. Duff on hyvä elokuvassa ja huomasin välittäväni hahmosta jo alussa, kun näytetään, että häntä on pahoinpidelty.
     Suffragetteja tutkii Arthur Steed, jota esittää Brendan Gleeson. Steedin hahmoon ei pääse erityisemmin mukaan ja välillä tuntuu, että hahmo on pakosta laitettu mukaan.
     Ben Whishaw vetää hyvin erilaisen roolin, kuin mitä olen tottunut häneltä näkemään. Yleensä hieman hiljaista hissukkaa esittävä Whishaw on tässä Maudin miehenä, Sonny Wattsina, jopa inhottava hahmo. Silti - toisin kuin Gleesonin hahmo - Whishawn hahmo ei jätä kylmäksi ja hänen hahmoaan haluaa nähdä elokuvassa. Erittäin onnistunut suoritus Beniltä.
     Myös Meryl Streep on mukana Emmeline Pankhurstina, joka esitetään elokuvassa suffragettien johtajana ja idolina. Isona julisteissa näkyvä Streep esiintyy elokuvassa noin viitisen minuuttia, joten roolin olisi voinut hoitaa oikeastaan kuka tahansa. Jos iso nimi pitää olla, niin itselläni vaihtoehdoiksi hänen tilalleen nousivat Helen Mirren ja Maggie Smith. Streep on kuitenkin aivan varmasti tienannut eniten elokuvan näyttelijöistä.

Suffragetit olivat siis 1900-luvun alussa Britanniassa naisten äänioikeutta vaativa naisryhmä. Nimi tulee englannin sanasta "suffrage". Suffragetit kannattivat suoraa toimintaa, mitä nähdään elokuvassa paljon. Elokuvan alussa teksteissä kerrotaan järjestöstä ja elokuvan lopussa luetellaan vuosilukuja eri maiden naisten äänioikeuden käyttöönottamiselle. Vaikka elokuva perustuu tositapahtumiin, niin vain muutamat hahmot ovat olleet oikeasti olemassa. Päähenkilöt ovat keksittyjä, mutta esimerkiksi Meryl Streepin esittämä Pankhurst on ollut todellinen henkilö, kuten myös Natalie Pressin esittämä Emily Davison.

Suffragette on hidastempoinen elokuva, muttei pitkäveteinen. Olin itse asiassa hieman yllättynyt, kun tajusin, että elokuva oli päättymässä. Elokuvassa luodaan katsojalle hyvä tunneside Maudiin ja siinä selitetään tarpeeksi selvästi, mistä suffrageteissa on kyse. Joillain tositapahtumiin perustuvilla elokuvilla on ongelmana, etteivät ne osaa selittää kunnolla, mistä on kyse, ja jos ei tiedä ennalta elokuvan käsittelemiä asioita, niin ne saattavat mennä ohi. Hieman ehkä liian selkeästi laitetaan esille hahmojen asemat; että naiset ovat lähes kaikki feministejä ja miehet sovinisteja. Rankkoja teemoja elokuvassa on nähtävissä.

Elokuva on hyvin tunnerikas. Pelkäsin, että Maud päätyisi suffragettiryhmään ilman erityisempää motiivia, mutta elokuvassa tuodaan hyvin selville, että kun hän eksyi kerran mukaan ryhmän toimintaan, niin muut eristävät hänet pois, eikä hänelle jää mitään muuta. Myös Maudin ongelmat miehensä ja lapsensa kanssa saavat katsojan tajuamaan yhtä aikaa Maudin kanssa, että hänen ainoa vaihtoehtonsa on ajaa naisten asiaa. Pääosin hahmojen näyttämät tunteet tuntuvat aidoilta, eivätkä teennäisiltä.

Tunnetta elokuvasta vie pois aivan törkeän huono kuvaus. Elokuvan on kuvannut Eduard Grau ja ihme, että hänellä edes riittää töitä noilla taidoilla. Kamera heiluu miten sattuu, varsinkin silloin kun mitään ei ole edes poistumassa kuvarajan ulkopuolelle. Välillä tuntui, ettei Grau tiennyt, missä kuvattava kohde edes sijaitsee ja paikoitellen ei saanut mitään tolkkua, että mitä tapahtuu. Kuva on myös välillä epätarkka. Onneksi leikkauksessa ei ole lähes mitään moitittavaa. Lavastus ja puvustus ovat hyvin toteutettuja. Elokuvan musiikin on säveltänyt Alexandre Desplat, mutta musiikki ei valitettavasti ole mitenkään erityistä.

Yhteenveto: Suffragette on todella mainio elokuva. Se ei ole sellainen, mitä yleensä katsoisin, mutta pidin siitä kyllä ja suosittelen. Tämä taas osoittaa sen, että ehkä minun pitäisi käydä katsomassa ihan kaikki, mitä teattereihin tulee, ettei vahingossakaan jää mitään hyvää näkemättä. Järkyttävän hirveä kuvaus vei elokuvasta kokemuksena hieman pois, mutta muuten Suffragette on onnistunut pätkä. Lapsille elokuva on hieman liian rankka ja nuoret eivät välttämättä ymmärrä sen päälle, mutta varsinkin varttuneempi yleisö tykkää takuulla. Leffassa on onnistunut roolitus (vaikka Streepin tilalla olisi voinut olla lähes kuka tahansa) ja etenkin Mulligan teki vaikutuksen. Suffragette ei varmaan enää kauaa pyöri teattereissa, mutta se kannattaa vuokrata tai katsoa televisiosta joku päivä, kun osuu kohdalle.

Kirjoittanut: Joonatan, 7.5.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, fi.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.finalreel.co.uk
Suffragette, 2015, Ruby Films, Pathé, Film4