Arvostelu: The Wolverine (2013)

THE WOLVERINE (2013)

Ohjaus: James Mangold
Pääosissa: Hugh Jackman, Tao Okamoto, Rila Fukushima, Hiroyuki Sanada, Will Yun Lee, Svetlana Khodchenkova, Hal Yamanouchi ja Famke Janssen
Genre: supersankarielokuva, toiminta
Kesto: 2 tuntia 6 minuuttia / Extended Cut: 2 tuntia 18 minuuttia
Ikäraja: 12

X-Men Origins: Wolverine (2009) jätti niin pahan jälkimaun, etten edes mennyt elokuvateatteriin asti katsomaan The Wolverinea, kun se ilmestyi kesällä 2013. Sinä kesänä minulla oli muita juttuja, joten myös elokuvat, kuten Pacific Rim (2013) ja The Lone Ranger (2013) jäivät näkemättä. Lopulta sain The Wolverinen joululahjaksi ja näin sen ensimmäistä kertaa vasta tammikuussa 2014. Pakko sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien elokuvia X-Men (2000), X-Men 2 (2003), X-Men: The Last Stand (2006), X-Men Origins: Wolverine ja X-Men: First Class (2011)!

Logan on jättänyt Wolverinena olemisen taakseen ja erakoitunut. Jean Greyn tappaminen vainoaa Logania ja hän näkee jatkuvasti painajaisia hänestä. Logan törmää Yukioon, joka on etsinyt häntä jo kauan. Loganin ajat sitten pelastama Yashida tekee kuolemaa ja tämä haluaa kiittää Logania henkilökohtaisesti. Japanissa Loganille selviää, että Yashidan kuoleman takana on paljon enemmänkin ja hän joutuu päästämään sisäisen eläimensä taas valloilleen.

Hugh Jackman on tässä kohtaa jo tullut niin selkeäksi Wolverinen esittäjäksi, että on lähes mahdotonta kuvitella rooliin ketään muuta. Jackman vetää roolinsa edelleen hyvin ja aika pitkälti samalla lailla kuin aiemmissakin osissa. Jackman on saanut itsensä aivan hulluun kuntoon elokuvaa varten. Luin hänen haastattelustaan, että hän ei juonut mitään kuvauspäivinä, joissa hän esiintyy ilman paitaa, jotta nestehukan takia hänen ihonsa kiristyisi, mikä saisi hänen lihaksensa ja verisuonensa näkymään kunnolla. Jackman valitteli myös sitä, että niin toimiminen aiheutti hullun päänsäryn joka kerta. Sellaista se on, kun uhrautuu roolinsa vuoksi.
     Kiinnostavimpana uutuutena elokuvassa on Rila Fukushiman esittämä Yukio. Yukiolla on mielenkiintoinen tyyli ja hän kykenee näkemään, milloin joku kuolee. Fukushima vetää hyvän suorituksen.
     Logan joutuu suojelemaan Marikoa, jota näyttelee Tao Okamoto. Mariko on paikoitellen hieman ärsyttävä hahmo, enkä oikein ymmärrä, miksi Wolverine kiinnostuu hänestä.
     Yhtenä pahiksena on Svetlana Khodchenkovan esittämä Viper, joka erittää myrkkyä ja paikoitellen tuntuu jopa vaaralliselta vastukselta Wolverinelle. Harmi vain, että Khodchenkovan suoritus ei ole kummoinen.
     Yashidaa näyttelee Hal Yamanouchi, joka vetää hyvän, mutta lyhyen roolin. Hahmo on alussa mielenkiintoinen, mutta hänen todellinen tarkoitus elokuvassa on hyvin ennalta-arvattava.
     Famke Janssen esittää Jean Greyta Wolverinen muistelukohtauksissa. Tässä nähdyssä Greyssä on samaa Feeniksin kaltaista olemusta, mitä nähtiin X-Men: The Last Standissa. Kovin monessa kohtauksessa Janssen ei esiinny ja jos aiemmat sarjan elokuvat eivät ole tuttuja, niin hahmosta ei paljoa saa irti.

The Wolverine on jatkoa X-Men: The Last Standille. Vaikka elokuvien välissä on ollut kuusi vuotta ja välissä on tullut kaksi X-Men -elokuvaa, niin jatkumo on selkeä ja hyvin toteutettu. Se toimii hyvin Wolverinen sooloseikkailuna, mutta kun se yhdistetään isompaan X-Men -universumiin, niin se on sinänsä hieman turha pätkä, eikä se vie X-Men -tarinaa eteenpäin kuin vasta lopputekstien aikana tulevalla kohtauksella.

Wolverinen vieminen Japaniin oli monille faneille unelmien täyttymys, sillä se tarkoitti, että nähtäisiin vihdoin pahis Hopeasamurai. Tämän seurauksena myös näyttelijäkaarti on suurimmaksi osaksi japanilaisista koostuva. Ison luokan Hollywood/Marvel-leffalle tämä on tietenkin erilainen päätös, sillä se tarkoittaisi, ettei massayleisö tietäisi Jackmanin ja Janssenin lisäksi lähes ketään muuta elokuvassa esiintynyttä näyttelijää. Omalla tavallaan hyvä päätös, sillä se saa myös kysymykset siitä, että mikseivät muut X-Menit esiinny elokuvassa, katoamaan. Ja tuleepahan nähtyä itselleni ainakin uusia kasvoja. Elokuvassa on myös todella paljon japanilaista sanastoa, mitä pitää vähän väliä selittää katsojille.

Ongelmana tosin on, että Wolverinen lisäksi muut mutantit elokuvassa ovat suurimmaksi osaksi täysin tuntemattomia (paitsi jos on hardcore-fani). Elokuvassa on vielä vähemmän tuttuja hahmoja kuin X-Men Origins: Wolverinessa, mikä oli siinäkin ongelmana. Onneksi tarina pitää katsojan mukana onnistuneesti ja uudet hahmot ovat kivana lisäyksenä, vaikka eivät olekaan kovin muistettavia jälkeenpäin. Toinen ongelma, jonka huomasin tällä katsomiskerralla oli, että toiminta alkaa oikeasti vasta noin neljänkymmenen minuutin kohdalla. Ehtiihän siinä luoda tarinaa hyvin, mutta silti supersankarielokuvassa toivoisi näkevän mätkettä jo hieman elokuvan alussa. Pätkää, jossa Wolverine lyö paria heppua baarissa, ei voi laskea toimintakohtaukseksi.

Elokuva on kuvattu hyvin. Toimintakohtaukset ovat tyylikkäitä, eikä nopea leikkaus häiritse niissä. Musiikki jumputtaa taustalla, muttei jää jälkikäteen erityisemmin mieleen. Erikoistehosteita on käytetty maltilla ja niitä onkin lähinnä vain isoissa toimintakohtauksissa, joita ei elokuvassa ole montaa. X-Men Origins: Wolverinen digikynnet on vaihdettu käsittääkseni takaisin oikeisiin, fyysisiin tekeleisiin Jackmanin käsissä, mikä on hyvä päätös. Eniten tehosteita on käytetty lopputaistelussa Hopeasamuraita vastaan ja junan katolla käytävässä taistossa.

Elokuvasta on olemassa rajumpi Extended Cut. Pidennetty versio sisältää lisää kohtauksia ja toimintakohtauksiin on lisätty digiverta. Koska en käynyt katsomassa elokuvaa teattereissa, niin olen nähnyt vain Extended Cutin. En varmaan aio koskaan katsoa teatteriversiota, sillä olen huomannut monien elokuvien kohdalla, että kun katson teatteriversiota, niin minusta tuntuu kaiken aikaa, että siitä puuttuu jotain, mikä tietty vie omasta katselukokemuksestani pois paljon. The Wolverinen rajumpi versio ei kuitenkaan nosta Suomessa elokuvan ikärajaa ja versio on saatavilla vain Blu-ray -julkaisuissa.

Blu-rayn kuvanlaatu on oikein mainio. Lisämateriaalina elokuvassa on lähes tunnin mittainen "The Path of a Ronin", joka sisältää pätkät "Inspiration: A Ronin's Journey", "Design: Mastering the Arc", "Execution: A Killer Team", "Hugh Jackman: The Man Behind the Mutant" ja "Reflections: The Evolution of Wolverine", jotka kertovat elokuvan teosta. Mukana on myös pariminuuttinen "X-Men: Days of Future Past Set Tour", jossa Bryan Singer esittelee hieman X-Men: Days of Future Pastin (2014) lavasteita. Parasta lisämateriaalissa on "Alternate Ending", joka on muuten samanlainen tilanne kuin loppukohtaus, mutta siinä Wolverine saa legendaarisen keltamustan pukunsa, minkä näkemistä fanit ovat odottaneet. Harmi vain, ettei kohtausta käytetty lopullisessa elokuvassa. Sormet ristissä toivotaan, että puku nähdään viimeistään sitten, kun Marvel Studios saa X-Menin oikeudet käsiinsä (kyllä se päivä vielä tapahtuu!).

Yhteeveto: The Wolverine on paljon parempi tekele kuin X-Men Origins: Wolverine, mutta jää valitettavasti pitkällä tähtäimellä aika unohdettavaksi elokuvaksi. Jos olet kiinnostunut Wolverinesta, mutta muuten X-Menit eivät nappaa, niin tämä varmaankin toimii. Sarjakuvien faneille tämä on tietysti pakkohankinta ja tällä saa kivasti unohdettua X-Men Origins: Wolverinen. Edelleen ongelmana on, ettei tämä elokuva kuitenkaan muuta mitään sarjassa. Japani on toimiva, erilainen maisema supersankarielokuville. Myös japanilaiset näyttelijät ovat hyviä. Kuten jo aiemmin sanoin, niin elokuvan lopputekstien aikana on lyhyt kohtaus, jossa pohjustetaan X-Men: Days of Future Pastia, joka on seuraavana tiedossa X-Men -arvostelujeni osalta...

Kirjoittanut: Joonatan, 5.5.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.movieboozer.com
The Wolverine, 2013, 20th Century Fox Film Corporation, TSG Entertainment