TV-sarja: Stranger Things, kausi 1 (2016)

STRANGER THINGS - KAUSI 1

Luojat: Matt Duffer ja Ross Duffer
Pääosissa: Finn Wolfhard, Millie Bobby Brown, Winona Ryder, David Harbour, Gaten Matarazzo, Caleb McLaughlin, Natalia Dyer, Charlie Heaton, Joe Keery, Cara Buono, Matthew Modine, Shannon Purser, Randy Havens, Ross Partridge ja Noah Schnapp
Genre: scifi, seikkailu, jännitys
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: noin 50 minuuttia - Yhteiskesto: 6 tuntia 35 minuuttia
Ikäraja: 16

Stranger Things on Dufferin veljesten luoma scifiä, fantasiaa ja kauhua yhdistelevä sarja. Dufferit olivat juuri käsikirjoittaneet elokuvansa Hidden (2015), kun he saivat tietää, ettei se saisikaan kunnon teatterilevitystä. Veljekset alkoivat jo pelätä, että heidän uransa olisi ohi ennen kuin se edes alkoikaan, kunnes he pääsivät työskentelemään M. Night Shyamalanin televisiosarjassa Wayward Pines (2015-2016). Sen kautta he ajattelivat, että kenties sarjan teko olisikin heidän juttunsa ja veljekset alkoivat työstämään uutta tarinaa. Monet yhtiöt kuitenkin torjuivat sarjan, sanoen, ettei se tulisi toimimaan. Lopulta suoratoistopalvelu Netflix päätti onneksi antaa veljesten idealle mahdollisuuden ja sarjan teko alkoi. Kuvaukset alkoivat loppuvuodesta 2015 ja lopulta Stranger Thingsin ensimmäinen tuotantokausi saapui Netflixiin kesällä 2016. Sarjasta tuli välittömästi suuri hitti, mikä keräsi valtavan määrän katsojia ja voitti kriitikotkin puolelleen. Itse aloin katsomaan sarjaa vasta syksyllä, kun ystäväni ja monet silloiselta luokaltani toistivat, että minun on pakko katsoa se. Katsoin ensimmäisen kauden muutamassa päivässä ja pidin kyllä näkemästäni, mutten innostunut siitä samalla lailla kuin muut. Vasta kun katsoin kauden uudestaan ennen toisen tuotantokauden ilmestymistä 2017, se todella iski minuun. Nyt kun Stranger Thingsin kolmas tuotantokausi on vihdoin saapumassa Netflixiin, oli aika katsoa aiemmat kaudet uudestaan.

Vuonna 1983 pienessä Hawkinsin kaupungissa nuori poika nimeltä Will Byers katoaa mysteerisesti. Tapaus alkaa muuttua yhä vain oudommaksi, kun Willin ystävät löytävät hänen katoamispaikaltaan kauhistuneen tytön, jonka hiukset on ajeltu pois ja jolla ei ole muuta nimeä kuin hänen käsivarteensa tatuoitu numero 11.

Stranger Things sopii erinomaisesti lähes kaikenikäisille katsojille, sillä se seuraa useampien henkilöiden ja porukoiden elämiä, joiden ikäerot ovat huomattavia. Yläasteikäisten on helpointa samaistua kadonneen pojan Will Byersin (Noah Schnapp) ystäviin, jotka ryhtyvät etsintöihin. Mike (Finn Wolfhard) on päättäväinen ja reipas nuorukainen, joka on valmis tekemään kaikkensa ystävänsä löytymiseksi. Lucas (Caleb McLaughlin) on epäileväisempi ja pyrkii ajattelemaan asioita enemmän järjellä kuin tunteella. Dustin (Gaten Matarazzo) - jota jotkut kutsuvat hampaattomaksi, sillä hänen maitohampaansa ovat irronneet, mutta rautahampaat eivät ole vielä puskeneet läpi - taas on hieman molempia ja hän on usein selvittämässä Miken ja Lucasin riitoja. Kaikki kolme kaverusta ovat mitä mainioimpia hahmoja, vaikka Lucas käy joskus hieman ärsyttäväksi, kun hänen täytyy jatkuvasti olla eri mieltä muiden kanssa. Tästä huolimatta kolmikon väliset konfliktit ovat uskottavasti kirjoitettuja ja mikä tärkeintä, kolmikko itsessään on uskottavasti kirjoitettu. Nämä lapsihahmot toimivat niinkuin oikeat lapset. Heidän väliset repliikkinsä kuulostavat todellisilta, eivätkä käsikirjoitetuilta vuorosanoilta. Hahmot ovat naiiveja ja seikkailunhaluisia, sekä todella persoonallisia. Katsojana on välittömästi valmis hyppäämään itsekin pyörän selkään ja etsimään Williä kolmikon kanssa. Ja mikä parasta, Wolfhard, Matarazzo ja McLaughlin ovat kaikki nappivalintoja rooleihinsa! He ovat lupaavia näyttelijänalkuja ja he toimivat täydellisesti yhdessä.

Vanhemmille lapsille, teineille ja aikuisuuden kynnyksellä oleville nuorukaisille taas on luvassa koulun ja ihmissuhteiden kautta syntyviä ongelmia. Miken kiltti isosisko Nancy (Natalia Dyer) seurustelee kovisjätkä Steve Harringtonin (Joe Keery) kanssa, joka on tunnettu koulun naistenmiehenä. Nancyn ystävä Barbara (Shannon Purser) ei pidä heidän suhteestaan ja siitä syntyy tietty erimielisyyksiä. Kapuloita rattaisiin työntää myös kadonneen Willin isoveli Jonathan (Charlie Heaton), joka on ihastunut Nancyyn. Joillekin katsojista tällainen teinidraama voi helposti viedä makua kokonaisuudesta, mutta omasta mielestäni tämäkin puoli sopii mukaan todella hyvin ja teinienkin väliset kanssakäymiset ovat uskottavasti luotuja. Dyer on oivallinen ujon tytön roolissa, joka haluaa olla rohkeampi, kun taas Keery hoitaa ylimielisen idiootin osan mainiosti. Heaton vakuuttaa syrjittynä ja hieman erilaisena nuorukaisena, ja vaikkei Purser saa kovin paljoa ruutuaikaa, osoittaa hänkin olevansa passeli rooliinsa.
     Aikuiskatsojien taas on helpointa seurata sarjaa aikuishahmojen kautta. Jos on itse vanhempi, voi varmasti tuntea Willin äidin, Joycen (Winona Ryder) tuskan, kun hänen poikansa katoaa. Tavat, joilla Joyce reagoi tapahtuneeseen, ovat todella mielenkiintoisia, vaikka välillä herääkin tunne siitä, että hahmo olisi seonnut. En ole koskaan erityisemmin välittänyt Ryderistä näyttelijänä, mutta tässä hän tekee parhaan roolityön, minkä olen häneltä nähnyt. Ryder on loistava hysteerisen äidin roolissa, joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen poikansa takaisin. Etsinnöissä häntä auttaa Hawkinsin poliisipäällikkö Jim Hopper (David Harbour), joka on myös todella kiehtova tapaus. Hopperilla on oma kiehtova menneisyytensä, mitä avataan läpi tuotantokauden ja mikä tekee hänestä yhä vain pidettävämmän tapauksen. Tämä sarja tuntuu olevan pelkkiä nappivalintoja täynnä, sillä Harbourkin on täydellinen roolissaan ja onnistuu luomaan useita eri sävyjä poliisihahmonsa olemukseen. Muita aikuishahmoja ovat mm. Miken ja Nancyn vanhemmat, joista äiti (Cara Buono) on huolehtiva ja isä (Joe Chrest) taas tuntuu olevan koko ajan pihalla siitä, mitä ympärillä tapahtuu ja tarjoaakin useat hauskat hetket, sekä lisäksi Joycen ex-mies Lonnie (Ross Partridge) ja mysteerinen Martin Brenner (Matthew Modine).
     Ja kun mysteereistä puhutaan, sarjan yksi kiehtovimmista hahmoista on Millie Bobby Brownin näyttelemä Eleven, hiljainen tyttö, joka pystyy asioihin, joihin normaali ihminen ei. Eleven on äärimmäisen mielenkiintoinen tapaus ja etenkin hänen kohdallaan on koukuttavaa saada selville, mistä hän on tullut, mitä hänelle on tehty ja miten hän pystyy tiettyihin juttuihin? Tiedän, että olen käyttänyt tätä termiä jo pariin otteeseen, mutta minkä sille voi, kun sarjan näyttelijät ovat mitä parhaiten valittuja - Millie Bobby Brown on jälleen nappivalinta!

Haikailetko 1980-luvun perään? Rakastatko Stephen Kingin kirjoja, kuten "Se" ("It" - 1986) tai Steven Spielbergin elokuvia, kuten E.T. the Extra-Terrestrial (1982)? Haluaisitko palata aikaan, jolloin lapset leikkivät ulkona ja rakensivat majoja kavereidensa kanssa ja nuoret tekivät muutakin kuin tuijottivat älypuhelimiaan? Sitten tulit oikeaan paikkaan! Stranger Thingsin ensimmäinen kausi on täydellinen nostalgiatrippi - niinkin täydellinen, ettei tarvitse olla edes elänyt kasarilla, jotta sarja saa muistelemaan sitä aikaa lämmöllä. Tämä on kuin 80-luvun paras fantasia-scifi-jännitys-draama-romantiikka-sarja, mitä ei koskaan tehty 80-luvulla. Jos kuvanlaatu ei olisi näin tarkka, eikä sarjasta löytyisi tuttuja näyttelijöitä 2000-luvulta, saattaisi se jopa onnistua huijaamaan, että se on oikeasti tehty yli 30 vuotta sitten. Tekijät ovat tehneet äärimmäisen tarkkaa ja huolellista työtä, jotta aikakausi on saatu luotua mahdollisimman autenttisesti ja jotta sarja onnistuisi oikeasti viemään katsojan takaisin 1980-luvulle. Ainoastaan eräs digitaalisesti toteutettu olio rikkoo illuusion ja jos se olisi tehty asuilla ja maskeerauksilla, ei valitettavaa löytyisi lainkaan. Siis ihan oikeasti, jos kyseisen olion toteutusta ei lasketa mukaan, minulta ei löydy mitään valitettavaa Stranger Thingsin ensimmäisestä kaudesta. Minä rakastan tätä tuotantokautta!

Nostalgisen tunteen tuottamisella ei kuitenkaan vielä päästä pitkälle. Vaikka onkin mahtavaa bongailla viittauksia tuttuihin ja rakastettuihin kasariklassikoihin, ei riitä, että sarjassa on tyylikäs ulkokuori. Rakastan tätä sarjaa juuri siksi, että se ei ole vain viittauksia tuttuihin juttuihin, vaan se on oikeasti oma juttunsa. Oma, äärimmäisen kiehtova juttunsa. Nostalginen tunnelma lähinnä auttaa saamaan katsojan sarjan maailmaan mukaan, mutta erinomaiset hahmot ja todella koukuttava ja mestarillisesti kerrottu tarina hoitavat loput. Ja painotan sitä, että tämä on koukuttava sarja. En ihmettelisi yhtään, jos joku teistä aloittaisi nyt sarjan katselun ja huomaisi joitain tunteja myöhemmin, että tuli katsottua koko kausi kerralla. Vaikka katsoin tuotantokautta nyt kolmatta kertaa, on se niin käsittämättömän mukaansatempaava ja kiinnostava, että minun täytyi aidosti pakottaa itseni nukkumaan muutaman jakson jälkeen, jotta jaksaisin seuraavan työpäivän. Tarina kerrotaan huikealla tavalla ja sen mysteerit avataan erinomaisesti.

Kun kaikki hahmot ovat näin mielenkiintoisia tapauksia, ovat kaikki juonikuviotkin todella kiinnostavia. Tuotantokausi hyppii juonikuviosta toiseen täydellisesti ja pitää ison kokonaisuuden jatkuvassa tasapainossa. Tekijät tietävät, milloin näyttää mitäkin osaa tarinasta ja milloin pitää jotain piilossa vielä hetken. Kaudelta ei ainuttakaan tylsää hetkeä löydy, vaan kokonaisuus on rytmitetty esimerkillisen upeasti. Mitä pidemmälle tarina kulkee ja mitä enemmän niitä "oudompia asioita" tulee mukaan, sitä vain kiinnostavammaksi homma käy ja kun lopussa juonikuviot nivotaan yhteen, on parempaa lopetusta vaikea kuvitella. Tai no, valojen ei tarvitsisi välkkyä yhtä aggressiivisesti. Kaikin puolin myös tunnelma on fantastisesti rakennettu, jolloin iloiset hetket nostavat leveän hymyn huulille, surulliset hetket aidosti koskettavat ja jännittävät kohtaukset voivat olla todella karmivia katsojasta riippuen. Tuotantokausi tasapainottelee erilaisten lajityyppien välillä taidokkaasti ja se on priimaa jokaisella osa-alueellaan.

Ennen Stranger Thingsiä Dufferin veljeksiä hädin tuskin tiesi kukaan, eikä yksikään heidän aiemmista töistä sano minulle mitään. On siis päivänselvää, että tämän sarjan kanssa he iskivät kultasuoneen ja nykyään heitä yritetäänkin kalastella ties mihin projekteihin. Tämä sarja on selvästi äärettömän tärkeä veljeksille ja siihen on saatu todella paljon sydäntä ja sielua mukaan, mikä tekee siitä vain entistä paremman. Dufferin kehittelemä kertomus lainailee paljon kaikkialta, mutta he onnistuvat tekemään lopputuloksesta omannäköisensä paketin - vaikka sarja kuinka tuntuisi Stephen Kingin kirjaan pohjautuvalta elokuvalta, minkä Steven Spielberg on ohjannut. Käsikirjoitustiimi on tehnyt fantastista työtä pitäessään tarinaa kasassa. Lisäksi tekninen toteutus on pääasiassa upeaa. Vain digiefektit pistävät silmään ja sanon yhä, että eräs olio olisi pitänyt toteuttaa tavalla, mikä huokuisi enemmän 1980-lukua. Sarja on kuvattu taidokkaasti ja leikattu huikeasti. Valaisu on toteutettu tyylikkäästi, etenkin Joycen kotona. Lavasteet, maskeeraukset ja puvut huokuvat kasaria, kuten tekevät myös sarjan syntikkamusiikit. Stranger Thingsin tunnusmusiikki ja sen aikana näkyvä intro ovat aina hypnoottiset ja ne viestivät jo paljon siitä, millaista menoa on luvassa.

Yhteenveto: Stranger Thingsin ensimmäinen tuotantokausi on aika lailla täydellinen paketti, minkä ainoaksi valituksen aiheekseni jää, että sen mörkö on toteutettu tietokoneella eikä asulla ja maskeerauksella. Sarja yhdistelee nostalgisesti suosittuja kasarijuttuja, muttei vain ratsasta tutuilla asioilla, vaan luo oman, äärimmäisen mukaansatempaavan kertomuksensa. Katsojana jää koukkuun heti ensiminuuteista lähtien ja katselun voi oikeastaan lopettaa vasta, kun kauden viimeinen jakso on päättynyt. Tarinankerronta on mestarillista ja kausi hyppii juonikuviosta toiseen esimerkillisesti. Aika ei käy kertaakaan pitkäksi, sillä jokainen juonikuvio on todella mielenkiintoinen ja kaikki hahmot ovat aivan mahtavia. Henkilöt ovat loistokkaasti kirjoitettuja ja heidän näyttelijänsä ovat kaikki todellisia nappivalintoja rooleihinsa. Hahmoista alkaa välittämään nopeasti, jolloin koskettavat hetket onnistuvat aidosti liikuttamaan. Kaikin puolin erilaiset tunnelmat on rakennettu erinomaisesti. Kausi tarjoaa karmivuutta, hauskoja hetkiä, sekä paljon sydäntä. Mysteerejä avataan mitä kiehtovimmin tavoin ja sarjaan on ihanaa uppoutua kerta toisensa perään. Tekijätiimille täytyy nostaa hattua oikein reippaasti, sillä he ovat tehneet niin huikeaa työtä rakentaessaan tätä maailmaa, ajankuvaa, tarinaa ja hahmoja. Rakastan Stranger Thingsiä joka näkemiskerralla yhä vain enemmän. Suosittelen sarjaa äärettömän lämpimästi kaikille nuorille, jännäreistä, fantasiasta ja scifistä kiinnostuneille ja kasarin lapsille, jotka innostuvat Stephen Kingin kirjoista ja Steven Spielbergin elokuvista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.6.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.strangerthings.fandom.com
Stranger Things, 2016-, Yhdysvallat, Netflix, Monkey Massacre, 21 Laps Entertainment