STRANGER THINGS - KAUSI 2
Luojat: Matt Duffer ja Ross Duffer
Pääosissa: David Harbour, Winona Ryder, Millie Bobby Brown, Finn Wolfhard, Gaten Matarazzo, Caleb McLaughlin, Noah Schnapp, Natalia Dyer, Charlie Heaton, Joe Keery, Sadie Sink, Sean Astin, Dacre Montgomery, Paul Reiser, Cara Buono, Joe Chrest, Brett Gelman, Linnea Berthelsen, James Landry Hébert, Gabrielle Maiden, Kai L. Greene ja Anna Jacoby-Heron
Genre: fantasia, scifi, seikkailu, jännitys
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: noin 52 minuuttia - Yhteiskesto: 7 tuntia 44 minuuttia
Ikäraja: 16
Dufferin veljesten luoma Netflix-sarja Stranger Things oli välitön hitti ja veljekset saivat luvan jatkaa sarjaa. Alunperin veljekset olivat pohtineet, että toinen kausi sisältäisi täysin uudet hahmot, jotka seikkailevat eri kaupungissa, mutta kun he ymmärsivät ensimmäisen kauden hahmojen olevan yksi isoimmista syistä sarjan suosioon, muuttivat he suunnitelmiaan. Hetken he pohtivat, että toinen kausi tapahtuisi 1990-luvulla, jolloin lapsihahmot olisivat nuoria aikuisia, mutta lopulta he päättivät jatkaa tarinaa vuosi sen jälkeen, mihin ensimmäinen kausi päättyi. Kuvaukset lähtivät käyntiin ja lopulta Stranger Thingsin toinen tuotantokausi saapui Netflixiin lokakuussa 2017. Itse pidin sarjan ensimmäisestä kaudesta, kun katsoin sen ensimmäisen kerran vuotta aiemmin, mutten innostunut siitä kuten muut. Vasta kun katsoin kauden toisen kerran ennen toisen kauden ilmestymistä, sarja kolahti oikein kunnolla. Valitettavasti huikean ykköskauden jälkeen toinen kausi tuntui pieneltä pettymykseltä. Kuitenkin nyt kun sarja on jälleen saamassa jatkoa kolmannen tuotantokauden voimin, oli aika katsoa kaksi aiempaa kautta uudestaan. Rakastin ensimmäistä kautta yhä vain enemmän ja toivoin toisenkin kauden iskevän tällä kertaa kovempaa. Ja niinhän se myös teki.
On kulunut vuosi Elevenin katoamisesta. Will Byers saatiin pelastettua Ylösalaisesta maailmasta, mutta jokin sieltä kulkee nyt hänen mukanaan, eikä aikaakaan, kun Hawkinsissa alkaa jälleen tapahtumaan outoja...
Onneksi Dufferin veljekset eivät päättäneet toisen kauden kertovan täysin uusista hahmoista, vaan vanhat tutut, aivan huikean mahtavat hahmot tekevät paluun. Lapsikaverusten Miken (Finn Wolfhard), Dustinin (Gaten Matarazzo) ja Lucasin (Caleb McLaughlin) mukaan on aina mahtavaa lähteä ja tällä kertaa kadoksissa ollut Will (Noah Schnapp) tavataan kunnolla. Will on hiljainen poika, joka alkaa kokemaan muutoksia, kun Ylösalaisesta maailmasta häneen tarttunut olento alkaa ottamaan hänestä vallan. Niinä hetkinä Schnapp pääsee vakuuttamaan näyttelijäntaidoillaan ja muutamassa kohtauksessa hän todella varastaa show'n hyytävällä roolityöllään. Myös Wolfhard, Matarazzo ja McLaughlin pistävät taas kerran parastaan, vaikka Wolfhardin esittämän Miken osuutta on pienennetty edelliseltä kaudelta - kenties siksi, että Wolfhard kuvasi samoihin aikoihin Stephen Kingin kirjaan perustuvaa kauhuleffaa Se (It - 2017). Mike ikävöi Elevenin perään, kun taas Dustin ja Lucas saavat omat juonikuvionsa. Molempiin hahmoihin syvennytään paremmin mm. esittelemällä heidän perheensä ja Lucaksesta tehdään huomattavasti pidettävämpi tyyppi kuin viimeksi.
Willin äiti Joyce (Winona Ryder) muuttuu jälleen lähes hermoraunioksi, kun Will alkaa oireilemaan mitä kummallisimmilla tavoilla. Ensimmäisen osan koettelemukset ovat kuitenkin tehneet hänestä vahvemman ja on kiinnostavaa seurata, kuinka hahmo kehittyy. Ryder osoittaa jälleen Joycen olevan yksi hänen uransa parhaista roolisuorituksista ja suuren vaikutuksen tekee taas kerran myös poliisi Jim Hopperia esittävä David Harbour. Hopperin hahmoon syvennytään oikein kunnolla ja hänestä on saatu aikaan äärimmäisen kiehtova tapaus. Hopper toimii välillä kyseenalaisin tavoin, mutta samalla katsoja voi täysin ymmärtää, miksi hän tekee niin kuin tekee.
Teinipuolelta löytyy taas kerran draamaa, kun Miken sisko Nancy (Natalia Dyer) ei osaa päättää tykkääkö hän enemmän poikaystävästään Stevestä (Joe Keery) vai Willin isoveljestä Jonathanista (Charlie Heaton). Nancy ja Jonathan päätyvät jälleen omalle seikkailulleen, joka on mielenkiintoinen ensimmäisen puolikkaan ajan, mutta loppukaudella hahmot jäävät pahasti sivuun. Sen sijaan yllättäen Steve nostetaan kunnolla esiin ja ensimmäisellä kaudella ylimieliseltä dorkalta vaikuttavasta hahmosta tehdään yksi kauden parhaimmista hahmoista! Keery, Dyer ja Heaton ovat kaikki yhä mainioita ja etenkin Keeryn kohdalla on kiinnostavaa nähdä, kuinka hän muuttaa hahmoaan pidettävämpään suuntaan.
Paluun tekee tietty myös fanisuosikki Eleven (Millie Bobby Brown), joka pääsee jälleen esittelemään mystisiä voimiaan ja joka loppukaudesta muuttuu todella cooliksi. Siis huhhuh, kuinka kova mimmi Elevenistä kehkeytyykään! Muiden nuorten näyttelijöiden tavoin Bobby Brownkin osoittaa jälleen lahjakkuutensa ja vetää vielä paremmin kuin ensimmäisellä kaudella. Hahmon taustoihin syvennytään yhä vain lisää.
Uusina hahmoina tällä kaudella taas esitellään Hawkinsin koulun uusi oppilas Max (Sadie Sink), johon nuoret pojat iskevät silmänsä, tämän inhottava velipuoli Billy (Dacre Montgomery), Joycen uusi mies Bob (Sean Astin), Hawkinsin laboratoriota pyörittävä tohtori Owens (Paul Reiser), salaliittoteorioihin uskova Murray Bauman (Brett Gelman), sekä nuorten rikollisten joukko, joita johtaa erikoisia voimia taitava Kali (Linnea Berthelsen). Rikollisjoukkoa hyödynnetään todella kömpelösti kaudella, mutta palataan siihen vasta vähän myöhemmin. Max on erittäin toimiva lisäys ja sekoittaa poikien pakkaa oivallisella tavalla. Hahmosta kiinnostuu heti ja Sink hoitaa moniulotteisen roolinsa hyvin. Maxin velipuoli Billy on sen sijaan koko sarjan ärsyttävin hahmo. Billy on aivan kauhea mulkku ja vaikka sille annetaan syy, hahmoa käytetään loppujen lopuksi kehnosti. Lähinnä hän vain aiheuttaa ongelmia, kun niitä ei mistään muustakaan saada keksittyä. Montgomeryn puolesta täytyy tosin sanoa, että hän kyllä hyppää osaansa täysillä. Taru sormusten herrasta -trilogiasta (The Lord of the Rings - 2001-2003) tuttu Sean Astin on erinomainen lisäys ja hänen hahmonsa Bob on mitä pidettävin heppu. Astin on hauska ja pääsee jopa heittämään viittauksen seikkailuleffaansa Arkajalat (The Goonies - 1985). Laboratoriotohtori Owenskin on yllättävän toimiva hahmo ja katsojana jännittää, onko hän hyvien vai pahojen puolella.
Stranger Thingsin toinen tuotantokausi ei kokonaisuutena nouse mielettömän fantastisen ensimmäisen kauden tasolle, mutta pieniä vikoja ja yhtä tiettyä jaksoa (puhutaan siitä kohta lisää) lukuunottamatta tämä on mitä erinomaisinta jatkoa. Kertaakaan ei herää tunnetta siitä, että Dufferin veljekset olisivat jatkaneet tarinaa vain paineen vuoksi tai että kausi olisi väkisin väännetty, vaan tämä on jälleen äärimmäisen koukuttava ja kiehtova tarina. Tällä kaudella kestää tosin hieman kauemmin lähteä käyntiin. Siinä missä ensimmäinen kausi starttasi suoraan Willin katoamisesta, tässä outoja juttuja alkaa tapahtumaan vähitellen ja kestää aikaa, ennen kuin hahmot tajuavat, että nyt sitä taas mennään. Jännitystä kasvatellaan vähitellen, mutta kausi on silti mukaansatempaava alusta alkaen. Niinkin mukaansatempaava, että katsoin kauden läpi parissa illassa. Olisin helposti voinut katsoa sen yhdessä päivässä, mutten saanut pimennettyä asuntoani tarpeeksi, jotta yökohtauksista saisi selvää päiväsaikaan katsottuna. Loppupäässä "oudot jutut" päästetään tosissaan valloilleen, kun tunnelma alkaa lähentelemään puhdasta kauhua. Jo ensimmäiseltä kaudelta löytyi karmivia kohtauksia demogorgonin vuoksi ja tämän kauden toiseksi viimeisessä jaksossa hirviökauhussa väännetään nupit kaakkoon.
Kauhun lisäksi tunnelma on jälleen muutenkin erinomaisesti rakennettu. Synkkyyden ja jännityksen lisäksi kaudelta löytyy tietty iso annos huumoria, hieman romantiikkaa, sekä mahtavasti luotua draamaa. Kaikkien mystisten voimien ja olentojen keskellä tuotantokauden parasta antia ovat lopulta pienet draaman hetket; loistavat kohtaukset hahmojen välillä, jotka syventyvät henkilöihin uusin tavoin. Parasta on etenkin, kun hahmot, jotka eivät ole ennen olleet lähes missään tekemisissä keskenään, pistetään toimimaan yhdessä. Esimerkiksi kohtaus, missä Dustin kysyy Steveltä neuvoja Maxin hurmaamiseen ja Steve paljastaa, miten saa laitettua hiuksensa tietyllä tavalla, on nerokas. Nämä pienet hetket tuovat sarjaan todella paljon sisältörikkautta ja ne ovat yksi isoimmista syistä, miksi rakastan tätä sarjaa. Toistamiseen draama on tehty niin hienosti, että koskettavat hetket saavat alahuulen väpättämään. Vaikuttavat kohdat taas nostavat ihon kananlihalle ja loppuhuipennusta todella kannattaa odottaa.
Mutta ennen kahden jakson mittaista huipennusta täytyy katsoa läpi muutaman vartin mittainen jakso, mikä ei vain toimi lähes millään tavalla. Toisen tuotantokauden seitsemännessä jaksossa Eleven lähtee pois Hawkinsista omalle seikkailulleen ja tapaa Kalin johtaman joukon. Vaikka jakso toimiikin tavallaan hyvänä henkilökasvuna Elevenille, ei se istu kokonaisuuteen lainkaan. Jakso ei sisällä muita tuttuja hahmoja ja se tuntuukin enemmän uuden porukan esittelyltä mahdollista lisäosasarjaa varten. Jakso on vielä eri tavalla ohjattu, kirjoitettu ja leikattu kuin kauden muut jaksot, jolloin se todella tuntuu kuin jokin b-tiimi olisi pistetty tekemään se ja lopputulos on sellaisenaan pakotettu mukaan, jolloin se katkaisee tarinan kulun totaalisesti. Jakso myös tuntuu siltä kuin se kertoisi ainakin viikon tapahtumat, mutta kun ymmärtää sen osana isompaa kokonaisuutta, on sen pakko tapahtua vain kahdessa yössä. Lisäksi jakso on tylsä, eivätkä uudet hahmot ole kiinnostavia. Jos tämän jakson juonikuvio olisi ripoteltu muutaman jakson sisälle, saattaisi se toimia, mutta tällaisenaan se on kehno jakso ja kokonaisuus menettää sen vuoksi pisteitä.
Toistamiseen Dufferin veljekset ja muut ohjaajat ja käsikirjoittajat ovat tehneet mahtavaa työtä pitäessään pakettia kasassa ja luodessaan fantastista tunnelmaa. Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, mistä äsken kritisoimani jakso on lähtenyt liikkeelle ja mikä sen todellinen tarkoitus on (kenties se selviää seuraavalla kaudella). Toistamiseen myös tekninen puoli on pääasiassa kunnossa. Jälleen digiefektit pistävät silmään, kun sarja pyrkii muuten olemaan kuin 1980-luvulla tehty tuotanto, mutta onneksi tehosteiden laatu on parantunut viime kaudesta. Lavasteilla ja asuilla 80-luku on saatu herätettyä henkiin ruudulle ja nämä kaksi tiimiä ovat taas tehneet kehumisen arvoista työtä. Tuotantokausi on myös kuvattu taidokkaasti ja leikattu suurimmaksi osaksi erittäin hyvin. Äänimaailma on hienosti rakennettu ääniefekteistä musiikkeihin asti. Tunnusmusiikki on yhä mystinen ja kiehtova, minkä lisäksi pidän todella paljon siitä, että alkutekstien aikana Stranger Things -logon taakse ilmestyy suuri numero kaksi, aivan kuin ilmoittamaan, että tämä on oma tarinansa, eikä vain suoraa jatkumoa aiemmille tapahtumille. Tätä on hieman vaikea selittää, mutta pidän kovasti siitä, että tuotantokausi kulkee nimellä "Stranger Things 2".
Yhteenveto: Stranger Thingsin toinen tuotantokausi ei yllä ensimmäisen kauden täydelliselle tasolle, mutta se on silti aivan mahtavaa jatkumoa. Billystä on tehty hieman yliampuvankin ärsyttävä, minkä lisäksi kauden seitsemäs jakso ei millään istu kokonaisuuteen lähes täysin erilaisen tyylinsä ja kerrontansa vuoksi, eivätkä siinä esitellyt hahmot herätä minkäänlaista kiinnostusta. Muuten kausi on erinomainen. Tarinalla kestää lähteä kunnolla liikkeelle, mutta odotus todella palkitaan, sillä kahden jakson mittainen huipennus on upea ja paikoitellen yllättävänkin pelottava. Sitä ennenkin nähdään karmivia hetkiä, kuten myös hellää romantiikkaa, hauskoja kohtauksia, sekä todella hienosti rakennettua draamaa. Vaikka kausi sisältää ties mitä mörköjä, sen parasta antia ovat pienet draamahetket ja hahmojen väliset suhteet. Näyttelijät hoitavat hommansa jälleen ensiluokkaisesti. Nuoret näyttelijät vain parantavat taitojaan, ja Ryder ja Harbour loistavat aikuisrooleissa. Digiefektejä lukuunottamatta 1980-luku on jälleen luotu autenttisesti. Jos Stranger Thingsin ensimmäinen tuotantokausi iski, kannattaa todellakin katsoa myös tämä toinen kausi. Suurella mielenkiinnolla ja innostuksella jään odottamaan ensi viikolla julkaistavaa kolmatta kautta...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.6.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Stranger Things, 2016-, Yhdysvallat, Netflix, Monkey Massacre, 21 Laps Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti