DAHMER - HIRVIÖ: JEFFREY DAHMERIN TARINA
DAHMER - MONSTER: THE JEFFREY DAHMER STORY
Luojat: Ryan Murphy ja Ian Brennan
Pääosissa: Evan Peters, Richard Jenkins, Niecy Nash, Molly Ringwald, Michael Learned, Penelope Ann Miller, Michael Beach, Dia Nash, Shaun J. Brown, Matthew Alan, Scott Michael Morgan, David Barrera, Khetpet Phagnasay, Rodney Burford, Kieran Tamondong, Nigel Gibbs, Brayden Maniago, Cameron Cowperthwaite, Brandon Black, Furly Mac ja Dominic Burgess
Genre: rikos, jännitys
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: 45 minuuttia - 1 tunti 3 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 50 minuuttia
Ikäraja: 18
Dahmer - Monster: The Jeffrey Dahmer Story, eli suomalaisittain Dahmer - Hirviö: Jeffrey Dahmerin tarina perustuu tositapahtumiin sarjamurhaaja Jeffrey Dahmerin elämästä. Dahmerista on vuosien saatossa tehty jo useampikin filmatisointi, kuten elokuvat The Secret Life: Jeffrey Dahmer (1993) ja Dahmer (2002), sekä lukuisia dokumentteja, kuten The Trial of Jeffrey Dahmer (1992), Dahmer: Mystery of a Serial Killer (1993), The Jeffrey Dahmer Files (2012) ja Jeffrey Dahmer: Mind of a Monster (2020). Ryan Murphy ja Ian Brennan kiinnostuivat Dahmerin tarinasta ja ryhtyivät työstämään siitä televisiosarjaa. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2021 ja lopulta Dahmer - Hirviö: Jeffrey Dahmerin tarina ilmestyi Netflixiin viime kuussa. Sarja nousi nopeasti palvelun katselluimpien sarjojen joukkoon, mutta herätti kritiikkiä Dahmerin uhrien omaisissa, jotka eivät halunneet joutua taas kerran valokeilaan sarjan takia. Lisäksi Netflix sai kritiikkiä, asetettuaan sarjan HLBTQ+ -leiman alle, minkä palvelu myöhemmin perui. Itseltäni meni Dahmer - Hirviö: Jeffrey Dahmerin tarina ohi, kun se ilmestyi ja ajattelinkin jonkin aikaa jättäväni sen katsomatta. Kuitenkin kun minulle sanottiin useamman kerran, että minun pitää nähdä sarja, päätin lopulta vilkaista, mistä on kyse. Todella vähän etukäteen Jeffrey Dahmerista tietävänä ryhdyin katsomaan Dahmer - Hirviö: Jeffrey Dahmerin tarinaa ja jäin siihen niin koukkuun, että katsoin koko sarjan kahdessa päivässä.
Vuonna 1991 Jeffrey Dahmer saadaan kiinni rikoksistaan, joihin kuuluu murha, raiskaus, nekrofilia ja kannibalismi. Vankilassa Dahmer kertoo elämästään ja sairaista teoistaan.
Pääroolissa Jeffrey Dahmerina nähdään sarjan luoja Ryan Murphyn kauhuantologiasarja American Horror Storyä (2011-) usealla kaudella tähdittänyt Evan Peters. Yleensä joko aika revitteleviä ja veikeitä rooleja tehnyt Peters uppoutuu pelottavankin hyvin synkkyyteen Dahmerin osassa. Peters esittää sarjamurhaajaa monipuolisesti ja on kaiken aikaa hyytävä. Tavat, joilla Peters tulkitsee Dahmerin yritystä esittää normaalia ihmistä uhreilleen, ennen kuin vie nämä kotiinsa, aiheuttaa jo itsessään inhottavia kylmiä väreitä katsojassa. Petersin katse on jo itsessään epämiellyttävä, minkä lisäksi hän on saanut puheensa kuulostamaan luonnottoman rauhalliselta oudoissakin tilanteissa. Olisi huutava vääryys, jos Petersiä ei huomioida tulevissa palkintogaaloissa, sillä niin erinomaisen ihailtavasti hän katoaa Dahmerin lasien taakse.
Muita hahmoja sarjassa ovat Dahmerin vanhemmat, Joyce-äiti (Penelope Ann Miller) ja Lionel-isä (Richard Jenkins), Lionelin uusi vaimo Shari (Molly Ringwald), Dahmerin isoäiti Catherine (Michael Learned), Dahmerin epäileväinen naapuri Glenda (Niecy Nash), poliisit Gabrish (Matthew Alan) ja Balcerzak (Scott Michael Morgan), aktivisti Jackson (Nigel Gibbs), sekä Dahmerin uhrit, mm. liftari Steven Hicks (Cameron Cowperthwaite), kuuro Tony Hughes (Rodney Burford) ja 14-vuotias Konerak Sinthasomphone (Kieran Tamondong). Näyttelijäkaarti tekee läpikotaisin hienoa työtä - niinkin hienoa, että välillä ihan unohtaa katsovansa näyttelemistä, mikä taas tekee sarjasta entistä ahdistavamman. Petersin lisäksi erityisnoston ansaitsevat Jenkins, joka on fantastinen Lionel-isänä, varsinkin sarjan loppupäässä, kun pojan hirmuteot paljastuvat maailmalle, sekä Nash Glenda-naapurina, joka epäili Dahmeria pitkään ja soittelikin huoliaan tuloksetta vuokranantajalle ja poliisille.
Onneksi päätin lopulta sittenkin katsoa Dahmer - Hirviö: Jeffrey Dahmerin tarinan. Heti avausjakso teki minuun suuren vaikutuksen, aiheuttaessaan äärimmäisen epämiellyttävää ja ahdistavaa tunnetta. Sarja ei todellakaan lähde kaunistelemaan Dahmerin hirveitä tekoja, vaan siinä esitetään monia juttuja kaikessa hirveydessään. Raakuuksien ohessa sarjan yleisilmapiiri on erittäin painostava. Herkemmille sarjaa ei siis voi suositella. Koin välillä itsekin vaikeuksia katsoa, mitä ruudulla tapahtuu, mutta samalla en voinut kääntää katsettani. Kyseessä on äärimmäisen koukuttava sarja, jota jää tuijottamaan intensiivisesti. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä voimakkaammin katsoja haluaa ahmia jaksoja ja selvittää, kuinka hommassa lopulta käy.
Sarja lähtee liikkeelle siitä yöstä, kun Dahmer jäi kiinni teoistaan, hänen viimeiseksi jääneen kohteensa Tracy Edwardsin (Shaun J. Brown) onnistuttua pakenemaan ja saaden vihdoin ja viimein poliisit vakuuttuneeksi, että Jeffrey Dahmerin asunnossa tapahtuu jotain hämärää. Tarinankerronnallisesti tämä on yllättävänkin hyvä lähtölaukaus, imaisten katsojan heti selvittämään, mitä kauheaa Dahmer ehti tehdä ennen kiinnijäämistään ja mitä hänelle kävi vangitsemisensa jälkeen. Jaksot hyppivät sulavasti ajassa edestakaisin, näyttäen Dahmerin elämää lapsuudesta lähtien ja sitten taas hänen aikaansa vankilassa. Vaikka sarja kuvaakin Dahmeria yksinäisenä reppanana, välttää se tekemästä Dahmerista sympaattista tai pidettävää. Sarja kohtelee Dahmeria nimen mukaisesti hirviönä, mutta samalla se tutkii sarjamurhaajaa ja pohtii, mikä ajaa jonkun tekemään tällaisia juttuja? Dahmer ei vain houkutellut uhrejaan (yleensä nuoria homomiehiä) kotiinsa, huumannut ja tappanut heitä. Hän leikkeli uhrejaan palasiksi, söi heitä, säilytti heistä osasia kotonaan ja jopa raiskasi uhriensa ruumiita. Ei ihme, jos sarjaa katsoessa alkaa voida pahoin.
Sarjan varrella eri jaksot pureutuvat tarkemmin eri osa-alueisiin tapahtumakaarella. Sarjan ensimmäinen puolisko keskittyy enemmän Dahmerin elämän seuraamiseen ja kuinka tämä ajautuu sairaampaan syöksykierteeseen, kokiessaan yhä vain pakonomaisempaa tarvetta jatkaa inhottavia puuhiaan. Sarjan toisella puoliskolla seurataan enemmän muita ihmisiä Dahmerin elämässä. Erityisen hieno on seitsemäs jakso, joka nostaa Glendan päähenkilöksi. On hirvittävää kuunnella Glendan kanssa seinän toiselta puolelta kantautuvia ääniä. Sitä voi vain kuvitella, millaista olisi, jos heräisi keskellä yötä naapuriasunnon avunhuutoihin tai jos joutuisi haistelemaan päivästä toiseen mädäntyneen ihmislihan lemua. Vaikuttava on myös kuudes jakso, jossa nostetaan esiin Dahmerin kuuro uhri Tony. Jaksossa hyödynnetään efektiivisesti Tonyn kuuroutta, vaimentamalla silloin tällöin ääniä. Kun useimmissa jaksoissa seurataan tarinaa Dahmerin vinkkelistä, on myös mielenkiintoista nähdä Dahmer enemmän sivuhenkilönä, vaanimassa kuin mikäkin petoeläin.
Läpi sarjan tosiaan pohditaan, mikä olisi voinut tehdä Jeffrey Dahmerista hirviön? Oliko kyse hänen vaikeasta lapsuudestaan, ystävien puutteesta, alkoholismista tai tukahdutetusta homoseksuaalisuudesta? Johtuuko syy hänen äidistään, joka käytti roppakaupalla erilaisia lääkkeitä raskautensa aikana, vai hänen isästään, joka näytti, kuinka kuolleita eläimiä pilkotaan? Onko kyse tämän kaiken yhdistymisestä? Sarjassa pohditaan myös yhteiskunnan asemaa. Paikallisten poliisien epäpätevyys nostetaan useasti esille, sillä Dahmer oli jatkuvasti ongelmissa, mutta virkavalta ei tehnyt mitään, vaikka naapureilla olikin pätevät syyt epäillä, että tämän asunnossa tapahtuu kummia. Nuoria miehiä saapuu iltaisin, mutta heidän ei ikinä nähdä poistuvan. Voiko tapauksessa syyttää myös poliisia? Kuinka monta ihmistä olisi säästynyt, jos lainvalvojat olisivat tehneet työnsä ajoissa?
Ohjaajat rakentavat tunnelmaa vaikuttavasti, eivätkä päästä katsojaa helpolla. Käsikirjoittajat kuljettavat tarinaa sulavasti eteenpäin - jopa yllättävän sulavasti, kun miettii, kuinka kömpelöä Murphyn kerronta on ollut American Horror Storyssä. Dahmer - Hirviö: Jeffrey Dahmerin tarina on myös taidokkaasti kuvattu. Valaisua ja kellertävää värimaailmaa hyödynnetään tehokkaasti. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat hienot, joskin usein myös aika ällöttävät. Äänimaailma on vahvasti rakennettu ja säveltäjäkaksikko Nick Cave ja Warren Ellis tunnelmoivat hyvin musiikeillaan.
Yhteenveto: Dahmer - Hirviö: Jeffrey Dahmerin tarina on vaikuttavan painostava ja ahdistava, mutta silti todella koukuttava televisiosarja, josta ei pysty kääntämään katsettaan, vaikka kuinka karmaisevaa sisältöä näkyisi ruudulla. Heti ensimmäinen jakso tekee suuren vaikutuksen pahaenteisen ilmapiirinsä kanssa, joka tunkeutuu hiljalleen katsojan ihon alle. Tarinankerronnallisesti on mielenkiintoinen ja yllättävänkin toimiva ratkaisu aloittaa sarja Dahmerin kiinniotosta ja kertoa sen jälkeen tapahtumia ajasta aiemmin ja myöhemmin. Jaksojen varrella keskitytään tehokkaasti eri osa-alueisiin, hetkiin ja ihmisiin. Yksikään jakso ei tunnu turhalta täytteeltä, vaan sarja on alusta loppuun napakka ja tiivistunnelmainen. Jaksojen varrella toki pohditaan, mikä ihme saa jonkun tekemään tällaisia hirmutekoja? Samalla pohditaan myös aikaansaamattomien poliisien osuutta kaiken keskellä. Näyttelijät ovat niin erinomaisia rooleissaan, että välillä unohtaa heidän näyttelevän. Evan Peters on hyytävä pääosassa Jeffrey Dahmerina. Ohjaus on vahvaa, käsikirjoitukset oivallisia ja tekninenkin puoli taidokkaasti toteutettua. Dahmer - Hirviö: Jeffrey Dahmerin tarina teki minuun ison vaikutuksen, sekä sai järkyttymään nimikkohenkilön hirviömäisyydestä. Sarjaa voikin suositella kaikille Dahmerista ja ylipäätään tosielämän sarjamurhaajista ja rikostarinoista kiinnostuneille.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.10.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
Dahmer - Monster: The Jeffrey Dahmer Story, Yhdysvallat, 2022, Ryan Murphy Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti