GUILLERMO DEL TORO'S CABINET OF CURIOSITIES
Luoja: Guillermo del Toro
Pääosissa: Tim Blake Nelson, Sebastian Roché, Demetrius Grosse, Elpidia Carrillo, David Hewlett, Julian Richings, Nebaal El Khafif, F. Murray Abraham, Glynn Turman, Luke Roberts, Kate Micucci, Martin Starr, Kylee Evans, Dan Stevens, Ben Barner, Crispin Glover, Oriana Leman, Rupert Grint, Ismael Cruz Córdova, DJ Qualls, Nia Vardalos, Tenika Davis, Gaby Moreno, Peter Weller, Eric André, Sofia Boutella, Charlyne Yi, Steve Agee, Michael Therriault, Saad Siddiqui, Essie Davis, Andrew Lincoln ja Hannah Galway
Genre: kauhu
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 38 minuuttia - 1 tunti 4 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 31 minuuttia
Ikäraja: 16
Guillermo del Toro's Cabinet of Curiosities on Guillermo del Toron luoma kauhuantologiasarja. Netflix kiinnostui del Toron ideoista ja tilasi häneltä kokonaisen tuotantokauden. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2021 työnimellä "Guillermo del Toro Presents: 10 After Midnight" ja nyt Cabinet of Curiosities on julkaistu kokonaisuudessaan Netflixin suoratoistopalvelussa. Itse pidän todella paljon del Toron elokuvista ja innostuinkin kuullessani hänen työstävän kauhusarjaa, vaikkei hän olekaan ohjannut ainuttakaan sarjan jaksoista. Katsoin Guillermo del Toro's Cabinet of Curiositiesin jaksot heti julkaisuviikon aikana.
Cabinet of Curiositiesissa mm. elokuvien Hellboy (2004), Pan's Labyrinth (El laberinto del fauno - 2006) ja The Shape of Water (2017) ohjaaja Guillermo del Toro on koonnut yhteen joukon kauhutekijöitä, jotka ovat jokainen työstäneet yhden kauhukertomuksen sarjaan. Sarja lähtee käyntiin jaksolla Lot 36, jossa kärkkäästi puhuva ja tympeä Nick (Tim Blake Nelson) voittaa huutokaupassa itselleen kuolleen miehen varastotilan. Nickin etsiessä tilasta arvoesineitä, joilla kuitata velkansa, hän löytää jotain kauhistuttavaa... Del Toron omaan lyhytkertomukseen pohjautuva, hiljalleen etenevä avausjakso vetää katsojaa lähes huomaamatta puoleensa. Se rakentuu rauhallisesti, esitellessään hahmojensa motiiveja varastoa kohtaan, kunnes se lopulta päästää helvetin valloilleen todella jännittävässä huipennuksessaan. Pimeää varastotilaa hyödynnetään tehokkaasti ja Nelson tulkitsee oivallisesti hahmonsa kasvavaa kauhutilaa, kun hän tajuaa ahneutensa hinnan.
Sarjan toinen jakso on Henry Kuttnerin vuonna 1936 julkaisemaan novelliin perustuva Graveyard Rats. Salemissa haudanryöstäjä Masson (David Hewlett) on vakuuttunut, että hautausmaata piinaa rottayhteisö, joka varastaa ruumiit arvotavaroineen päivineen, ennen kuin kiero Masson pääsee niihin käsiksi. Eräänä yönä turhautunut mies päättää seurata rottia tunneliverkostoon ja katsoja tietää heti, että ei välttämättä kannattaisi. Hieman synkkää huumoria ja upeita praktikaalitehosteita sisältävä kakkosjakso on erinomainen kauhutarina, joka pitää tiukasti mukanaan läpi kestonsa. Vaikka päähenkilönä onkin roisto, Hewlett on jotenkin pidettävä velmu roolissaan ja saa katsojan kannustamaan tätä, kun tämä lähtee rottien perään hakemaan hänellä kuulumatonta. Niin klaustrofobista, maanalaista tunneliverkostoa kuin sieltä löytyviä yllätyksiä hyödynnetään luomaan piinaava finaali, joka johtaa mitä parhaimpaan lopputulokseen.
Kolmas jakso The Autopsy perustuu taas Michael Shean samannimiseen kauhutarinaan, joka julkaistiin vuonna 1987 osana Polyphemus-kokoelmaa. Jaksossa ruumiinavauksia tekevä hautausurakoitsija tohtori Carl Winters (F. Murray Abraham) päätyy tutkimaan kummallisessa kaivosräjähdyksessä kuolleiden ruumiita. Jakso syyllistyy hahmojen toimesta usein turhan mittavaan selittelyyn, minkä olisi voinut hoitaa mieluummin visuaalisen kerronnan kautta. Siitä huolimatta kyseessä on jännittävä tunti, jota katsoessa ei välttämättä kannata syödä. Ruumiinavaukset nimittäin näytetään varsin yksityiskohtaisesti vakuuttavan ällöttävien ihmisnukkejen kera. Tarina on oivallinen ja toisin kuin aiempien jaksojen monsteripakoilut, sen huipennus rakentuu enemmänkin älylliseen mittelyyn, mikä on mukavaa vaihtelua.
Emily Carrollin novelliin pohjautuva neljäs jakso The Outside kertoo Kate Micuccin näyttelemästä pankkivirkailijasta Staceystä, joka on ulkopuolinen seurapiirityökavereidensa elämästä. Kun hän kerrankin saa kutsun porukan joulujuhliin ja saa sieltä lahjaksi ihonhoitorasvaa, hänelle kehittyy pakkomielle tuotteesta - vaikka se aiheuttaakin hänelle pahalaatuisen allergisen reaktion. Tämäkin jakso etenee hiljalleen ja muuttuu karmivaksi vasta loppupäässä. Finaali nostaakin pisteitä, mutta The Outside jää silti Cabinet of Curiositiesin heikoimmaksi jaksoksi. Micucci eläytyy kyllä hyvin vähän kummallisen Staceyn osaan ja maskeeraustiimi suoriutuu mallikkaasti, meikatessaan Micuccille yhä vain ikävämpää ihottumaa.
H. P. Lovecraftin lyhytkertomukseen vuodelta 1927 perustuva Pickman's Model on tarina taiteilija William Thurberista (Ben Barnes), jota alkaa piinaamaan hänen maalaritoverinsa Richard Pickmanin (Crispin Glover) hyytävät teokset. Tämäkin tarina etenee rauhassa, mutta ryhtyy nostattamaan kauhukierroksia jo varhaisemmassa vaiheessa. Luvassa on jälleen karmivia hetkiä, vaikuttavan kauhistuttavia maskeerauksia ja erinomaisia puitteita. Barnes on passeli valinta pääosaan, mutta jakson paras suoriutuja on Paluu tulevaisuuteen -leffasta (Back to the Future - 1985) kenties parhaiten tunnettu Glover.
Kuudeskin jakso, Dreams in the Witch's House perustuu Lovecraftin tarinaan, tällä kertaa vuodelta 1933. Jaksossa Harry Potter -elokuvista (2001-2011) tuttu Rupert "Ron Weasley" Grint näyttelee Walter Gilmania, jonka kaksoissisko (Daphne Hoskins) menehtyi heidän ollessa vielä lapsia. Walter on kuitenkin varma, että hänen on mahdollista päästä tuonpuoleiseen ja hakea siskonsa takaisin. Jakso edustaa sarjan parhaimmistoa. Tarina on koukuttava ja tuo kauhupuolet taas aikaisemmassa vaiheessa esille. Noidan talo on upean karmiva lavaste ja itse noita (Lize Johnson) on hyytävä ilmestys, lymyillessään varjoissa, liekkeinä hohkaavat silmät kiiluen pimeyden keskeltä. Oikeastaan ainoana heikkoutena toimii noidan ihmisrotta-apuri (DJ Qualls), joka ei leikittelevän luonteensa kanssa tunnu kuuluvan joukkoon.
Seitsemäs jakso The Viewing on Nicolas Cagen tähdittämän Mandy-elokuvan (2018) ohjaajalta, Panos Cosmatokselta ja sen kyllä huomaa. Jakso erottuu selvästi joukosta hyvin erilaisen lähestymistapansa ja toteutuksensa kautta. Cosmatosin tyyli on hieman unenomaista ja futuristista, mikä syntyy niin musiikeista kuin valojen ja värien vahvasta käytöstä. Jaksossa RoboCopista (1987) tutun Peter Wellerin näyttelemä rikas mies kutsuu joukon tyyppejä kotiinsa, missä he käyttävät huumeita ja puhuvat syntyjä syviä, kunnes jakso äityy loppupäässä todelliseksi body horroriksi. Jakso ei tule todellakaan olemaan jokaisen "kuppi teetä". Monen mielestä The Viewing edustaa varmasti sarjan heikointa päätyä, kun taas osa luultavasti nostaa sen sarjan parhaaksi anniksi. Itselleni jakso jäi harmillisesti sinne häntäpäähän, vaikka mainio jakso onkin kyseessä. Weller on erityisen hyvässä vedossa ja loppupää on onnistuneen ällöttävä, mutta hahmojen keskustelut eivät ole kovinkaan kiehtovia, eikä käsikirjoitus muutenkaan ole kovin ihmeellinen.
Cabinet of Curiositiesin huipentaa (ainakin tältä erää) Guillermo del Toron omaan tarinaan pohjautuva The Murmuring. Jaksossa The Babadook -kauhuelokuvan (2014) ohjaaja Jennifer Kent ja päätähti Essie Davis yhdistävät voimansa jälleen ja ottavat vielä mukaansa The Walking Dead -zombisarjasta (2010-2022) tutun Andrew Lincolnin. Davis ja Lincoln näyttelevät lintubongaripariskuntaa, jotka vuokraavat syrjäisen talon saarelta tehdäkseen töitään. Davisin esittämä Nancy alkaa nähdä kummia talossa, mutta eipä Lincolnin esittämä Edgar tietenkään usko vaimonsa selityksiä. Tästäkin jaksosta näkyy tekijänsä kädenjälki selvästi. Kentin työ ei ole ihan niin tyyliteltyä auteur-taidetta kuin Cosmatoksella, mutta indietausta paistaa kyllä läpi. Jaksosta löytyy onnistuneen pelottavia kohtauksia, mutta Kent myös tuo kauhuhetkiin jotain sanottavaakin. The Babadookin tavoin tässäkin Davisin hahmon näkemät asiat vertautuvat hahmon omiin traumoihin ja niistä ylipääsemiseen. Visuaalisestikin jakso on oivallinen ja pimeyttä hyödynnetään jälleen tehokkaasti luomaan jännitettä.
Kokonaisuutena Guillermo del Toro's Cabinet of Curiosities osoittautui erittäin mainioksi kauhusarjaksi ja toivon kyllä, että Netflix ja del Toro päättävät tehdä sarjalle jatkoa. Sarjan jaksot ovat sopivan erilaisia toisistaan ja niistä näkyy usein tekijöiden omat visiot. Jaksot julkaistiin pareina neljänä peräkkäisenä päivänä ja tarkemmin pohdittuna päätetyistä pareista löytyy aina jotain yhdistävää tekijää. Lot 36 ja Graveyard Rats näyttivät, mikä on ahneen palkka. The Autopsyssä ja The Outsidessa oli mukana ruumiinavauksia. Pickman's Model ja Dreams in the Witch's House perustuivat kummatkin Lovecraftin töihin ja pitivät sisällään jonkinlaisen noidan. The Viewing ja The Murmuring taas olivat enemmän modernia indiekauhua, joissa ohjaajiensa tavaramerkit loistivat. Vaikka jaksojen taso onkin hieman ailahtelevaa, ei mukaan mahdu ainuttakaan huonoa, ei edes keskinkertaista yksilöä. Näyttelijät ovat läpikotaisin hyviä ja visuaaliselta anniltaan kaikki jaksot tekevät suuren vaikutuksen, oli kyse sitten kuvauksesta, valaisusta, lavasteista, asuista, maskeerauksista tai erikoistehosteista. Guillermo del Toro's Cabinet of Curiosities onkin mitä parhainta katseltavaa näin halloweenin aikaan ja siitä löytyy edes jotain kauhun monen eri alalajin fanittajille. Jaksot kruunaa del Toron tapa esitellä jokainen tarina, sekä tyylikkään mysteerinen alkutekstipätkä säveltäjä Holly Amber Churchin tunnelmallisen musiikin kera.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.10.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
Guillermo del Toro's Cabinet of Curiosities, Yhdysvallat, 2022, Netflix, Exile Entertainment, Double Dare You
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti