EUPHORIA - KAUSI 1
Luoja: Sam Levinson
Pääosissa: Zendaya, Hunter Schafer, Jacob Elordi, Barbie Ferreira, Sydney Sweeney, Algee Smith, Angus Cloud, Eric Dane, Maude Apatow, Nika King, Storm Reid, Austin Abrams, Javon Walton, Colman Domingo, Keean Johnson, Lukas Gage ja Alanna Ubach
Genre: draama
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: noin 54 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 13 minuuttia
Ikäraja: 16
Euphoria on Sam Levinsonin luoma draamasarja, mikä perustuu samannimiseen israelilaiseen minisarjaan (אופוריה), mikä pyöri vuodesta 2012 vuoteen 2013. Vuonna 2017 HBO ilmoitti työstävänsä omaa versiota sarjan pohjalta, Levinsonin toimiessa käsikirjoittajana, vastaavana tuottajana ja yhtenä ohjaajista. Levinson toi mukaan paljon omia kokemuksistaan huumeiden kanssa nuoruudestaan. Kuvaukset alkoivat syksyllä 2018 ja lopulta Euphorian ensimmäisen tuotantokauden jaksot alkoivat pyöriä HBO:lla kesäkuussa 2019. Sarja nousi nopeasti suureen suosioon, keräten paljon ylistystä kriitikoilta. Se sai mm. kuusi Emmy-ehdokkuutta (mm. paras puvustus ja musiikki), joista se voitti parhaan naispääosan, maskeerauksen ja alkuperäiskappaleen palkinnot. Sarja sai kuitenkin myös paljon kritiikkiä monilta, joiden mielestä sen sisältö on haitallista nuorille ja internetissä aloitettiin jopa vetoomus, jotta HBO poistaisi sarjan valikoimastaan. Itse pohdin Euphorian katsomista viime vuonna, kun se julkaistiin, mutta koska minulla oli käsittelyssä toinen monien mielestä haitallista sisältöä pitävä teinisarja, Kolmetoista syytä (13 Reasons Why - 2017-), päätin sen olevan ainoa laatuaan sinä kesänä minulle. Kuitenkin nyt kun Euphoria on jatkumassa jonkin sortin erityisjaksolla, päätin vihdoin katsoa ja arvostella ensimmäisen kauden.
Vieroituksesta päässeellä teinityttö Ruella ei ole aikomustakaan lopettaa huumeiden käyttöä. Hänen elämänsä kuitenkin mullistuu, kun kaupunkiin muuttaa transtyttö Jules.
Uusista Spider-Man -elokuvista tuttu Zendaya nähdään Euphorian pääroolissa Rue Bennettinä, huumeisiin addiktoituneena teininä, jonka elämä on täysin sekaisin. Rue kärsii pahasta masennuksesta, mikä on vuosien varrella muuttunut huumeaddiktioksi. Edes lähes kuoleman aiheuttaneen yliannostuksen ja sitä seuranneen vieroituksen jälkeen hän ei ole saanut tarpeekseen. Katsoja heitetään täysin säälimättä Ruen pään sisälle, missä tämä avaa läpi tuotantokauden ajatusmaailmaansa, siirtäen ahdistuksensa kuuntelijalleen. Olen aiemmin pitänyt Zendayaa ihan lupaavana nuorena näyttelijänä, mutta tässä hän todella osoittaa lahjakkuutensa. Zendaya ei nimittäin tunnu vain näyttelevän Rueta, hän muuttuu täysin häneksi. Hän on jopa pelottavan vakuuttava tunnemyllerryksensä ja addiktionsa kanssa. Zendaya näyttää jatkuvasti siltä kuin hän ei olisi nukkunut lainkaan kuvauksia edeltävänä yönä ja joskus taas hän on tainnut juoda liiankin monta energiajuomaa ja kahvikuppia heti aamusta. Aivan mielettömän hieno roolisuoritus, jota ihailee kauden alusta loppuun saakka. Zendaya ehdottomasti ansaitsi voittamansa parhaan naispääosan Emmy-palkinnon!
Vaikka sarja lähtee liikkeelle Ruesta ja hän toimii tapahtumien kertojana kaiken aikaa, antaa hän yllättävänkin paljon tilaa sivuhahmoille nousta valokeilaan. Muita sarjan seuraamia hahmoja ovat mm. Ruen sisko Gia (Storm Reid) ja heidän äitinsä Leslie (Nika King), Ruen huumediileri Fezco (Angus Cloud), uutena kaupunkiin muuttava Jules (Hunter Schafer), Ruen lapsuudenystävä Lexi (Maude Apatow), Lexin sisko Cassie (Sydney Sweeney), Cassien poikaystävä McKay (Algee Smith), McKayn mulkvistikaveri Nate (Jacob Elordi), Naten tyttöystävä Maddy (Alexa Demie), sekä hoikkien luokkalaistensa varjoon jäänyt Kat (Barbie Ferreira). Pääasiassa hahmot ovat erittäin hyvin kirjoitettuja ja mielenkiintoisia, mutta omasta mielestäni Cassien ja McKayn juonikuvio ei ole läheskään yhtä kiinnostava kuin muiden. Näyttelijät tekevät kuitenkin kaikin puolin uskomattoman hyvää työtä, ottaen huomioon, kuinka vaativia monet hahmot ovat. King tuo upeasti esiin pelokkaan äidin tunteet Ruen huumeidenkäytöstä. Schafer on hämmästyttävän hyvä Julesina, etenkin kun kyseessä on hänen ensimmäinen näyttelijäsuorituksensa. Elordi on täydellinen totaalisen vihattavana paskiaisena Natena. Ferreira tekee uskaliaan roolityön heräilevää seksuaalisuuttaan tutkiskelevana Katina.
Netflixin "itsemurhasarja" Kolmetoista syytä tavoin Euphoria on jälleen osoitus siitä, että kun tehdään televisiosarja tärkeästä aiheesta, isosta ongelmasta nuorien keskuudessa, on paljon vanhempia, jotka yrittävät kaikkensa, jotta sarja poistettaisiin koko maailmasta. Toki tällaiset sarjat voivat olla haitallisia sellaisille nuorille, jotka jo valmiiksi sairastavat masennusta, pohtivat itsemurhaa tai kokeilevat huumeiden käyttöä, muttei kummankaan sarjan katselu voi yksinään aiheuttaa esimerkiksi yliannostuksen kokeilua. Yleensä nämä pelokkaat vanhemmat eivät uskalla itse tutkia omia vääriä tekojaan, näe lapsensa vaikeuksia tai yritä tosissaan ymmärtää niitä, jolloin on helpointa vain syyttää sarjaa. Omasta mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että tällaisia sarjoja tehdään. Kun oikea maailma ei ole pelkkää pumpulia ja hattaraa ja nättejä värejä, on turha toivoa, että televisiosarjatkaan esittäisivät maailmaa siten. Vaikka Euphoria päästää värit ja valot loistamaan kauniisti, kun Rue on pilvessä, ei se todellakaan lähde kaunistelemaan huumeidenkäyttöä. Kyseessä on aivan pirun ahdistava ja pysäyttävä sarja ja minuun se teki suuren vaikutuksen.
Ensiminuuteista lähtien sarja tekee selväksi, ettei luvassa ole kevyttä kamaa, joten herkempien katsojien kannattaa harkita uudemman kerran, kannattaako tätä oikeasti katsoa. Jos tällaista sisältöä ei kestä, ei sitä tarvitse katsoa, eikä katsomisen keskeyttämistä tarvitse nolostua. Avausjakson jälkeen McKayn alkuperäinen näyttelijä, Brian Bradley jätti sarjan, sillä koki sen sisällön niin inhottavaksi ja hänet korvattiin Algee Smithillä. Itse pidän siitä, kun sarja tai elokuva haastaa katsojaansa; tässä tapauksessa esimerkiksi rankkojen juttujen näkemisen sietokykyä. Euphorian sisältö aiheuttaa monin tavoin epämiellyttäviä tunteita, mutta samalla jäin siihen välittömästi koukkuun... mikä on tietty hieman ironista, kun ottaa huomioon sarjan aiheen. Huumeiden lisäksi sarja syventyy muihinkin asioihin, mitkä tuottavat sen hahmoille euforiaa, kuten seksi ja väkivalta - joskus jopa niiden yhdistäminen. Jokainen jakso syventyy eri hahmoon ja esittelee heidän salattuja fantasioitaan ja muita juttuja, joita he eivät todellakaan halua kertoa muiden luokkatoveriensa kuultavaksi.
Seksin puolesta Euphoria ei tunnu lainkaan tavanomaiselta amerikkalaiselta teinisarjalta. Siinä, missä yleensä sarjat peittelevät paljon ja muhinointi tapahtuu peiton alla pimeässä, Euphoria päättää näyttää monenlaisia alastomia vartaloita moneen otteeseen. Yhdysvalloissa tämäkin aiheutti tietty suurta pahennusta, mutta Suomessa tämä aiheuttaa vaivaantuneisuutta lähinnä sillä, että monet täysi-ikäisten esittämistä teinihahmoista ovat alaikäisiä ja silti he paljastavat itsestään paljon. Sarja muistuttaa, että seksiä todella on monenlaista ja kun ottaa huomioon Euphorian rankkuuden muilla osa-alueilla, on varmaan sanomattakin selvää, ettei seksiäkään esitetä vain molemmille nautintoa tuottavana kokemuksena. Traumoja on tiedossa, niin hahmoille kuin kenties myös katsojalle. Monenlaisia vaikeita asioita ja tabuja käsitellään monipuolisesti ja kypsästi. Sarja tuo jatkuvasti esille aikamoisia kauheuksiakin, mutta välttää silti taidokkaasti kurjuudella mässäilyn.
Kaiken traagisuuden keskelle tuodaan myös pieniä onnen pilkahduksia ja joitain hauskojakin hetkiä, näyttäen hahmojen pieniä ylämäkiä ennen seuraavaa laskua. Tunnelma onkin erinomaisesti rakennettu läpi sarjan ja ohjaajat pitävät pakettia erittäin taidokkaasti kasassa. Vaikka käsikirjoittajat onnistuvat tekemään Euphoriasta paljon enemmän kuin tavallisen teinisarjan kypsemmällä tavallaan, löytyy tästä tiettyjä genrelle tyypillisiä kliseitä, mitkä etenkin kauden loppupäässä vetävät kokonaisuutta pois potentiaalisesta mestarillisuudesta. Lisäksi vaikka onkin mielenkiintoista, että jokainen jakso ottaa tarkempaan käsittelyyn aina eri hahmon, voisi tuotantokausi keskittyä enemmän Ruehun, sillä ainakin itselleni hänen juonikuvionsa on sarjan kiehtovin.
Tekniseltä puoleltaan sarja onnistui ällistyttämään minut täysin. Sarjassa on todella panostettu visuaaliseen ilmeeseen ja jokainen jakso tarjoaakin paljon ihailtavaa. Kuvaus on upeasti toteutettu, sulavilla, äkkinäisillä ja hitaillakin kamera-ajoilla, mitä tukee tarkka sommittelu. Kameraa pyöritellään välillä kummallisin keinoin ja kuvaa käännetään ylösalaisin - usein kuvaamaan huumeiden vaikutusta. Kuvat on leikattu todella iskevästi. Valaisukin on fantastisesti suunniteltu ja värimaailma on paikoitellen suorastaan maaginen. Monissa kohtauksissa värikkäillä valoilla luodaan todella kauniita hetkiä, jotka ovat vahvassa kontrastissa sisällön karuuteen. Myös lavasteet, asut ja muutamassa kohtaa varsinkin maskeeraukset ovat lahjakkaasti tehtyjä. Parissa jaksossa tekijät päättävät kikkailla oikein kunnolla visuaalisesti, oli kyse sitten animaatiosta tai kohtauksen näyttäessä vanhan ajan filmiltä. Äänipuolikin on hyvin rakennettu ja niin Labrinthin ja Gustave Rudman Rambalin sävellykset kuin monet vanhemmat kappaleet säestävät tapahtumia toimivasti.
Yhteenveto: Euphorian ensimmäinen tuotantokausi on erittäin rankka ja upea avaus potentiaalisesti koukuttavalle sarjalle. Tekijät eivät todellakaan halua päästää katsojaansa helpolla, vaan heti ensiminuuteilla katsoja heitetään ahdistuksen ja henkisen kivun sekaan. Tuotantokautta on usein epämiellyttävää seurata, sillä se menee niin inhottavasti ihon alle. Silti se on todella vangitseva ja sitä on pakko katsoa lisää. Sarja myös onnistuu liikuttamaan usein. Vaikka meno on traagista, tekijät välttävät taidokkaasti sen, että sarja olisi huomionhakuista kurjuudessa vellomista. Onnen pilkahduksia on siellä täällä, mutta niiden hoksaa nopeasti olevan pelkkää tyyntä myrskyn edellä. Erilaiset juonikuviot ovat lähes kaikki mielenkiintoisia ja niissä kuvataan erilaisia addiktioita kiehtovasti. Näyttelijät ovat todella hyviä rooleissaan - Zendaya on suorastaan ilmiömäinen. Parhaan naispääosan Emmy-pysti meni kyllä oikeaan osoitteeseen. Tekninenkin toteutus on loistokasta, kaikenlaisten kamerakikkailujen ja hullujen värimaailmojen kera. Jos kausi keskittyisi vielä vahvemmin juuri Ruen kertomukseen, olisi se vieläkin tehokkaampi paketti. Jo tällaisenaan Euphorian ensimmäinen tuotantokausi on erittäin hieno. Suurella mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea tekijät keksivätkään tulevalle kakkoskaudelle ja pysyykö taso yhtä upeana...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.4.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Euphoria, Yhdysvallat, 2019-, HBO, A24, Little Lamb, The Reasonable Bunch
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti