TV-sarja: The White Lotus, kausi 2 (2022)

THE WHITE LOTUS - KAUSI 2

Luoja: Mike White
Pääosissa: Jennifer Coolidge, F. Murray Abraham, Michael Imperioli, Adam DiMarco, Aubrey Plaza, Will Sharpe, Theo James, Meghann Fahy, Haley Lu Richardson, Jon Gries, Simona Tabasco, Beatrice Grannò, Sabrina Impacciatore, Eleanor Romandini, Tom Hollander, Leo Woodall, Federico Ferrante, Federico Scribiani, Francesco Zecca, Paolo Camili ja Laura Dern
Genre: draama, komedia, jännitys
Jaksomäärä: 7
Jakson kesto: 54 minuuttia - 1 tunti 13 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 57 minuuttia
Ikäraja: 16

Mike Whiten luoma, alun perin minisarjaksi tarkoitettu The White Lotus nousi nopeasti suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin HBO Maxissa kesällä 2021. Sarja keräsi kehuja niin katsojilta kuin kriitikoilta ja sai mm. kaksikymmentä Emmy-ehdokkuutta, joista se voitti parhaan minisarjan, ohjauksen, miessivuosan, naissivuosan, käsikirjoituksen, roolituksen, leikkauksen, musiikin, tunnusmusiikin ja äänitehosteiden palkinnot. Pian ilmoitettiinkin, että sarja tulisi saamaan jatkoa. Kuvaukset käynnistyivät tämän vuoden helmikuussa ja nyt The White Lotusin toinen tuotantokausi on julkaistu kokonaan. Itse koin sarjan avauskauden yhdeksi viime vuoden isoimmista yllätyksistä ja ilahduinkin lukiessani, että sarja saisi jatkoa. Kun The White Lotusin kakkoskaudesta oli julkaisematta enää finaalijakso, ryhdyin katsomaan sitä innokkaana, mutta samalla hieman jännittäen, onnistuisiko kakkoskausi tavoittamaan ykköskauden mahtavuuden.

Varakas nainen miehensä ja assistenttinsa kanssa, bisnesmiehet vaimoineen, sukujuuriaan etsivä perhe ja rahanahneet kaverukset kohtaavat Sisiliassa, italialaisessa White Lotus -hotellissa.

The White Lotusin ensimmäiseltä tuotantokaudelta vain Jennifer Coolidgen ja Jon Griesin näyttelemät Tanya McQuoid ja Greg Hunt tekevät paluun, lähtiessään yhdessä lomamatkalle. Tällä kertaa matkakohteena ei kuitenkaan ole Havaiji, vaan Italiassa sijaitseva Sisilia. Hotelli pysyy kuitenkin White Lotusina. Coolidgea ja Griesiä lukuun ottamatta näyttelijäkaarti on pistetty vaihtoon. F. Murray Abraham näyttelee italialaistaustaista Bert Di Grassoa, joka saapuu Sisiliaan poikansa Dominicin (Michael Imperioli) ja tämän pojan Albien (Adam DiMarco) kanssa etsimään sukujuuriaan. Theo James ja Will Sharpe näyttelevät bisnesmiehiä ja kaveruksia Cameron Sullivania ja Ethan Spilleriä, jotka matkaavat Sisiliaan vaimojensa Daphnen (Meghann Fahy) ja Harperin (Aubrey Plaza) kanssa juhlistamaan uusia voittojaan. Haley Lu Richardson taas esittää Portiaa, Tanyan henkilökohtaista assistenttia, joka pääsee matkalle mukaan.

     Sisiliassa hahmot kohtaavat mm. paikallisen White Lotus -hotellin työntekijät, johtaja Valentinan (Sabrina Impacciatore) ja Isabellan (Eleonora Romandini) ja Roccon (Federico Ferrante), rahanahneet kaverukset Lucian (Simona Tabasco) ja Mian (Beatrice Grannò), pianisti Giuseppen (Federico Scribiani), sekä varakkaan englantilaismiehen Quentinin (Tom Hollander) ja tämän veljenpojan Jackin (Leo Woodall). Toistamiseen The White Lotus tarjoaa mitä mahtavimmin kirjoitettuja hahmoja, joiden monipuolisia juonikuvioita jämähtää tiiviisti seuraamaan. Hahmot ovat onnistuneen erilaisia toisistaan ja jokaiselle on saatu rakennettua oma kaarensa, joista katsoja voi valita suosikkinsa. Näyttelijät ovat kaikki loistavia osissaan.

Ai että on hienoa päästä sanomaan, ettei The White Lotus ollut pelkkä yhden kauden ihme, vaan sarjan luoja, ohjaaja ja käsikirjoittaja Mike White on pystynyt toistamaan onnistumisensa. Jatkokausi rakentuu ensimmäisen vahvuuksien varaan ja tarjoaa uuden äärimmäisen viihdyttävän ja koukuttavan lomamatkan. White ällistyttää jälleen sillä, kuinka vahvasti hän osaakaan rakentaa monenlaisia hahmoja ja juonikuvioita, sekä täysin saumattomasti tanssahtelemaan kaikkien näiden tyyppien ja kuvioiden kanssa. Jaksoja on tällä kertaa yksi enemmän kuin viimeksi, mutta silti seitsemän jaksoa on varsin vähän, kun miettii, kuinka paljon hahmoja onkaan mukana ja kuinka jokainen tuo omat kuvionsa peliin. Asiaa ei auta, kun hahmot kohtaavat toisiaan ja sekoittavat pakkoja tehokkaasti. Pian onkin jo monenlaista soppaa kehissä ja katsoja voi arvata heti kättelyssä, että erilaiset ihmissuhteet tulevat kärsimään tässäkin White Lotus -hotellissa.

Ensimmäisen kauden tavoin toinenkin tuotantokausi lähtee liikkeelle lomaviikon lopusta ja jälleen paljastetaan, että joku tulee kuolemaan. Siitä hypätään viikko taaksepäin ja jokainen jakso kertoo yhden päivän tapahtumat. Pikkuhiljaa hommat alkavat eskaloitua, konfliktit muodostua ja viimeisessä jaksossa katsoja pistetään piinapenkkiin, kun näyttää siltä, että suunnilleen kuka tahansa hahmogalleriasta saattaa pian potkaista tyhjää. Toistamiseen White ei halua sitoa sarjaa kiinni vain yhteen lajityyppiin ja ykköskauden tapaan tästäkin löytyy vivahteita draamasta, komediasta, romantiikasta ja jännäristä. Kaikki kulkevat ihailtavasti käsi kädessä ja jaksoja ahmii yhä vain pakkomielteisemmin kohti fantastista finaalia. Monien koukkujen ja käänteiden jälkeen ovela päätösjakso jättää osan kohtaloista katsojan tulkinnan varaan, sekä heittää ilmoille kysymyksen, että kuka tältä lomareissulta todellisuudessa selvisi voitokkaana.

Mike Whiten ohjaus ja käsikirjoitus ovat erinomaista työtä läpi kauden. Hän toistaa toimivasti ykköskauden juttuja, mutta tuo liki kaikkeen omat twistinsä, jottei kausi tunnu täysin pelaavan tutuilla ja turvallisilla korteilla. White rakentaa tunnelmaa taidokkaasti, joskin hypnoottisen sijaan tätä kautta voisi kuvailla enemmänkin painostavaksi. Hän myös kirjoittaa useampia juonikuvioita päällekkäin ja lomittain esimerkillisesti ja yllättävästi. White sysää kauden alussa lumipallon vierimään vuoren rinnettä alas ja katsoja tuijottaa lumoutuneena, kuinka pallo vain kasvaa kasvamistaan ennen kuin saavuttaa päämääränsä. Tuotantokausi on myös hienosti kuvattu ja nättejä sisilialaismaisemia esitellään läpi kauden. Lavasteet ovat komeat ja asut oivat. Äänimaailma on jälleen vahvasti rakennettu. Säveltäjä Cristobal Tapia De Veer tunnelmoi toistamiseen vekkulimaisesti musiikeillaan, tosin tällä kertaa Kim Neundorfin avustuksella. Musiikeissa ei ole samaa ilahduttavaa heimomaisuutta kuin ykköskaudella, vaan Italiaan siirtyessä sävelmät muuttuvat klassisempaan suuntaan. Silti tämänkertaiseen tunnusmusiikkiin on saatu mukaan avauskaudelta tutut kuorot.

Yhteenveto: The White Lotusin toinen tuotantokausi on lähes edeltäjänsä veroinen huippuonnistuminen ja osoitus siitä, että kyseessä on yksi tämän hetken parhaista jutuista television puolella. Mike White on saanut rakennettua toisen mukaansatempaavan lomamatkan täynnä hyviä hahmoja yllättävine juonikuvioineen. Whiten käsikirjoittaminen on erittäin taidokasta ja hän onnistuu jonglööraamaan ihailtavan hyvin useiden kertomusten kanssa, jotka kulkevat päällekkäin ja ristiin, sekoittuen yhteen. Hän kasvattaa menoa niin tekstiensä kuin ohjauksensa puolella ansiokkaasti ja kaikki johtaa ovelaan ja tiivistunnelmaiseen finaaliin, jossa katsoja jännittää sohvan reunalla hahmojen kohtaloiden puolesta. Sarja sekoittelee jälleen useita genrejä toisiinsa ja onnistuu niin draaman kuin komedian saralla. Näyttelijät ovat hyvässä vireessä ja tekninenkin puoli on pätevä musiikkeja myöten. Nättejä sisilialaismaisemia esittelevä kameratyöskentely herättää väkisinkin matkakuumetta, etenkin näin talven keskellä ja itse aloin odottamaan entistä innokkaammin ensi kesän Italian matkaani. Jos siis pidit The White Lotusin avauskaudesta, kannattaa ehdottomasti katsoa myös jatkokausi. Kolmas kausi on parhaillaan työn alla, enkä malta odottaa näkeväni, minne White minut seuraavaksi vie. Aasiasta on vihjailtu, mutta itseäni kiinnostaisi myös vaihtaa aurinkoiset rantalomat vaikkapa hiihtokeskukseen Alpeilla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.12.2022

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

The White Lotus, Yhdysvallat, 2021-, Rip Cord Productions, HBO