RIVERDALE - KAUSI 6
Luoja: Roberto Aguirre-Sacasa
Pääosissa: KJ Apa, Lili Reinhart, Cole Sprouse, Camila Mendes, Madelaine Petsch, Casey Cott, Vanessa Morgan, Erinn Westbrook, Charles Melton, Drew Ray Tanner, Chris O'Shea, Mädchen Amick, Barbara Wallace, Kyra Leroux, Cody Kearsley, Nathalie Boltt, Lochlyn Munro, Trevor Stines, Tiera Skovbye, Mark Consuelos ja Kiernan Shipka
Genre: jännitys, draama, fantasia, scifi, romantiikka
Jaksomäärä: 22
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 15 tuntia 22 minuuttia
Ikäraja: 13
Heti alkuun SPOILER-varoitus! Tämä arvostelu sisältää merkittäviä juonipaljastuksia Riverdale-sarjan kuudennesta tuotantokaudesta! Jos ihan oikeasti haluatte yllättyä kauden antimista, käykää katsomassa se loppuun asti ja palatkaa sitten takaisin. Jos olette jo katsoneet kauden tai teitä ei kiinnosta, jatkakaa lukemista.
Archie Comicsin sarjakuviin yhä vain löyhemmin perustuva televisiosarja Riverdale nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa tammikuussa 2017. Toinen, kolmas, neljäs ja viides kausi saivat ailahtelevaa palautetta niin katsojilta kuin kriitikoilta, minkä lisäksi katsojaluvut lähtivät reippaaseen laskuun sarjan edetessä. Silti sarja pysyi tarpeeksi suosittuna, jotta sitä päätettiin jatkaa. Kuudennen kauden kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2021 ja kausi alkoi pyöriä televisioissa (Suomessa Netflixin kautta) saman vuoden marraskuussa. Jos olette lukeneet arvostelujani Riverdalen aiemmista tuotantokausista, tiedätte, että suorastaan inhoan sarjaa. Päätin silti jatkaa sarjan katsomista ja kun kuudes kausi oli julkaistu loppuun asti, aloin vihdoin katsoa sitä ja katsoin sen läpi vähän päälle viikossa.
Heitetään tähän väliin vielä toinen SPOILER-varoitus, jos et ensimmäistä sattunut huomaamaan. Toiseksi pitää kai varoittaa, että tämä arvostelu sisältää tavallista enemmän voimakasta kielenkäyttöä, sillä eihän tästä paskasta voi puhua ilman ärräpäitä.
Selviydyttyään Hiram Lodgen suunnittelemasta räjähdyksestä, Archien, Bettyn, Jugheadin, Veronican, Cherylin ja muiden täytyy hyödyntää uusia supervoimiaan, noituutta, rinnakkaisulottuvuuksia, aikamatkustusta ja taivaallisia olentoja pelastaakseen Riverdalen pahalta mielimanipuloija Percival Pickensiltä ja Maata kohti syöksyvältä tuhoajakomeetalta... Siis mitä helvettiä? Minkä päihteiden vaikutuksessa tätä tuotantokautta on käsikirjoitettu?
KJ Apa, Lili Reinhart, Cole Sprouse, Camila Mendes ja Madelaine Petsch palaavat rooleihinsa Archie Andrewsina, Betty Cooperina, Jughead Jonesina, Veronica Lodgena ja Cheryl Blossomina, pitäen tasaisesti kehnon tasonsa taidokkaasti yllä. Toisaalta aloin tämän kauden aikana tuumimaan, että kenties nämä näyttelijät ovatkin erittäin lahjakkaita. Miten muutenkaan he pystyisivät täysin pokerinaamalla suoltamaan tällaista roskaa ulos suustaan? Surkeista roolisuorituksista ei voi syyttää vain näyttelijöitä, vaan myös ohjaajia ja käsikirjoittajia, jotka ovat olleet sitä mieltä, että "näin tämän kuuluu mennäkin" ja että "tämä teksti on kyllä onnistunutta". Jopa aiemmin paikoitellen ihan kelvollisina pitämäni Reinhart ja Sprouse eivät pysty tarjoamaan mitään hyvää, kun heille kirjoitettu materiaali on näin kertakaikkisen tökeröä. Apa jatkaa puupökkelönä, Mendes on kiusallisen kehno ja Petsch vain ärsyttää suuresti vittumaisen Cheryl-hahmonsa kanssa.
Paluun tekevät myös Toni (Vanessa Morgan), joka on nyt yhdessä Fangsin (Drew Ray Tanner) kanssa, Pop's Chock'lit Shoppea nykyään pyörittävä Jugheadin tyttöystävä Tabitha (Erinn Westbrook), Veronican poikaystävä Reggie (Charles Melton), musikaali-intoilija Kevin (Casey Cott), Bettyn äiti Alice (Mädchen Amick) ja Cherylin isoäiti Rose (Barbara Wallace). Veronican ilkikurista isukkia Hiram Lodgea esittänyt Mark Consuelos taisi kyllästyä sarjaan, sillä hänet nähdään vain nopeana cameona, kunnes hänet kirjoitetaan ulos sarjasta. Hyvä niin, sillä Hiram oli myötähäpeällisen huono roisto. Morgan ja Westbrook nousevat kenties kauden parhaiksi suorittajiksi, joskin myös he kokevat suuria vaikeuksia saada repliikkejään kuulostamaan luontevilta.
Uutena hahmona esitellään Chris O'Shean näyttelemä Percival Pickens, mysteerinen brittimies, joka saapuu Riverdaleen ja päättää pistää oikein kunnolla ranttaliksi. Hahmosta rakennetaan uusi pahis Hiramin tilalle, enkä osaa sanoa, kumpi on mielestäni surkeampi. Tympäännyttävää Hiramia joutui tuijottamaan aivan liian kauan, joten Percival on sinänsä jonkin sortin raikas tuulahdus. Mielenhallintavoimilla varustettu monisatavuotias herra Pickens menee kuitenkin naurettavuuksiin, kun hänestä alkaa selviämään uusia puolia. O'Shea sentään leikittelee ihan sujuvasti osallaan.
Kuten tuotantokauden nähneet tietävät tai kuten sen näkemättä jättäneet, mutta tämän arvion juonikuvauksen lukeneet nyt tietävät (varoitin kyllä niistä paljastuksista), Riverdalen kuutoskaudella mopo ei enää vain keuli. Jopa "lapasesta lähteminen" tuntuu vähäiseltä ilmaisulta kuvastamaan sitä, kuinka täysin sekopäisestä tuotantokaudesta onkaan kyse. Enkä todellakaan tarkoita sekopäisellä mitään hyvää. Käsikirjoittajat varmaan päättivät, että nyt on koeteltu rajoja niin kauan, että voidaan hypätä sinne kaikista syvimpään päätyyn ja toteuttaa kaikki typerimmätkin ideat. Tuskin edes villeimmät Riverdale-fanifiktiotekstitkään ovat näin hullunkurisia.
Albert Einstein muistaakseni sanoi, että hulluuden määritelmä on sitä, kun jatkaa Riverdalen katsomista, odottaen sen muuttuvan hyväksi. Mielestäni jo sarjan avauskausi oli kehno ja olen parin vuoden ajan kummastellut, kuinka monet sarjaa joskus katsoneet, mutta parin kauden jälkeen luovuttaneet, pitivät sitä oikeasti hyvänä. Nyt sarjan kuudennen kauden aikana aloin tuumia, että kenties olin liian ankara sarjan ykköskautta kohtaan. Pökkelön näyttelemisensä, koomisen ylidramaattisuutensa ja pöljien juonenkäänteidensä kanssakin se oli vielä ihan katsottava... jos sitä siis vertaa tähän infernaaliseen veriripuliin, mitä Riverdalen kuudes kausi edustaa. Yhä vain käsittämättömämpää tuotantokautta tuijottaessa ei voi kuin pohtia, kuinka yksinkertaisesta murhamysteeristä sarja lähti liikkeelle. Mutta enää tekijöille ei kelpaa scoobydoomainen loppupaljastus, että "ahaa ohoo, tämä sarjamurhaaja-kulttijohtaja-huumelordi-avaruusolento olikin naapurin Erkki-Petteri kaiken aikaa!" Luulin, että vitoskaudella alientarina ampui jo yli, mutta se oli vielä pientä kuudennen kauden menoon verrattuna.
Riverdalen kuudes tuotantokausi käynnistyy viiden jakson spesiaalilla nimeltä "Rivervale", joka sijoittuu Riverdalen rinnakkaisulottuvuuteen, jossa D on korvattu V:llä. Siellä kohdataan ties mitä La Lloronasta itse Saatanaan, eivätkä Archie tovereineen pysty pysäyttämään näitä uhkia yksin, joten paikalle pyydetään Netflixin Sabrina: Pimeällä puolella -sarjasta (Chilling Adventures of Sabrina - 2018-2020) tuttu teininoita Sabrina (Kiernan Shipka). Rivervale-homma muuttuu jakso jaksolta yhä vain hölmömmäksi, vaikka se yrittääkin ihan tosissaan esittää fiksua multiversumikonseptinsa ja erilaisten metatasojensa kanssa. Marvelin elokuvauniversumi on parin viime vuoden aikana hyödyntänyt multiversumi-ideaa ja Riverdalen tekijät ovat selvästi katsoneet Marvel-leffoja ja saaneet neronleimauksen, että "meidänkin täytyy!" Myöhemmässä jaksossa Riverdale kopioi häikäilemättömästi Avengers: Infinity Waria (2018), kun enkeliksi paljastunut Tabitha käyttää aikamatkustusvoimiaan ja katsoo satoja eri skenaarioita hahmojen taistelusta Percivalia vastaan ja niistä skenaarioista vain yhdessä sankarit voittavat. Käsikirjoittajien matkimisyritys näyttäytyy lähinnä hiekkalaatikolla leikkiviltä kakaroilta, jotka yrittävät kovasti olla yhtä cooleja kuin muutamaa vuotta vanhemmat lapset.
Rivervale-osuutta katsoessa moni (minä mukaan lukien) varmaan pohti, ettei Riverdale voisi enää muuttua hullummaksi. Voi kuinka väärässä olimmekaan. Jakso jaksolta kuudes kausi jaksaa yllättää supervoimillaan, aikamatkustuksellaan, enkeleillään, raamatullisilla vitsauksillaan ja ties vaikka millä. Eivät nämä ideat ole sellaisia, mitä yleisesti paheksuisin. Ne eivät vain millään istu Riverdaleen. Jälleen muodostuu myös ongelmaksi se, kuinka tekijät eivät omaa itseironian häivääkään. Sarja ei tunnu yhtään tajuavan, kuinka pöljä se on. Jos tämä kaikki tarjottaisiin kieli poskessa ja pilke silmäkulmassa, Riverdale voisi olla hyvää hömppäviihdettä. Kaikki on kuitenkin niin ylidramaattista, synkkää ja haudanvakavaa, että tyylitajun rippeet loistavat poissaolollaan. En suostu uskomaan, etteikö yksikään sarjassa alusta asti ollut näyttelijät lukenut kauden käsikirjoituksia ja pohtinut: "mitä vittua?" Kauden katselu täytyy useastikin keskeyttää ihan vain siksi, että silmien jatkuva pyörittely alkaa aiheuttaa huimausta. Pakollisten musikaalinumeroiden aikana saattaa herkästi pistää jakson pauselle ja pohtia tosissaan, aikooko - tai pikemminkin pystyykö - jaksoa katsomaan loppuun asti.
Kuudennen kauden ongelmia eivät ole vain tekijöiden epätoivoiset yritykset ylittää aiemmat kaudet ja sitten aina uusinta jaksoa edeltänyt jakso sillä, kuinka villiksi homma voi muuttua. Sen ja itsetietoisuuden puutteen lisäksi kausi on käsittämättömän kömpelösti pistetty kasaan. Todella kauan on vaikea edes sanoa, mikä on tämän kauden tarina. Jokainen hahmo tuo mukaan omat kuvionsa, jotka saavat paketin rönsyilemään yli äyräiden. Percivalin saapuminen kaupunkiin on selvä päätarina, mutta sen lisäksi kausi yrittää tunkea mukaan esimerkiksi jokaisen erilaiset rakkauskiemurat. Perinteinen Serpents- ja Ghoulies-jengien välienselvittely on yhä käynnissä, mutta sen lisäksi myös Pop's ja Veronican pyörittämä Babylonium-kasino kisaavat keskenään. Cherylillä on mystisiä ongelmia kuolleiden sukulaistensa kanssa, kun taas Bettyä aikoinaan vankina pitänyt Roskasäkkitappaja muistetaan pari kertaa tuoda takaisin, kunnes hahmo taas unohdetaan. Ja siis ihan oikeasti, "Roskasäkkitappaja". Ei ihme, että hahmotkin puhuvat tästä murhaajasta lyhenteellä "RST", sillä eihän tuota voi millään ottaa tosissaan. Riverdale kuvittelee olevansa kuin mikäkin yliluonnollinen trillerisarja, mutta todellisuudessa se on pelkkää surkuhupaisaa komediaa, jota katsoessa ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.
Sen lisäksi, että ylidramaattisuuden kanssa patsastelevat, tyylitajuttomat ohjaajat ja varsinkin älyttömyyksiin kaiken aikaa sortuvat käsikirjoittajat suoriutuvat töistään surkeasti, ei Riverdalen kuudes kausi ole edes tekniseltä puoleltaan häävi. Kuvaus on parhaimmillaan kelvollista ja heikoimmillaan amatöörimäistä. Valaisua käytetään hotellin musikaalinumeroissa ihan hyvin. Lavastajat ja puvustajat kikkailevat toimivasti parissa eri aikakauteen sijoittuvassa jaksossa. Erikoistehosteet ovat todella kököt ja jotkut vaikuttaviksi tarkoitetut hetket kaatuvat niihin. Äänimaailma vain vahvistaa dramaattista synkistelyä... siis siihen asti, että Blake Neelyn säveltämä ylihilpeä lopputekstirenkutus pärähtää soimaan.
Yhteenveto: Riverdalen kuudes tuotantokausi on täydellinen osoitus siitä, kuinka jopa pohjamudissa möyrivä televisiosarja voi löytää uusia huonouden alatasoja. Tekijät ovat päättäneet nakata viimeisimmätkin logiikan ja hienotajuisuuden rippeet ulos ikkunasta kirjoittaessaan tätä kautta. Kuutoskausi jaksaa yllättää ja pöyristyttää jakso jaksolta sillä, kuinka älyttömiä ideoita kirjoittajat voivatkaan heittää sekaan. Kaikki rinnakkaistodellisuuksista aikamatkustukseen ja supervoimista Maata uhkaavaan komeettaan voivat toimia muissa jutuissa, mutta Riverdaleen ne eivät istu. Mukaan ne on kuitenkin väkisin saatava. Silmät pyörivät vinhasti katsojan päässä ja pause-nappula on aktiivisessa käytössä läpi kauden. Tarinankerronta on naurettavan kökköä rönsyilevien juonikuvioiden ja aina silloin tällöin käsikirjoittajien muistamien ja sitten taas unohtamien hahmojen kanssa. Tunnelma jatkaa sarjan tutulla ylidramaattisella patsastelulinjalla, vailla itseironian häivääkään. Tekijät ovat työntäneet päänsä niin syvälle omiin hanureihinsa, että ovat menettäneet kaiken ymmärryksen siitä, kuinka typerää roskaa ovatkaan tekemässä. Näyttelijät kokevat entistä suurempia vaikeuksia lausua pokkana surkuhupaisia repliikkejään, eikä teknisessäkään puolessa ole kehumista. Juuri, kun kuvittelin, ettei Riverdale voisi enää huonommaksi muuttua, tämä mätäpaise-kuutoskausi osoitti minut vääräksi. On vaikea kuvitella, että edes sarjan vannoutuneimmat fanit pystyisivät enää katsomaan tätä menoa sormien läpi. Sentään tekijät ovat ilmoittaneet, että Riverdalen seitsemäs tuotantokausi tulee olemaan sarjan viimeinen. Ja sen kunniaksi käytän ilmaisua, jota en oikeastaan koskaan käytä: luojan kiitos!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.8.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.en.wikipedia.org, www.imdb.com ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti