MRS. AMERICA
Luoja: Dahvi Waller
Pääosissa: Cate Blanchett, Rose Byrne, Margo Martindale, Sarah Paulson, Uzo Aduba, John Slattery, Tracey Ullman, Jeanne Tripplehorn, Elizabeth Banks, Kayli Carter, Melanie Lynskey ja James Marsden
Genre: draama, historia
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: noin 47 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 5 minuuttia
Ikäraja: 15
Mrs. America on Dahvi Wallerin luoma minisarja, mikä perustuu tositapahtumiin tasa-arvolaki ERA:n (Equal Rights Amendment) kannattajista ja vastustajista 1970-luvulla. Lokakuussa 2018 FX tilasi Wallerilta sarjan, kiinnostuttuaan ideasta. Seuraavana vuonna FX kuitenkin jakoi projektin Hulun kanssa. Kuvaukset alkoivat kesäkuussa 2019 ja nyt Mrs. American kaikki jaksot on julkaistu Suomessa HBO:n kautta. Itse kiinnostuin sarjasta vasta, kun siitä oli julkaistu jo puolet jaksoista, nähdessäni sen mainoksen YouTubessa. Aihe ja näyttelijät herättivät mielenkiintoni ja päätin aloittaa Mrs. American katsomisen.
1970-luvulla tasa-arvolakia kannattava naisjoukko saa vastaansa konservatiivisen Phyllis Schlaflyn, joka yrittää kotirouvajoukkonsa kanssa saada kumottua tasa-arvolain.
Tasa-arvolakia kannattavaan joukkoon kuuluu monenlaista persoonaa, joista jotkut eivät välttämättä edes pidä toisistaan, mutta tärkeän yhteisen asian puolesta he päättävät pysyä liittoutuneina. Itse olen pitänyt Rose Byrnestä näyttelijänä jo pitkään, mutta vasta tässä sarjassa hän onnistui todella tekemään vaikutuksen. Byrne katoaa isojen silmälasien taakse ja muuttuu hienosti Gloria Steinemiksi, kovan luokan feministiksi, joka on saanut tarpeekseen naisten heikommasta asemasta. Tracey Ullman taas on fantastinen Betty Friedanina, jolla todella on sana hallussaan. Margo Martindale vakuuttaa hienosti Bella Abzugina, mutta Elizabeth Banks jää oudon taka-alalle Jill Ruckelshausina. Kenties hänellä oli edelleen kiire ohjaamansa Charlie's Angels -elokuvan (2019) kanssa sarjan teon aikana. Uzo Aduba taas näyttelee Shirley Chisholmia, ensimmäisenä mustana naisena Yhdysvaltain presidentiksi pyrkinyttä. Valitettavasti jos vähänkään tuntee Yhdysvaltojen historiaa, tietää jo, ettei siellä ole vielä kertaakaan ollut naispresidenttiä. Adubasta löytyy oikeaa arvokkuutta ja vaikka katsoja tietää entuudestaan lopputuloksen, häntä silti kannustaa vaaleissa.
Sarjan todellinen tähti on kuitenkin Cate Blanchett, joka näyttelee Phyllis Schlaflya, konservatiivista kotiäitiä, joka on päättänyt tehdä kaikkensa, jotta tasa-arvolakia ei hyväksytä. Vaikka ei olisi hahmon aatteiden puolella, on hänet kirjoitettu niin kiinnostavasti ja Blanchett tekee niin upeaa työtä, että Phylliksen jokaista puhetta jää kuuntelemaan vangittuna. Historia on osoittanut, että monet pahoja ja ihmisryhmiä sortavia aatteita kannattaneet ovat omistaneet lahjan ottaa yleisön haltuunsa karismallaan ja kun tällainen Phylliksen kaltainen puhuja nousee tasa-arvolakia vastaan, on Glorian, Bettyn, Bellan, Jillin ja kaikkien muiden tehtävä entistäkin kovempaa työtä. Phyllisistä selviää pitkin sarjaa uusia puolia, eikä hänellä ole kovinkaan usein puhtaat jauhot pussissaan. Blanchett on täydellinen valinta elegantiksi naiseksi, joka esiintyy mitä hurmaavimpana ja ihanimpana rouvana, mutta joka on aikamoinen käärme sille tuulelle sattuessaan. Vaikka Phyllis kuinka hehkuttaa asemaansa kotona pysyvänä naisena, joka jää muka täysin miehensä varjoon, niin Phyllis hahmona kuin Blanchett näyttelijänä jättävät aviomies Fred Schlaflyn ja tätä esittävän John Slatteryn varjoonsa.
Vaikka kiinnostuinkin sarjasta heti näkemäni trailerin perusteella ja tiesin etukäteen näyttelijäkaartin hoitavan hommansa kunnialla, minussa iti silti pieni pelko, että mielenkiintoisesta aiheestaan huolimatta sarja olisi kuiva ja pitkäveteinen paketti. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun pelkoni osoittautui turhaksi. Jäin nopeasti ensimmäisen jakson aikana koukkuun ja Mrs. America vain imaisi yhä voimakkaammin mukaan, mitä pidemmälle se eteni. Näiden kahden osapuolen välinen poliittinen taistelu on yllättävänkin mukaansatempaava. Raskaiden asioiden keskellä tapahtumat esitetään usein viihdyttävästi, eikä aika käy pitkäksi kuin todella lyhyiksi hetkiksi parissa jaksossa. Sarja on täynnä aivan mahtavia kohtauksia, joissa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Monet hetket tekevät vaikutuksen ja olin yllättynyt, kun sarjan loppupää sai ihoni nousemaan kananlihalle ja sai minut myös liikuttumaan. Voimakkaita tunteita on muutenkin luvassa ja usein alkaakin ärsyttämään, kun valtaa pitävät miehet yrittävät hymyillen osoittaa naisille heidän valitseman paikkansa.
Sarjan suuri voima todella syntyy siitä, kuinka näiden kahden osapuolen, naisten oikeuksia ajavien feministien ja niitä vastustavien konservatiivien taisto kuvataan. Sen sijaan, että se nostaisi toisen osapuolen jalustalle ja esittäisi vastapuolen pelkkinä pahiksina, se antaa molempien osapuolten nousta tasapuolisesti valokeilaan ja esittää mielipiteitään. On toki selvää, että sarja on naisten oikeuksien puolella, mutta se antaa yllättävänkin hyvin tilaa myös Phyllis Schlaflyn joukolle. Sarjassa esitellään molempien osapuolten hyviä ja huonoja puolia, vahvuuksia ja heikkouksia. Molemmat osapuolet ovat valmiita menemään todella pitkälle saadakseen tahtonsa läpi. Schlaflyn joukkojen huvittavana puolena on tietty se, että kotiäideiksi, jotka vastustavat ERA:ta pelätessään, että he joutuisivat sen takia töihin, he tekevät todella paljon töitä vastustaakseen sitä. Kun nämä osapuolet pääsevät väittelykeskusteluihin, ovat nämä kohtaukset mitä vangitsevimpia. Myös hahmojen puheet ovat vaikuttavia - oli katsoja niiden kannalla tai ei. Jo se kertoo, kuinka erinomaista työtä sarjan parissa onkaan tehty.
Sarjan ohjaajat rakentavat tunnelmaa erittäin taidokkaasti, tuoden vakavaan asiaan tiettyä kepeyttä, osaten kuitenkin vakavoitua oikeissa tilanteissa. Etenkin käsikirjoitus suorastaan loistaa sarjassa ja iskevää replikointia vain parantaa se, kuinka hyvin näyttelijät ne puhuvat. On myös mielenkiintoinen ratkaisu kertoa tarinaa nostamalla joka jaksossa eri hahmo hieman isommin esille. Mrs. America on myös teknisesti onnistunut paketti. Kuvaus on sujuvaa, valaisu tyylikästä ja leikkaus on usein oivallisen napakkaa. 1970-luvun ajankuva on vaikuttavasti tehty hienoja lavasteita ja mainiota puvustusta myöten. Äänimaailmakin on onnistunut ja vaikka säveltäjä Kris Bowersin musiikit eivät erityisemmin nouse esille, sarja on täynnä todella hyviä kappaleita ja sarjan tunnusmusiikkina toimiva veikeä versio Ludwig van Beethovenin viidennestä sinfoniasta svengaa loistokkaasti.
Yhteenveto: Mrs. America on erinomainen sarja mielenkiintoisesta historiallisesta ja poliittisesta taistelusta. Sarja yllättää hienolla tavallaan kuvata taistoa tasapuolisesti molempien osapuolten vinkkelistä, painottaen silti toki olevansa naisten oikeuksien puolella. Sarja esittelee kummankin osapuolen hyviä ja huonoja puolia, eikä vain esitä toisia sankareina ja toisia pahiksina. Väittelykohtaukset ovat todella upeita ja vangitsevia, kuten ovat myös hahmojen pitämät puheet suurille yleisöille. Käsikirjoitus on mahtava repliikkejä ja tarinankerrontaa myöten. Aika käy todella harvoin pitkäksi ja pääasiassa sarja pitää koukuttavasti mukanaan. Sarja on jopa yllättävän viihdyttävä, mutta se osaa myös iskeä raskailla hetkillä. Loppupäässä sarja onnistuu niin liikuttamaan kuin aiheuttamaan kylmiä väreitä. Kaikki näyttelijät tekevät huipputyötä rooleissaan, mutta kirkkaimpana heistä loistaa Cate Blanchett, joka on nappivalinta ja mielettömän hyvä viekkaan Phyllis Schlafleyn roolissa. 1970-luvun ajankuva on myös upeasti toteutettu. Kaikin puolin Mrs. America on siis todella hieno paketti, mitä suosittelen lämpimästi kenen tahansa kokeilevan katsomaan. Etenkin naisten oikeuksien puolesta taistelevien kannattaa katsoa, millaista kamppailua 1970-luvun feministit kävivät Yhdysvalloissa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.5.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.imdb.com
Mrs. America, Yhdysvallat, 2020, FX Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti