TV-sarja: The Mandalorian, kausi 2 (2020)

THE MANDALORIAN - KAUSI 2

Luoja: Jon Favreau
Pääosissa: Pedro Pascal, Gina Carano, Carl Weathers, Giancarlo Esposito, Temuera Morrison, Ming-Na Wen, Amy Sedaris, Timothy Olyphant, Katee Sackhoff, Bill Burr, Rosario Dawson, Horatio Sanz, Diana Lee Inosanto, John Leguizamo, Mercedes Varnado ja Simon Kassianides
Genre: scifi, toiminta, seikkailu
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 33 minuuttia - 54 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 33 minuuttia
Ikäraja: 14

Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...

George Lucasin luomaa Tähtien sota -avaruussaagaa (Star Wars - 1977-) laajentava televisiosarja The Mandalorian nousi saman tien massiiviseen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Yhdysvalloissa marraskuussa 2019. Sarja jopa voitti lukuisia palkintoja ja oli ehdolla mm. parhaan draamasarjan Emmy-palkinnosta. Suosio oli ennustettu ja toisen kauden teko olikin jo lähtenyt liikkeelle. Suomeen Disney+ -suoratoistopalvelu ja samalla The Mandalorian saapuivat vasta tänä syksynä, joten jouduimme ärsyttävästi odottamaan lähes vuoden sarjan näkemistä. Vaikka ensimmäinen kausi oli ollut jo saatavilla pitkän aikaa monissa maissa, jouduimme silti odottamaan joka viikko uuden jakson näkemistä. Yleensä katson tuotantokaudet vasta sitten, kun kaikki jaksot ovat saatavilla, mutta The Mandalorianin kohdalla minun oli pakko tehdä poikkeus, sillä en jaksanut odottaa enää. Sarjasta muodostuikin minulle viikon huippuhetki, kun joka perjantai ilmestyi uusi jakso. Hienoa oli, että toisen kauden avausjakso julkaistiin tasan viikko sen jälkeen, kun ensimmäinen kausi oli päättynyt. Sitä ei siis todellakaan tarvinnut kauaa odotella. Aloin tietty heti katsomaan sitäkin, pysyen jakso per viikko -tahdissani. Ja hyvä niin, sillä en olisi todellakaan pystynyt välttymään juonipaljastuksilta näitä kahdeksaa viikkoa, jos olisin jättänyt kauden katsomisen juuri ennen viimeisen jakson ilmestymistä. Teidän ei kuitenkaan tarvitse huolehtia, sillä pyrin pitämään arvosteluni The Mandalorianin toisesta kaudesta mahdollisimman spoilerivapaana, sillä haluan, että pääsette kokemaan sarjan monet yllätykset vasta sitä katsoessa. 

Mandalorialainen Din Djarin lähtee etsimään muita jedejä, viedäkseen heille Voimaa hallitsevan lapsen. Matkallaan hän kohtaa niin vanhoja kuin uusia liittolaisia ja vastuksia.

Pedro Pascal (tai Brendan Wayne tai Lateef Crowder, kun Pascal ei ollut saatavilla) palaa Mandalorialaisen, eli Din Djarinin, eli kavereille ihan vain Mandon rooliin. Hahmo on lähes sama säännöistään tiukasti kiinni pitävä ja kekseliäs tehosoturi kuin viimeksi, mutta tällä kaudella Mando alkaa kyseenalaistamaan hänelle lapsesta asti tuputettuja oppeja mandalorialaisuudesta. Maybe this is not the way? Toistamiseen Pascal (tai kuka ikinä puvun sisällä onkaan) tekee upeaa työtä siinä, kuinka paljon pystyykään välittämään tunteita ja viestejä kypärän takaa ihan vain pienillä eleillä ja pään liikkeillä, sanomatta mitään.

     Mandon mukana kulkee tietty sarjan todellinen stara, eli internetissä Baby Yodaksi nimetty lapsi. Vaikka tänä syksynä olikin varmaan jo täysin yleistä tietoa, että Mandon kohde on jedimestari Yodaa muistuttava lapsi, päätin olla sanomatta tätä ensimmäisen kauden arviossani. Nyt voinkin vihdoin vuodattaa täyslaidallisen intoani tätä hahmoa kohtaan. Joka ikisessä jaksossa vinkaisin kerran jos toisenkin "katso nyt, kuinka söpö se on!" sillä sydämestäni löytyy pehmeä paikka kaiken maailman suloisille olennoille elokuvissa ja sarjoissa. "Baby Yoda" on sellainen ylisöpöstys, että se onnistui heti ensiesiintymisellään varastamaan aika isonkin kolon siitä paikasta sydämessä ja täytyy jo nyt myöntää, että minulta löytyy hahmosta niin Funko Pop Vinyl -figuuri kuin Lego-ukkokin ja koristaahan hahmo myös The Mandalorian -paitaani... ja olen kyllä parikin kertaa käyttänyt pehmolelun verkkokauppojen ostoskoreissa. Mutta takaisin itse sarjaan. Toistamiseen Mandon ja tämän lapsen välille muodostunut isä-lapsi-suhde on äärimmäisen hellyyttävä ja tuo aitoa sydäntä vauhdikkaan ja western-henkisen avaruusseikkailun keskelle. Aiemmin lähinnä synkistellyt ja rahan perässä galaksia kiertänyt Mando on lämmennyt "Baby Yodan" ansiosta. Parivaljakko on hieman kummallinen ja kenties juuri siksi niin toimiva.

Monet muutkin ensimmäiseltä kaudelta tutut hahmot, kuten Cara Dune (Gina Carano), Greef Karga (Carl Weathers, joka on muuten ohjannut yhden kauden jaksoista) ja uutta Imperiumia komentava Moff Gideon (Giancarlo Esposito) tekevät paluun, mutta jaksojen varrella tavataan monenlaisia uusia tapauksia... ja vanhojakin tuttuja Tähtien sota -saagan varrelta. Carano ja Weathers ovat mainiot rooleissaan kuten viimeksi, mutta Esposito on todellinen nappivalinta häijyksi pahikseksi. Tämähän ei todellakaan ole Espositon ensimmäinen kerta roiston roolissa, mutta kun herrasta löytyy täydellistä karismaa tällaisiin rooleihin, niin onko ihme, että hänet myös sellaisiin valitaan kerta toisensa perään?

The Mandalorianin ensimmäinen tuotantokausi oli täysin oma, uusi juttunsa Tähtien sota -saagassa. Se tapahtui tutussa maailmassa, mutta se esitteli täysin uudet hahmot ja tarinat, joita pystyi seuraamaan, vaikkei olisi koskaan nähnyt mitään muuta Tähtien sodasta. The Mandalorianin toinen tuotantokausi onkin sitten lähes täysin sen vastakohta. Kaudella tavataan monia tuttuja hahmoja saagan varrelta ja jos ei ole nähnyt muuta kuin The Mandalorianin, putoaa helposti kärryiltä. Ja siis sekään ei riitä, että on nähnyt vain näytellyt elokuvat. Ehei, sarjan kakkoskausi luottaa siihen, että myös esimerkiksi animaatiosarjat Star Wars: The Clone Wars (2008-2020) ja Star Wars: Rebels (2014-2018) on edes jotenkin katsojalla hallussa. Tämä toimii niin plussana kuin miinuksena The Mandalorianin toiselle kaudelle. Toisaalta tämä tarkoittaa, ettei sarjasta irtoa enää paljoa tietyille katsojille, mutta sitten taas samalla isommilta Tähtien sota -faneilta lirahtaa ilopissa housuun kerran jos toisenkin tuotantokauden aikana. Pitkin kautta pohdin, että ovatko nämä fanipalvelukset kritisoitava asia, vai eivät? Tavallaan kyllä, sillä ensimmäinen kausi pärjäsi hyvin ilmankin, mutta tavallaan ei. Miksi pitäisi kritisoida televisiosarjaa siitä, että se huomioi asioita laajemmasta kokonaisuudesta, mitä on rakennettu yli 40 vuotta? Ja onhan minun pakko tunnustaa, että vaikka mukana onkin tiettyjä puhtaasti faneille tehtyjä juttuja, huudahdin joka kerta ääneen innosta, kun joku tai jokin vanha tuttu käy piipahtamassa kauden varrella. 

Rakenteeltaan The Mandalorianin toinen tuotantokausi on kuitenkin täysin samanlainen kuin ensimmäinen. Kaudella on selkeä kertomus, missä Mando vie "Baby Yodaa" jedeille, mutta joka jaksossa tietty hypätään johonkin sivuseikkailuun, kunnes kauden lopussa tapahtumat vihdoin kulminoituvat upeaksi huipennukseksi. Vaikka voisikin kritisoida sitä, että jaksojen juonet ovat pitkälti sitä, että Mando matkustaa jonnekin, missä häntä käsketään menemään jonnekin muualle seuraavassa jaksossa, jokin siinä toimii. Kaikki seikkailut eivät ole mitään kympin arvoisia suorituksia, mutta jokainen on enemmän tai vähemmän viihdyttävä. Tosin jos potee araknofobiaa, niin yksi jakso on kuin pahinta mahdollista painajaista. Itsekin koin inhottavia väristyksiä pitkin jaksoa.

Toimintaa riittää joka jaksossa ja on hienoa, kuinka erilaisia taistelukohtauksia mahtuu mukaan. Olivat ne fanipalveluksia tai eivät, onhan se nyt mahtavaa nähdä tiettyjen hahmojen taistelevan Mandoa vastaan tai hänen vierellään muita vastaan. Seikkailuhenki on vahvasti läsnä ja tietty länkkärityyli pidetään yllä edelleen. Matkan varrella syvennytään pohtimaan esimerkiksi mandalorialaista kulttuuria ja näytetään erilaisia puolia niin Uudesta tasavallasta kuin Imperiumistakin, mikä alkaa vähitellen muovautumaan Ensimmäiseksi ritarikunnaksi. Siinä, missä ensimmäinen kausi oli irrallisempi seikkailu ympäri galaksin, toinen kausi ryhtyy vihjailemaan, että The Mandalorian taitaakin olla erittäin tärkeä linkki Tähtien sota: Episodi VI - Jedin paluun (Star Wars: Episode VI - Return of the Jedi - 1983) ja Star Wars: The Force Awakensin (2015) välillä. Pienestä nipottamisesta huolimatta sarjan toinen kausi on ihan yhtä loistokasta menoa kuin edeltäjänsä ja jättää jälleen katsojan innolla odottamaan jatkoa. Esposito onkin jo vihjaillut, että sarjaa olisi luvassa vielä ainakin kaksi tuotantokautta.

Sarjan eri ohjaajat (mm. sarjan luoja Jon Favreau, Dave Filoni, Bryce Dallas Howard, Peyton Reed, Carl Weathers ja jopa Robert Rodriguez) tekevät jälleen mahtityötä ja pitävät tunnelmaa korkealla. Suuren osan jaksoista käsikirjoittanut Favreau on päästänyt Tähtien sota -faniutensa säkenöimään todella kirkkaasti tällä kaudella, vähät välittämättä enää siitä, ovatko katsojat entuudestaan faneja vai eivät. Taas kerran pidän erityisen paljon siitä, kuinka tiettyjä tuttuja asioita hyödynnetään uusin keinoin ja tietyistä jutuista näytetään uudenlaisia puolia, joita ei ole koskaan ennen päästy näkemään saagassa. Tekninen suorittaminen on tälläkin kaudella ällistyttävää - vieläkin parempaa kuin viimeksi. Viime kauden arviossani kommentoin, että esimerkiksi pari avaruushirviötä olivat selviä digiolentoja, mutta tästä ei löydy samaa kritisoitavaa. Visuaalisesti The Mandalorian on häikäisevän upea. Etenkin ensimmäinen jakson loppuhuipennus, missä kuvakin laajeni täyttämään koko televisioruudun korostamaan huipennuksen eeppisyyttä, oli suun auki loksauttavan hieno. Kaikki asuista lavasteisiin ja kuvauksesta leikkaukseen on erinomaista. Äänimaailma on täynnä fantastisia Tähtien sota -ääniä alusten jylinästä laseraseiden ammusten pingahduksiin. Ludwig Göransson vastaa edelleen musiikeista ja häikäisee taas sillä, kuinka erilaisia melodioita hän voikaan saada aikaiseksi, saaden ne silti tuntumaan Tähtien sodalta. Tunnusmusiikki on aivan mahtava ja sen aikana äänenvoimakkuutta pitääkin nostaa niin, että naapuritkin tietävät, että täällä katotaan muuten The Mandaloriania. Tai siis... ei niin... hyi...

Yhteenveto: The Mandalorianin toinen tuotantokausi jatkaa ensimmäisen kauden aloittamalla mahtavalla linjalla. Tällä kertaa kausi ei kuitenkaan ole enää täysin oma, irrallinen juttunsa Tähtien sota -saagassa, vaan se todella alkaa jopa vaatimaan katsojan tietämystä saagan aiemmista elokuvista ja televisiosarjoista. Katsojasta riippuen tämä on joko negatiivinen tai erittäin positiivinen puoli. Hurjia fanipalveluksia on luvassa pitkin tuotantokautta ja täytyy myöntää, että itsekin hurrasin välillä innoissani niin, että kissani säikähti. Tuttu western-tyyli pidetään yllä ja seikkailuhenki on yhä vahvasti läsnä. Toimintakohtaukset ovat erittäin viihdyttäviä ja jännitettäkin löytyy, etenkin mitä pidemmälle kausi etenee. Rakenteeltaan kausi on hyvin edeltäjänsä kaltainen, Mandon hyppiessä sivutehtävästä toiseen, pääjuonen kulkiessa hitaammin taustalla, kunnes kaikki kulminoituu tuotantokauden parissa viimeisessä jaksossa. Mandalorialaisen ja "Baby Yoda" -lapsen välinen isä-poika-suhde on yhä äärimmäisen sydämellinen ja kaiken taistelun ja seikkailunkin keskellä sarjan kantava voima. Jos The Mandalorianin ensimmäinen kausi toimi, kannattaa ehdottomasti jatkaa sarjaa. Sarjan suosio on todella huomioitu Disneyllä ja sen lisäksi, että on varmaa, että The Mandalorian saa jatkoa, on luvassa monta muutakin uutta sarjaa, joita odotan erittäin innokkaasti.

Viimeisen jakson lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus, mikä kannattaa ehdottomasti jäädä katsomaan!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.12.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
The Mandalorian, Yhdysvallat, 2019-, Lucasfilm, Walt Disney Studios