TIGER KING: VILLI JA VAARALLINEN TIIKERIBISNES
TIGER KING: MURDER, MAYHEM AND MADNESS
Ohjaus: Eric Goode ja Rebecca Chaiklin
Pääosissa: Joe Exotic, Carole Baskin, Bhagavan "Doc" Antle, Rick Kirkham, John Finlay, John Reinke, Kelci "Saff" Saffery, Jeff Lowe, Howard Baskin, Travis Maldonado ja Dillon Passage
Genre: dokumentti
Jaksomäärä: 7
Jakson kesto: noin 45 minuuttia - Yhteiskesto: 5 tuntia 15 minuuttia
Ikäraja: 16
"I saw a tiger.
And the tiger saw a man."
Tiger King: Murder, Mayhem and Madness, eli suomalaisittain Villi ja vaarallinen tiikeribisnes on Eric Gooden ja Rebecca Chaiklinin ohjaama dokumenttisarja Netflixille. Se kertoo eksentrisestä Joseph Allen Maldonado-Passagesta, taiteilijanimeltään Joe Exoticista, oklahomalaisesta eläintarhan omistajasta ja tämän massiiviseksi paisuneesta taistosta eläinsuojeluaktivisti Carole Baskinia vastaan. Joe Exotic erikoistui isoihin kissaeläimiin, kuten tiikereihin ja leijoniin, joita hänellä oli eläintarhassaan yli kaksisataa, mutta hänen elämäänsä mahtui paljon muutakin laulajanurasta presidentiksi pyrkimiseen ja huumebisneksestä palkkamurhiin. Tiger King: Villi ja vaarallinen tiikeribisnes julkaistiin Netflixissä maaliskuun lopussa kokonaisuudessaan ja se nousi välittömästi valtavaksi hitiksi - jopa yhdeksi suoratoistopalvelun katsotuimmista sarjoista! Itse en ollut kuullutkaan sarjasta ennen kuin se julkaistiin, mutta sen jälkeen törmäsin sarjaan kaikkialla sosiaalisessa mediassa. Sarjasta kohistiin hullun lailla ja vaikken yleensä katso dokumentteja, Tiger Kingin valtava suosio sai minut kiinnostumaan ottaa selvää, mistä oikein on kyse?
Joe Exotic on niitä sekopäitä, joiden menoa on erittäin koukuttavaa seurata television kautta ja jonka elämää haluaisi nähdä yhä vain enemmän, mutta jota ei koskaan halua tavata tosielämässä. Joesta nousee esille jatkuvasti uusia puolia sarjan aikana, mitkä saavat katsojan suun loksahtamaan auki kerta toisensa perään. Joeta eivät säännöt kiinnosta, eikä hän siedä sitä, jos hänen nenälle hypitään. Hän esittelee useaan otteeseen asekokoelmaansa ja mm. ammuskelee "verivihollisensa" näköistä nukkea. Sitten taas toisaalta Joella on herkkä puolensa ja hän tekee "kauniita" rakkausballadeja, joita sarjan aikana kuullaan usein. Tai siis, ei hän niissä oikeasti laula. Laulamisen hoitavat Vince Johnson ja Danny Clinton, mutta Joe väittää kivenkovaa, että hän hoilaa itse. Ja tietty monet näistä kappaleista kertovat tiikereistä. Joe Exoticia ei turhaan kutsuta Tiikerikuninkaaksi. Hän omisti satoja tiikereitä, ylpeillen niistä ilman, että tajusi yhtään, mikä hänen puuhassaan oli väärin. Joe Exotic on todella värikäs tyyppi, josta katsojan on hyvin vaikea päättää, mitä mieltä olla. Tavallaan hänet voisi nähdä oman sarjansa pahiksena, jos monet ihmiset hänen ympärillään eivät olisi vielä pahempia.
Joen verivihollinen on eläinsuojeluaktivisti Carole Baskin, joka esitetään aluksi tiikerien sun muiden kissaeläinten pelastavana enkelinä, mutta hänestäkin kaivetaan dokumenttisarjan aikana esiin aikamoista törkyä. Joen ja Carolen välinen kiista paisuu yhä vain suurempiin mittoihin, eikä voi muuta kuin seurata täysin hämillään, mitä kaikkea he toisistaan kertovat tai toisillensa tekevät. Vaikka Carole vaikuttaa herttaiselta ja eläinrakkaalta tädiltä, on hänen yliampuva lempeytensä ja vaikeiden kysymysten kiertelynsä kuitenkin niin epäilyttävää, ettei katsoja voi asettua hänenkään puolelle.
Minun ei tarvinnut katsoa sarjan ensimmäistä jaksoa kauaa, kun jo hoksasin, miksi Tiger King: Villi ja vaarallinen tiikeribisnes nauttii nyt niin suuresta suosiosta. Joe Exoticin tarina on niin pähkähullu, niin sekopäinen ja niin omalaatuinen, että sitä on hyvin vaikea uskoa todeksi. Samalla se on niin outoa, ettei se voi olla keksittyäkään. Vuoronperään sarja pistään katsojan nauramaan ja kauhistelemaan sen kummallisuuksien takia. Milloin kyseessä on yksi Joen naurettavista musiikkivideoista, milloin eläintarhan oheistuotteista kuten kissapainatuksella varustetuista alushousuista, milloin tavasta salakuljettaa huumeita käärmeiden sisällä, milloin paikasta mistä työntekijöiden ja eläinten ruoat tulevat, ja milloin Joen uusista ideoista, kuten Yhdysvaltain presidentiksi pyrkimisestä. Monin tavoin pysäyttävää on myös toisen eläintarhan omistajan, Bhagavan "Doc" Antlen toiminta, hänen ratsastaessa pitkin katuja elefantilla ja kylpiessä järvessä sen kanssa tai hänen aivopestessä nuoria naistyöntekijöitä pitämään häntä herranaan, omaksumaan täysin uuden identiteetin ja sitten menemään hänen kanssa naimisiin. Joellakaan ei ole vain yhtä aviomiestä sarjan aikana - siis kerrallaan.
Järkyttävää on myös, kuinka Joe Exotic kohtelee niin työntekijöitään kuin eläimiään. Hän on valmis käyttämään kymmeniä tuhansia dollareita eläimiensä ruokkimiseen kuukausittain, mutta työntekijät saavat vain ruokakauppojen pois heittämiä hävikkituotteita. Työntekijät ovat töissä joka ikinen päivä aamusta iltaan ja he saavat vain 138 dollaria ja 26 senttiä per päivä. Erityisen hyvä esimerkki Joen välinpitämättömyydestä on, kun tiikeri repii yhdeltä työntekijältä käden irti ja Joe vain toivottaa asiakkaat tervetulleiksi uudestaan ja mutisee sitten kameralle, että tämä tulee hankaloittamaan hänen bisneksiään. Tiger King on alusta loppuun täynnä kaikkea tällaista ja vaikka jo nyt kerroin monista jutuista, ei tässä todellakaan ole kaikki. Aina kun katsoja luulee, ettei homma voisi eskaloitua enää absurdimmaksi, se vain vääntää nupit vielä pahemmin kaakkoon. Sarja on täynnä juttuja, mitkä loksauttavat suun auki ja saavat ihmettelemään, mikä joitakin ihmisiä vaivaa? Jo pelkät leikkipainit täysikasvuisen tiikerin kanssa saavat kummastelemaan, kuinka hulluja jotkut voivat olla? Sanat eivät riitä kuvailemaan kaikkea sitä, mitä sarja pitää sisällään. Se saa nauramaan, raivostumaan, hämmästelemään ja sitten niiden tunteiden sekoitusta, mistä ei itsekään oikein tiedä. Aivan mielettömän hyvä paketti.
Ohjaajakaksikko Goode ja Chaiklin ovat pistäneet Tiger Kingin hienosti kasaan. Tunnelmaa rakennetaan oivallisesti ja kaksikko tietää tasan tarkkaan, mitä pistää mihinkin jaksoon ja mitä hulluuksia säästää myöhemmäksi. Dokumenttiryhmän kuvaamien haastattelujen ja kuvituskuvan lisäksi sarja sisältää paljon kuvamateriaalia Rick Kirkhamin kuvaamasta tositelevisiosarjasta Joe Exoticista, mikä ei koskaan nähnyt päivänvaloa alunperin tarkoitetussa muodossaan. Exotic oli pyytänyt Kirkhamia taltioimaan kaiken, joten on turha valittaa jälkikäteen, kun nauhalle päätyy ties mitä. Vähempikin herättää poliisien huomion. Mukana on myös uutislähetyksiä, valvontakamerakuvaa, Joen omia videopäiväkirjoja, sekä Carolen videoita. Äänipuolikin on hyvin rakennettu, mutta mitkään sarjaan sävelletyt musiikit eivät vedä vertoja Joe Exoticin hulvattomille kappaleille.
Yhteenveto: Tiger King: Villi ja vaarallinen tiikeribisnes on erinomainen dokumenttisarja, mikä on pakko nähdä omin silmin, sillä mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan sen sekopäisyyttä ja hullunkurisuutta. Katsojana ei voi muuta kuin ihmetellä ja kauhistella kaikenlaista, mitä Joe Exoticin elämään on mahtunut. Nauraa saa usein, sillä homma on niin absurdia ja älyvapaata, mutta samalla se saa myös raivostumaan monesta asiasta. Joka jakson aikana katsoja ehtii ajatella, ettei meno voi tästä enää pahentua, mutta niin vain jokainen jakso nostaa kierroksia. Sarja on upeasti pistetty kasaan. Jokainen jakso syventää tiettyä asiaa tai henkilöä hienosti, samalla vieden tapahtumia koko ajan eteenpäin. Tylsää hetkeä ei todellakaan ole luvassa, vaan hieman yli viisituntinen paketti vangitsee koko kestonsa ajan, enkä ihmettele yhtään, jos joku tykittää sen kerralla alusta loppuun. Tiger King: Villi ja vaarallinen tiikeribisnes on niin uskomaton juttu, ettei se voi olla muuta kuin totta. Jälkikäteen lukemani artikkelit ja katsomani videot viestivät, ettei tämä sarjakaan vielä sisällä kaikkea sekopäisyyttä. Jos ette ole vielä katsoneet Tiger Kingiä, niin aloittakaa se heti, kun saitte tämän luettua loppuun!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.4.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.imdb.com
Tiger King: Murder, Mayhem and Madness, Yhdysvallat, 2020, Netflix
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti