MUSTA KUNINGATAR
THE QUEEN'S GAMBIT
Luojat: Scott Frank ja Allan Scott
Pääosissa: Anya Taylor-Joy, Bill Camp, Moses Ingram, Christiane Seidel, Marielle Heller, Harry Melling, Jacob Fortune-Lloyd, Thomas Brodie-Sangster, Marcin Dorociński, Patrick Kennedy, Isla Johnston, Annabeth Kelly, Matthew Dennis Lewis ja Russell Dennis Lewis
Genre: draama
Jaksomäärä: 7
Jakson kesto: 46 minuuttia - 1 tunti 7 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 33 minuuttia
Ikäraja: 16
The Queen's Gambit, eli suomalaisittain Musta kuningatar perustuu Walter Tevisin samannimiseen kirjaan vuodelta 1983. Scott Frank ja Allan Scott saivat idean kääntää kirja televisiosarjaksi ja Netflix kiinnostui heidän suunnittelemasta projektista. Alunperin Netflix tilasi kaksikolta kuusi jaksoa, mutta käsikirjoitusvaiheessa se muuttuikin seitsemäksi. Kuvaukset alkoivat elokuussa 2019 ja nyt Mustan kuningattaren kaikki jaksot on julkaistu Netflixissä. Nyt täytyy tunnustaa, että olisin luultavasti jättänyt sarjan katsomatta, jos Filmikela-arvostelusivua kirjoittava ystäväni ei olisi kehunut sitä minulle suuresti. Päätinkin katsoa, mistä oikein on kyse ja katsoinkin koko sarjan vuorokauden sisällä.
Äitinsä kuoltua auto-onnettomuudessa, Elizabeth Harmon päätyy orpokotiin, missä hän innostuu shakkipelistä. Beth huomaa pian olevansa ylivoimainen pelissä ja vanhetessaan lähteekin pelaamaan yhä vain suuremmissa turnauksissa.
Pääroolissa Elizabeth Harmonina, eli Bethinä nähdään Anya Taylor-Joy, joka on viimeisen viiden vuoden aikana osoittanut olevansa yksi lupaavimmista nuorista näyttelijöistä ja varmistaa viimeistään nyt olevansa ikäluokkansa kärkeä lahjoiltaan. Taylor-Joy tekee huikeaa työtä ja on huutava vääryys, jos hän ei ole ensi vuonna Emmy- ja Golden Globe -gaaloissa edes ehdolla parhaan naispääosan palkinnosta. Hän tulkitsee ällistyttävän hienosti hahmoaan, joka löytää surun keskellä lohtua lautapelistä. Ajan kanssa pelaaminen ei ole kuitenkaan enää pelkkä mukava harrastus, vaan mitä paremmaksi Beth kehittyy, sitä pakkomielteisempi hänestä tulee shakkia kohtaan. Taylor-Joyn apuna toimii erinomaisesti kirjoitettu hahmo, jonka tarinaa seuraa suurella mielenkiinnolla ja jota kannustaa saavuttamaan vielä isompia voittoja. Samalla kuitenkin jännittää, miten Bethin mielelle käy, kun hän nousee niin nuorena suureen maineeseen ja hänen taitonsa alkavat tehdä hänestä ylimielisen. Shakki ei myöskään jää hänen ainoaksi pakkomielteekseen, vaan pelaamisen lisäksi Beth innostuu liiankin pienenä erilaisista lääkkeistä.
Sarjassa nähdään myös Christiane Seidel orpokodin johtaja Deardoffina, Moses Ingram orpokodissa asuvana ja Bethin kanssa ystävystyvänä Jolenena, Bill Camp Bethille shakkia opettavana talonmies Shaibelina, sekä mm. Harry Melling, Thomas Brodie-Sangster, Jacob Fortune-Lloyd ja Marcin Dorociński Bethin kohtaamina, toinen toistaan lahjakkaampina shakinpelaajina. Kaikki näyttelijät tekevät vakuuttavaa työtä. Ingram on veikeä kapinahenkisenä Jolenena, kun taas Camp on sympaattinen jäärä. Elokuvista Rakkautta vain (Love Actually - 2003) ja Labyrintti (The Maze Runner - 2014) tuttu Brodie-Sangster näyttää viiksienkin kera yhä alaikäiseltä, vaikka ikää hänellä on jo 30 vuotta. Harry Potter -filmien (2001-2011) Dudley-serkkuna tunnettu Harry Melling on tänä vuonna todella ollut Netflixin suosiossa. Ensin hänet nähtiin suoratoistopalvelun elokuvissa The Old Guard (2020) ja The Devil All the Time (2020) ja nyt tässä.
Oma suhteeni shakkiin on, että joskus ala-asteella enoni sai minut innostumaan pelistä ja pelasimmekin sitä lähes aina tavatessamme. Intoni on kuitenkin laantunut, sillä harva tuttuni jaksaa shakkiotteluun ryhtyä. Aina silloin tällöin päädyn tylsyyttä paetakseni pelaamaan shakkia internetissä, mutta eipä siinä ole samaa viehätystä kuin oikeissa nappuloissa. Vaikka pidänkin pelistä, ajattelin ennakkoon, etten jaksaisi katsoa televisiosarjaa aiheesta. Ystäväni kehotuksesta päätin kuitenkin aloittaa Mustan kuningattaren ja pyhä jysäys, että ennakkoluuloni sarjaa kohtaan saivat kokea ison kolauksen. Kyseessä on ehdottomasti yksi vuoden parhaista sarjoista!
Anya Taylor-Joyn upean roolisuorituksen lisäksi sarjassa ällistyttää se, ettei katsojan tarvitse edes tietää mitään shakista, jotta siitä voi nauttia. Jo pelkkä Bethin pakkomielteinen addiktio johonkin on helppo tarttumapinta, jonka ansiosta tarinaan uppoutuu täysin. Kuka tahansa voi nähdä oman innostuksensa ja fanituksensa kohteen, kun seuraa Bethiä, joka lapsena ensi kertaa kummastelee, mitä shakissa oikein tehdään. Tällaisen intohimon löytyminen on merkittävä hetki elämää ja itsekin muistelin sitä, kun lapsena aloin todella ymmärtämään elokuvien suurta merkitystä elämässäni. Iskevän kerronnan, lahjakkaiden näyttelijöiden ja lyhyen, vain seitsemän jakson mittaisen keston ansiosta aika ei käy pitkäksi ja Mustan kuningattaren katsoo helposti vaikka yhdessä päivässä läpi.
Vaikka itse peli ei yleensä kiinnostaisi, sarjan tekijät tekevät huikeaa työtä siinä, kuinka lumoavasti peli esitetään aivan kaikille. Katsoja pystyy näkemään shakin Bethin silmien läpi ja pitkin sarjaa onkin todella kiehtovaa nähdä, kuinka Bethin mieli toimii pelien aikana. Jo lapsesta asti hän kykenee pelaamaan kokonaisia shakkiotteluja päänsä sisällä, palaten jatkuvasti takaisin sellaiseen hetkeen, jossa oli niskan päällä, jos peli alkaakin viemään häviön suuntaan. Aluksi on jopa taianomaista, kun Beth ensi kertaa visualisoi shakkipelin huoneensa kattoon ja näkee nappuloiden liikkeet. Kuitenkin mitä pidemmälle sarjassa mennään ja mitä enemmän peliaddiktio alkaa määräämään Bethin elämää, sitä ahdistavammaksi nämä katosta hurjina varjoina päälle vyöryvät nappulat muuttuvat.
Ahdistusta ja jännitystä on tarjolla muutenkin. Vaikka shakin säännöistä ei ymmärtäisi hölkäsen pöläystä, ei silti voi muuta kuin seurata hiirenhiljaa, sydän takoen rinnassa, kun Beth kohtaa yhä vain vaativampia vastuksia shakkilaudan äärellä. Hikipisarat valuvat niin pelaajien, sen seuraajien ja katsojan ohimoa pitkin ja erityisen epämiellyttäväksi käy kellon tikitys. Osa peleistä on ohjattu kuin suurina jännitysnäytelminä ja paikoitellen Musta kuningatar muistuttaakin suorastaan trilleriä. Tekijät keksivät muitakin tapoja tarjota näitä pelejä, kikkaillen esimerkiksi visuaalisin keinoin, jotta jatkuvat nappuloiden liikuttelut eivät alkaisi puuduttamaan. Kun yksi peli muistuttaa jännäriä, toinen taas on puhdasta viihdettä. Peli ja vastus toisensa perään johtavat tiivistunnelmaiseen loppuhuipennukseen, joka todella kruunaa koko sarjan.
Sekä koko sarjan ohjauksesta että käsikirjoituksesta vastaa toinen sarjan luojista, Scott Frank, joka tekee molemmilla osa-alueilla erittäin taidokasta työtä. Frank ei onneksi venytä sarjaa liian pitkäksi, vaan seitsemän jakson kesto on todella toimiva paketti tarinan kertomiseen. Ohjauksen ja käsikirjoituksen lisäksi erinomaista on myös sarjan tekninen toteutus. Kuvaus on sujuvaa ja sitä tukee hyvä leikkaus. 1950- ja 1960-luvut ovat upeasti toteutetut hienoin lavastein, asuin ja maskeerauksin. Yhdessä jaksossa on mukana voimakasta ja tyylikästä visuaalista kikkailua, kun shakkilaudan ruudut muuttuvat omiksi kuvaruuduikseen. Muuten sarjan muutamat digitehosteet ovat pieni kompastuskivi ja mukana on parikin selvästi tietokoneella tehtyä otosta. Äänimaailma on kuitenkin huikea ja tekijät tietävät tasan tarkkaan, milloin riittää pelkkä kellon painostava tikitys ja milloin taas hyödyntää Carlos Rafael Riveran säveltämiä musiikkeja.
Yhteenveto: Musta kuningatar on aivan mahtava minisarja, mikä koukuttaa, vaikkei itse shakkipelistä tajuaisi mitään. Pelit onnistutaan esittämään erittäin vangitsevasti - paikoitellen jopa trillerimäisen painostavasti. Jännitettä rakennetaan hienosti eri tavoin ja äänimaailmassa hyödynnetty kellon tikitys käy aidosti ahdistavaksi. Jotkut pelit taas esitetään puhtaasti viihteellisinä. Jotta jatkuva nappuloiden liikuttelu ei kävisi tylsäksi, ohjaaja Scott Frank keksii jatkuvasti erilaisia tapoja esittää nämä pelit. Frank tekee muutenkin loistotyötä niin ohjaajana kuin käsikirjoittajana. Hän ei lähde venyttämään tarinaa liiaksi ja seitsemän jakson kesto on sarjalle mitä parhain. Hän on myös työstänyt äärimmäisen kiinnostavan päähenkilön, jota Anya Taylor-Joy tulkitsee suorastaan upeasti. Taylor-Joy on vakuuttanut ennenkin, mutta tässä hän todella tekee huippusuorituksen. Sarja vain paranee jakso jaksolta ja tunnelma sen kuin tiivistyy kohti hienoa loppuhuipennusta. Musta kuningatar edustaa kirkkaasti vuoden parhaimmistoa televisiosarjojen puolella ja suosittelenkin sitä aivan kaikille. Vaikka shakista ei tietäisi mitään, on sarja niin vaikuttavasti rakennettu, ettei tietämättömyydellä ole väliä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.11.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
The Queen's Gambit, Yhdysvallat, 2020, Netflix, Flitcraft, Wonderful Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti