TV-sarja: The Crown, kausi 4 (2020)

THE CROWN - KAUSI 4

Luoja: Peter Morgan

Pääosissa: Olivia Colman, Gillian Anderson, Emma Corrin, Josh O'Connor, Tobias Menzies, Helena Bonham Carter, Erin Doherty, Emerald Fennell, Tom Byrne, Angus Imrie, Stephen Boxer, Freddie Fox, Rebecca Humphries, Tom Brooke, Richard Roxburgh, Charles Dance ja Claire Foy

Genre: historia, draama

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: noin 54 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia

Ikäraja: 13

Yhdistyneen kuningaskunnan kuningattaresta, Elisabet II:sta kertova Netflixin draamasarja The Crown nousi heti valtavaan suosioon, kun sen ylistetty ja palkittu ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin marraskuussa 2016. Vuotta myöhemmin julkaistu toinen kausi, sekä pari vuotta sen jälkeen ilmestynyt kolmas tuotantokausi olivat myös kehuttuja ja ne keräsivät palkintoja ja ehdokkuuksia eri gaaloissa. Neljännen kauden teko lähtikin liikkeelle jo ennen kolmoskauden ilmestymistä ja nyt The Crownin neljäs tuotantokausi on julkaistu kerralla Netflixissä. Itse aloitin sarjan katsomisen vasta tänä kesänä, juurikin valmistautuakseni tähän neljänteen kauteen. Olin yllättynyt, kuinka kovaa sarja iski jo ensimmäisessä jaksossaan ja kolmoskauden päätyttyä aloin innolla odottamaan neljättä kautta. Heti kun huomasin The Crownin neljännen kauden löytyvän Netflixistä, aloitin sen katselun. 

Yhdistynyt kuningaskunta saa uuden pääministerin, Margaret Thatcherin, joka ryhtyy välittömästi mullistamaan valtion asioita. Prinssi Charles menee naimisiin nuoren Diana Spencerin kanssa, mutta vuosisadan rakkaustarinaksi sanomalehdissä hehkutettu avioliitto on alusta alkaen tuhoon tuomittu.

Tutut hovin henkilöt tekevät paluun ja näyttelijäkaarti pysyy samana kolmannelta kaudelta. Olivia Colman on toistamiseen huikea pääroolissa kuningatar Elisabet II:na. Hän onnistuu tarjoamaan todella paljon todella vähällä, esittäen monisävyisiä tunteita minimaalisin ilmein ja elein. Jo pelkällä katseellaan Colman välittää paljon tunnetta. Kuningatar Elisabet II ei ole samalla lailla valokeilassa kuten ennen, mutta Colman pitää silti tiukasti paikkansa sarjan keskiössä - kuin aurinkona, jota kaikki muut kiertävät.

Tobias Menzies on erittäin mainio kuningattaren aviomiehenä, prinssi Philipinä. Hänkin saa aiempaa vähemmän ruutuaikaa, mutta on silti yhä merkittävässä asemassa kertomuksessa. Helena Bonham Carterin näyttelemä kuningattaren sisko, prinsessa Margaretkin pysyttelee pääasiassa sivussa, mutta saa kuitenkin yhden jakson täysin itselleen. Erin Doherty ja varsinkin Josh O'Connor vakuuttavat kuningattaren lapsina, prinsessa Annena ja prinssi Charlesina. Kun katsoja piti prinssiä viime kaudella sympaattisena, tämän kauden myötä sympatiat alkavat kaikkoontua, Charlesin näyttäessä uusia puolia itsestään.

     Tämän kauden todelliset tähdet ovat kuitenkin uudet tulokkaat, Gillian Anderson pääministeri Margaret "Rautarouva" Thatcherina ja Emma Corrin lady Diana Spencerinä. Molemmat ovat aivan ällistyttävän upeita rooleissaan. Salaisista kansioista (The X-Files - 1993-2018) tuttu Anderson katoaa täysin ja muovautuu häkellyttävän hienosti Thatcheriksi. Kaikki puhetavoista eleisiin, ilmeisiin ja kävelyyn on äärimmäisen tarkkaan harkittua ja on ihme, jos Anderson ei ole tulevissa gaaloissa keräämässä naissivuosan palkintoja ilta toisensa perään. Ja jos pystit eivät päädy Andersonille, niin sitten ne kuuluvat Corrinille. Lähes tuntematon Corrin on nappivalinta ja erinomainen löytö. Hänestä löytyy sitä hurmaavuutta ja viattomuutta, mitä hänen roolinsa tarvitsee, mutta myös oikeaa väkevyyttä ja häikäilemätöntä huomionhakua, mitä Dianan pinnan alta löytyy. Corrin tuo täydellisesti esille hahmonsa monet ulottuvuudet, eikä sarja pelkää esittää Dianan kärsimää bulimiaa, mikä on aidosti inhottavaa seurattavaa. Tietyistä jaksoista löytyykin heti aluksi varoitus syömishäiriön esittämisestä.

The Crown sen kuin jatkaa ällistyttämistään! Tekijät eivät todellakaan hellitä otettaan ja tämä neljäs kausi on mielestäni sarjan paras. Ensiminuuteistaan lähtien tuotantokausi tarjoaa äärimmäisen voimakasta sisältöä ja tunnetta. Oli kyse sitten kuningatar Elisabet II:n ja pääministeri Margaret Thatcherin välisistä erimielisyyksistä, prinssi Charlesin ja lady Dianan myrkylliseksi muuttuvasta suhteesta tai ihan vain jostain irrallisemmasta sivujuonesta, The Crownin neloskausi pitää erittäin tiukasti kiinni katsojasta. Sunnuntaina, jona kausi ilmestyi, minua jopa ärsytti, etten voinut ahmia koko kautta kerralla - niin koukuttava se on! Erilaiset konfliktit ja miten niitä rakennellaan, ovat äärimmäisen vangitsevia ja tunnin mittaiset jaksot ovat vauhdilla ohi. Jännite pidetään korkealla kuin kyseessä olisi trilleri ja olen yhä täysin mykistynyt siitä, kuinka vahvan vaikutuksen kausi minuun teki.

Vaikka edellisetkin kaudet ovat olleet huippuluokan draamaa, tämä kausi onnistuu jollain ihmeen kaupalla ylittämään ne sillä, kuinka herkullista sisältöä kaikenlaisesta draamasta ja ennen kaikkea traagisuudesta voikaan irrota. Tällä kaudella erilaisia ikävyyksiä nimittäin toden teolla esitellään. Kuningattaren asemaa kyseenalaistetaan jaksosta toiseen, niin itsenäisyyttä vaativien irlantilaisten kuin esimerkiksi eteläafrikkalaisten toimesta. Kaudella pohdiskellaan, onko monarkialle enää paikkaa nykymaailmassa (siis "nyky" ja "nyky", kausi tapahtuu aikavälillä 1977-1990) ja voiko kansa hyväksyä joidenkin syntymällä määrättyä etuoikeutettua asemaa? Samalla näytetään, kuinka kuningatar ja kumppanit ovat täysin erilaisia kansan nähden kuin suljetuissa tiloissa keskenään. Tämä käy kivuliaasti ilmi etenkin Charlesista ja Dianasta, jotka pitkään esittävät rakastunutta paria kameroiden edessä, mikä vain tuhoaa heitä enemmän ja enemmän sisältä päin. Tämän suhteen muutos kauden varrella on upeasti kirjoitettu, ohjattu ja ennen kaikkea näytelty.

Ei kausi kuitenkaan pelkkää synkkää draamaa ole. Kaudelta löytyvät hilpeätkin hetkensä. Etenkin nelosjakso, jossa muiden puheista ihmeissään oleva kuningatar Elisabet II yrittää selvittää, kuka on hänen suosikkilapsensa, tarjoaa hupaisuutta. Kuningatar hoksaa nopeasti, ettei paljoa tiedäkään lapsistaan ja on hauska seurata hänen ilmeitään, kun valittavat lapset paljastavat todellisen luonteensa. Muusta kokonaisuudesta poikkeava ja erilailla mielenkiintoinen taas on sen jälkeinen jakso, jossa Michael Fagan -niminen mies (roolissa Tom Brooke) onnistuu livahtamaan kaikkien turvatoimien ohi ja murtautumaan kuningattaren makuuhuoneeseen keskellä yötä. 

Sarjan luoja Peter Morgan jatkaa hienoa työtään sarjan parissa ja toimii jälleen jokaisen jakson käsikirjoittajana (vain Fagan-jaksossa hän on ottanut apua Jonathan D. Wilsonilta). Morganin työstämät hahmojen väliset draamat ovat todella väkeviä. Elisabet II:n ja Thatcherin väliset keskustelut ovat kerta kaikkisen fantastisia - etenkin ne, joissa kaksi Ison-Britannian vaikutusvaltaisinta naista pyrkivät jatkuvasti nousemaan toisen yläpuolelle. Tekninenkin toteutus on huippuluokkaa. Kausi on täynnä näyttävää kuvausta ja iskevää leikkausta. Ammattitaitoiset lavastajat, puvustajat ja maskeeraajat kuljettavat sarjan 1970-luvun lopusta halki 1980-luvun. Andersonista ja Corrinista on loihdittu Thatcherin ja Dianan kaksoisolennot. Äänimaailmakin on onnistunut ja säveltäjä Martin Phipps parantaa otettaan viime kauteen verrattuna. Silti toivon, että mahtipontista työtä tehneet Rupert Gregson-Williams tai Lorne Balfe palaisivat säveltämään tulevat kaudet. Tai sitten Hans Zimmer ottaisi kokonaisen kauden vastuulleen. Hänen loihtimansa tunnusmusiikki onnistui parissakin jaksossa nostamaan ihoni kananlihalle.

Yhteenveto: The Crownin neljäs tuotantokausi on jopa hienoja aiempia kausia parempi paketti. Draama muuttuu entistä herkullisemmaksi, kun kuvioihin astuvat Margaret Thatcher ja lady Diana, jotka ravistelevat Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja kuningasperhettä 1980-luvulla oikein tosissaan. Gillian Anderson on häkellyttävän upea pääministeri Thatcherina, kadoten täysin "Rautarouvan" äänen, ilmeiden, eleiden ja maskeerauksen taakse. Emma Corrin taas häikäisee lady Dianana ja on varmaa, että Corrinilla on tämän jälkeen lupaava ura edessään. Jos Anderson ja Corrin eivät ole Emmy-, BAFTA- ja Golden Globes -gaaloissa edes ehdolla parhaasta naissivuosasta, on tapahtunut huutava vääryys. Muutkin näyttelijät jatkavat erinomaista työtään, kuten tekee myös sarjan luoja-käsikirjoittaja Peter Morgan. Työryhmä tarjoaa toinen toistaan parempia jaksoja, mitkä pitävät sisällään yhä vain tiivistunnelmaisempia juonikuvioita ja vaikuttavampia tapahtumia ja kohtauksia. Kuningattaren ja pääministerin keskustelut ja yhteenotot ovat vangitsevia. Prinssi Charlesin ja lady Dianan murenevaa rakkaustarinaa on traagista seurata - etenkin jos tietää, mihin kaikki tulee johtamaan... Ajankuva on jälleen ällistyttävän hienosti toteutettu. The Crown jatkaa voittokulkuaan ja nyt jääkin ärsyttämään, että seuraavaa kautta pitää odottaa kaksi vuotta. Lisäksi jää myös harmittamaan, että tälle näyttelijäkaartille täytyy nyt jättää hyvästit. Tulevaisuudessa kuningattaren rooli siirtyy Colemanilta Imelda Stauntonille. The Crownia on tulossa vielä kaksi tuotantokautta ja jos Morgan ja kumppanit onnistuvat niissä yhtä hyvin kuin näissä neljässä kaudessa, voisin jopa kruunata The Crownin Netflixin parhaaksi alkuperäissarjaksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.11.2020

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
The Crown, Iso-Britannia, 2016-, Left Bank Pictures, Sony Pictures Television Production UK