THE CROWN - KAUSI 1
Luoja: Peter Morgan
Pääosissa: Claire Foy, Matt Smith, John Lithgow, Vanessa Kirby, Victoria Hamilton, Eileen Atkins, Jeremy Northam, Ben Miles, Alex Jennings, Stephen Dillane, Joseph Kloska ja Jared Harris
Genre: historia, draama
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 58 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 38 minuuttia
Ikäraja: 13
The Crown perustuu Ison-Britannian nykyisen kuningattaren Elisabet II:n elämään ja valtaannousuun. Peter Morgania oli kiehtonut Ison-Britannian kuninkaallisten historia jo pitkään ja hän tekikin kuningattaresta näytelmän The Audience (2013). Näytelmän pohjalta Morgan alkoi työstämään televisiosarjaa, minkä hän sai myytyä Netflixille vuonna 2014. Kuvaukset alkoivat vuotta myöhemmin ja lopulta The Crownin ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin marraskuussa 2016. Vaikka kausi sai pientä kritiikkiä muutamista historiallisista epätarkkuuksista, sitä ylistivät niin historioitsijat kuin kriitikot ja katsojatkin. Tuotantokausi sai kolme Golden Globe -ehdokkuutta, joista se voitti parhaan draamasarjan ja parhaan naispääosan palkinnot, 12 BAFTA-ehdokkuutta (mm. paras draamasarja, naispääosa, miessivuosa, naissivuosa, ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus ja lavastus), joista se voitti parhaan puvustuksen ja parhaiden erikoistehosteiden palkinnot ja 13 Emmy-ehdokkuutta (mm. paras draamasarja, naispääosa, ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus, musiikki ja erikoistehosteet), joista se voitti parhaan miessivuosan, lavastuksen ja puvustuksen palkinnot. Itse en ollut nähnyt The Crownia aiemmin, mutta pohdin sen katsomista viime vuonna, kun sarjan kolmas tuotantokausi julkaistiin. Silloin minulla oli kuitenkin paljon muuta katselussa, joten päätin jättää sarjan myöhemmäksi. Nyt kun sarjan neljäs tuotantokausi on vihdoin tulossa, päätin aloittaa The Crownin.
Vuonna 1952 Ison-Britannian kuningas Yrjö VI kuolee ja nuoren prinsessa Elisabetin on aika ottaa paikkansa uutena kuningattarena.
Pääroolissa uutena kuningattarena, Elisabet II:na nähdään Claire Foy, josta löytyy juuri sitä eleganssia ja arvokkuutta, mitä rooli vaatii, ja joka onnistui voittamaan parhaan naispääosan Golden Globe -palkinnon. Ensimmäisellä tuotantokaudella Elisabet tosin vasta totuttelee uuteen asemaansa ja kokeekin aikamoista muutosta, kerätessään juurikin sitä arvokkuutta pitkin kautta. Foy tulkitsee upeasti Elisabet II:n muuttumista, mutta silti hän ja Elisabet II jäävät jostain syystä hieman monien muiden varjoon. Kausi ei täysin nosta häntä valokeilaan, vaan esittää hänet monissa tilanteissa lähinnä sivustakatsojana, kun muut ratkovat tilanteita. Hienointa on, kuinka sarja näyttää, ettei kuningattarena olo ole todellakaan pelkkää luksusta ja auvoa, vaan siihen kuuluu paljon inhottavia asioita. Elisabet II joutuu jättämään oman minänsä taakseen, johtaakseen maata ja sarja esittää hyvin tällaisen teon haasteet ihmiselle.
Doctor Who -sarjan (1963-) 11. Tohtorina parhaiten tunnettu Matt Smith näyttelee kuningatar Elisabet II:n aviomiestä, Edinburghin herttua Philipiä, joka syntyi alunperin Kreikan ja Tanskan prinssiksi. Smithistäkin löytyy oikeaa arvokkuutta, mutta hänen hahmonsa ei ole yhtä kiinnostava kuin kuningatar. Philipin miehuus selkeästi kokee usean kolauksen sarjan aikana, kun tämä ei ole konservatiivisesti kuningatarvaimonsa yläpuolella, mikä aiheuttaa ongelmia parisuhteeseen.
Sarjassa nähdään myös Vanessa Kirby kuningatar Elisabet II:n siskona, prinsessa Margaretina, Ben Miles tähän rakastuneena eversti Peter Townsendinä, Eileen Atkins Elisabetin ja Margaretin isoäitinä, kuningatar Maryna, Victoria Hamilton heidän äitinään, kuningatar Elisabet ensimmäisenä, Jared Harris sarjan alussa menehtyvänä kuningas Yrjö VI:na, sekä Alex Jennings tämän isoveljenä, Edvard VIII:na, joka luopui kruunustaan, hallittuaan kuninkaana vain vuoden ajan. Kaikki näyttelijät tekevät erittäin hyvää työtä. Kirby tuo taidokkaasti esille prinsessa Margaretin kateuden isosiskoaan kohtaan. Harris taas loistaa ja huokuu arvokkuutta entisenä kuninkaana. Hän on niinkin upea roolissa, että itseäni harmitti, ettei häntä päästä näkemään kuin parissa jaksossa.
Tuotantokauden ehdottomasti parhaimman roolisuorituksen tekee kuitenkin John Lithgow Ison-Britannian pääministeri Winston Churchillina. Lithgow itse taitaa tehdä uransa parhaan roolisuorituksen - niin mielettömän hyvä hän tässä on! Lithgow on täydellisen ytimekäs rooliin ja muuntautuu häkellyttävästi Churchilliksi. Karisma on niin voimakasta, että hän varastaa täysin jokaikisen kohtauksensa, vaikka olisikin kuninkaallisten ympäröimänä. Joka kerta kun Churchill avaa suunsa, katsoja lumoutuu paikoilleen. Lithgow varmistaa, että joka ikinen sana on vahva. Hän voittikin täysin ansaitusti Emmy-palkinnon parhaasta miessivuosasta.
Kaikesta hehkutuksesta arvelin, että tulisin pitämään The Crownista, mutta silti sarja onnistui yllättämään minut sillä, kuinka hyvä se on. Sarja nappasi minut mukaansa avausjakson ensimmäisistä minuuteista lähtien ja vaikka puolessa välissä tuotantokautta löytyykin pari hieman heikompaa jaksoa, kokonaisuutena ykköskausi osoittautui erinomaiseksi. Jo upeat näyttelijäsuoritukset lukitsivat katseeni ruutuun, enkä voinut olla innostumatta joka kerta, kun Lithgow'n näyttelemä Churchill asteli kuvaan. Lisäksi yllätyin todella paljon siitä, kuinka voimakkaan tunnereaktion sarja onnistui tarjoamaan. Kuningas Yrjö VI kuolee sarjan alussa ja jo siinä kohtaa The Crown sai minut herkistymään. Kuolemasta alkaakin mielenkiintoinen matka, kun Elisabet ottaa ensiaskeleensa kuningattarena. Pitkin tuotantokautta hän joutuu erilaisiin konflikteihin mukaan, joista erityisen kiinnostava on hänen kiistansa siskonsa Margaretin kanssa, mitä nostatellaan kauden loppuun saakka.
The Crownin ensimmäinen kausi käsittelee kuningatar Elisabet II:n ensimmäiset vuodet kuningattarena ja joka jaksossa nostetaankin esille jotain, mikä vaikutti syvästi häneen näinä vuosina. Lisäksi kausi esittää Winston Churchillin viimeiset vuodet pääministerinä ja onkin hienoa, kuinka paljon hahmo pääsee esille läpi kauden. Sarja myös paneutuu Ison-Britannian poliittisiin asioihin ja koko monarkiaan tuona ajankohtana, mutta hoitaa senkin onneksi kiinnostavasti. Tietyt puolet sarjasta voisivat helposti vajota kuivaksi puuksi, mutta oikeat tekijät pitävät huolen siitä, että mielenkiinto säilyy. Vaivihkainen juonittelu ja kylmä draama takaavat sen, ettei The Crown vajoa koskaan saippuasarjaksi. Sarja tarjoaa hienoja palatseja ja yleviä tapahtumia, mutta lopulta kiinnostavinta ovatkin tällaiset varjopuolet, mitkä pakottivat muutoksia niin hovissa kuin koko Isossa-Britanniassa. Yksi itseäni eniten kiehtovimmista jaksoista käsitteli saasteista johtuvaa Lontoon valtaamaa suurta sumua joulukuussa 1952 ja sen vaikutuksia koko maahan.
Tuotantokauden ohjaajat Stephen Daldry, Philip Martin, Julian Jarrold ja Benjamin Caron olivat kaikki mukana sarjan luojan Peter Morganin alkuperäisessä The Audience -näytelmässä. Jokainen heistä tekee vahvaa työtä, mitä tukee Morganin käsikirjoitus. Morgan on itse kirjoittanut kaikki tuotantokauden jaksot ja pitääkin menon siten yhteneväisenä. Tämän lisäksi sarja vaikuttaa myös hienolla teknisellä toteutuksellaan. Kuvaus on välillä jopa fantastista. Kohtauksessa, jossa kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip vilkuttavat hidastettuna yleisölle autostaan, samalla kun toimittajien salamavalot välkkyvät ja paperisilppu leijailee ympärillä, kuvaus on suorastaan ilmiömäistä. Lavasteet ja asut ovat tietenkin huikeat. Hans Zimmerin säveltämä tunnusmusiikki on sekä herkkä että mahtipontinen, mitä tukevat tyylikkäät visuaalisuudet alkutekstien aikana. Kauden muista musiikeista vastaava Rupert Gregson-Williams kuitenkin ylittää sen ja läpi tuotantokauden kuullaan upeita sävelmiä, joita kuuntelee erittäin mielellään omillaan. Jotkut hienoista melodioista onnistuvat jopa nostamaan ihon kananlihalle.
Yhteenveto: The Crownin ensimmäinen tuotantokausi on upea avaus kiehtovalle sarjalle Ison-Britannian kuningattaresta ja monarkiasta. Poliittinen puoli voisi helposti muuttua tylsäksi ja puiseksi, mutta sarjan luoja/käsikirjoittaja Peter Morgan ja osaava ohjaajatiimi tekevät jatkuvasti niin hyvää työtä, että sarja suorastaan lumoaa. Lumoavia ovat hulppeat palatsit sun muut, mutta sitäkin kiehtovampia ovat niiden sisällä käytävät konfliktit hahmojen välillä. Draama on väkevää ja kausi onnistuu menemään yllättävänkin vahvasti tunteisiin. Jo kuninkaan kuolema sarjan alussa onnistui nostamaan tunteeni pintaan. Kaudelta löytyy useita voimakkaita tilanteita, jotka saattavat jopa aiheuttaa kylmiä väreitä - etenkin kun säveltäjä Rupert Gregson-Williams tunnelmoi niin fantastisesti musiikeillaan. Hans Zimmerin säveltämä tunnusmusiikki on mahtipontinen ja kaunis. Tekninen toteutus on huikeaa ja ajankuva on mestarillisesti rakennettu. Näyttelijät tekevät erittäin hyvää työtä. Claire Foysta löytyy oikeaa arvokkuutta (mutta myös epävarmuutta) tuoreen kuningattaren osaan. Show'n kuitenkin varastaa jatkuvasti John Lithgow, jonka tulkinta pääministeri Winston Churchillista ällistyttää jakso toisensa perään. Pienistä historiallisista epätarkkuuksista viis, The Crownin ensimmäinen tuotantokausi on mahtava paketti, mikä saa katsojan heti vaatimaan jatkoa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.7.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
The Crown, Iso-Britannia, 2016-, Left Bank Pictures, Sony Pictures Television Production UK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti