THE CROWN - KAUSI 3
Luoja: Peter Morgan
Pääosissa: Olivia Colman, Tobias Menzies, Helena Bonham Carter, Ben Daniels, Jason Watkins, Marion Bailey, Josh O'Connor, Erin Doherty, Charles Dance, Derek Jacobi, Geraldine Chaplin, Emerald Fennell, Andrew Buchan, Clancy Brown, Harry Treadaway ja John Lithgow
Genre: historia, draama
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 53 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 48 minuuttia
Ikäraja: 13
Peter Morganin luoma historiallinen Netflix-sarja The Crown nousi suureen suosioon ensimmäisen tuotantokautensa ansiosta, joka voitti mm. parhaan draamasarjan Golden Globe -palkinnon. Toinen kausi vain kasvatti suosiota ja voitti jälleen monia palkintoja. Netflix tilasikin suoraan tekijöiltä kaksi tuotantokautta lisää, mutta uuden kauden teko ei lähtenyt heti liikkeelle. Tekijät olivat tulleet siihen päätökseen, että kahden ensimmäisen kauden näyttelijät alkoivat olla liian nuoria hahmoikseen, joiden elämää oli esitetty jo lähes kahden vuosikymmenen ajalta, joten koko näyttelijäkaarti roolitettiin uudestaan seuraavaa kautta varten. Kuvaukset alkoivat heinäkuussa 2018 ja lopulta The Crownin kolmas tuotantokausi julkaistiin Netflixissä marraskuussa 2019. Tämäkin kausi sai paljon kehuja, sekä jälleen lukuisia palkintoja ja ehdokkuuksia, kuten neljä Golden Globe -ehdokkuutta (mm. paras draamasarja, miespääosa ja naissivuosa), joista se voitti parhaan naispääosan palkinnon, seitsemän BAFTA-ehdokkuutta (mm. paras draamasarja, miespääosa, naissivuosa, lavastus ja kuvaus), sekä kolmetoista Emmy-ehdokkuutta (mm. paras draamasarja, naispääosa, naissivuosa, ohjaus, käsikirjoitus, roolitus, kuvaus ja musiikki), joista se voitti parhaan lavastuksen ja puvustuksen palkinnot. Itse pohdin The Crown -sarjan katselua viime vuonna, kun tämä kolmas tuotantokausi julkaistiin, mutta päätin muiden keskeneräisten sarjojen takia jättää tämän sarjan katsomisen siihen, kun neljäs kausi ilmestyy. Nyt neljäs tuotantokausi on vihdoin tulossa ja otinkin erittäin kiinnostuneena sarjan katseluun. Pidin The Crownin kahta ensimmäistä kautta mahtavina, mutta jännitin kolmannen kauden aloittamista, peläten, ettei homma toimisi enää yhtä hyvin eri näyttelijöillä...
1960-luvulle siirryttäessä kuningatar Elisabet II kohtaa KGB-vakoojaksi epäillyn pääministerin, maanvyöryn aiheuttaman kammottavan katastrofin, Yhdysvaltojen uuden presidentin, sekä ensimmäisen Kuu-lennon.
The Crownin kaksi ensimmäistä tuotantokautta käsittelivät jopa 17 vuoden tapahtumat, joten ei ihme, että tekijät kokivat, etteivät Claire Foy ja muut enää istuisi rooleihinsa. Kolmas kausi alkaa vuodesta 1964, jolloin kuningatar Elisabet II on lähes 40-vuotias ja päättyy vuoteen 1977, jolloin kuningatar on jo yli 50-vuotias. Foyn sijaan kruunun saa tällä kaudella Olivia Colman, joka oli juuri voittanut parhaan naispääosan Oscar-palkinnon kuningatar Annan roolista The Favourite -elokuvassa (2018). Tässä Colman ei pääse revittelemään samalla lailla, vaan hän seuraa visusti Foyn jalanjäljissä hillittynä ja arvokkaana hallitsijana. Heti ensimmäisessä jaksossa Colman sai pelkoni kauden epäonnistumisesta kaikkoontumaan. On aivan kuin Foy ja Colman olisivat sama näyttelijä, sillä niin upeasti he tulkitsevat samalla tavalla kuningatarta.
Kuningattaren aviomiestä, prinssi Philipiä taas näyttelee tällä kertaa Tobias Menzies, joka myös pitää yllä edeltäjänsä Matt Smithin maneereja. Philip on edelleen aika äksy tapaus ja häntä selvästi ärsyttää yhä, kuinka korkeammassa asemassa hänen vaimonsa on. Kuningatar Elisabet II:n siskoa, prinsessa Margaretia näyttelee Helena Bonham Carter, joka on roolissaan loistava, mutta joka ei parin muun päänäyttelijän tavoin tunnu täysin luonnolliselta jatkumolta edeltäjäänsä, Vanessa Kirbyyn verrattuna. On muuten hauskaa nähdä Bonham Carter prinsessa Margaretin roolissa, sillä noin kymmenen vuotta aiemmin hän esitti siskosten kuningataräitiä parhaan elokuvan Oscar-palkinnon voittaneessa Kuninkaan puheessa (The King's Speech - 2010). Harvemmin näyttelijät pääsevät täysin eri projekteissa esittämään ensin äitiä ja sitten tytärtä.
Kaudella nähdään myös Josh O'Connor ja Erin Doherty kuningatar Elisabet II:n ja prinssi Philipin lapsina, prinssi Charlesina ja prinsessa Annena, Jason Watkins uutena pääministeri Harold Wilsonina, Ben Daniels prinsessa Margaretin miehenä Antony Armstrong-Jonesina, Derek Jacobi kuningattaren setänä Windsorin herttuana ja legendaarisen Charlie Chaplinin tytär Geraldine tämän vaimona, Charles Dance prinssi Philipin setänä Louis Mountbattenina, sekä Clancy Brown Lyndon B. Johnsonina, josta tuli Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedyn salamurhan jälkeen. Kaikki näyttelijät tekevät hienoa työtä pitkin kautta. On mielenkiintoista, kun pääparin lapsista aletaan rakentamaan kunnon hahmoja ja O'Connor ja Doherty suoriutuvat osistaan taidokkaasti. Ilahduttavaa on nähdä John Lithgow vielä viimeistä kertaa entisenä pääministerinä, Winston Churchillinä. Yhdessä kohtauksessaan Lithgow tuo tuttua voimakkuutta, vaikka hänen esittämänsä Churchill on tässä kohtaa jo kuolemansairas.
Huoleni The Crownin kolmannen kauden onnistumisesta olivat täysin turhat. Vaikka ikävöinkin hieman Foyta, Smithiä ja Kirbyä rooleissaan, totuin uusiin näyttelijöihin jo ensimmäisen jakson aikana. Sarjan vahvuus pysyy yllä, kun puikoissa pysyttelee yhä sarjan luoja Peter Morgan, joka on jälleen vastuussa joka jakson käsikirjoituksesta (tosin parissa jaksossa James Grahamin ja David Hancockin avustuksella). Kauden avausjakso nappasi minut heti mukaansa, kun uutta pääministeri Wilsonia epäillään venäläiseksi vakoojaksi ja kun Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen välit heikkenevät, kun presidentti Johnson kokee, etteivät britit ole tukeneet Yhdysvaltoja Vietnamin sodassa. Todellisen vaikutuksen kausi tekee kolmannessa jaksossaan, missä käsitellään vuonna 1967 tapahtunutta Aberfanin katastrofia, minkä seurauksena jopa 116 lasta kuoli. Jakso jättää sanattomaksi jo ensiminuuteillaan ja tekee suuren vaikutuksen loppuun asti.
Vaikka kolmannen kauden kolmas jakso taitaakin olla kauden paras, ei se tarkoita, etteikö kausi tekisi vaikutusta useampaankin otteeseen kestonsa aikana. Aiemmilla kausilla nähtyjä eripuria selvitellään uusin tavoin ja on mielenkiintoista seurata kuningattaren lapsien kehittymistä ylevissä ympäristöissä. Prinssi Charlesille pyhitetty jakso on erinomainen, etenkin kun hän saa lopussa kuulla äidiltään samoja opetuksia hallitsijuudesta, mitä Elisabet II sai oppia sarjan ensimmäisellä kaudella. Sen lisäksi, että tämä kasvattaa Charlesia, tämä myös näyttää, kuinka pitkälle kuningatar onkaan kehittynyt sarjan varrella. Vastaavia hetkiä on luvassa muutenkin ja niin näyttelijöiden lahjojen kuin Morganin upean käsikirjoituksen ansiosta keskustelut ovat lähes läpikotaisin koukuttavia. Siis lähes. Kauden puolessa välissä löytyy jakso, mikä jää junnaamaan aika puisissa poliittisissa dialogeissa. Jakso oli ainakin itselleni kauden heikointa antia. Hienoutta taas tarjoaa lisää seitsemäs jakso, missä Yhdysvaltojen Kuulento vaikuttaa varsinkin prinssi Philipiin, joka alkaa kiehtovasti pohdiskella omia ansioitaan elämässä.
Ohjaajat rakentavat tunnelmaa taidokkaasti ja pitävät sarjan loistokkuutta yllä. On jopa yllättävää, kuinka tasokkaan hieno The Crown on onnistunut tähän mennessä olemaan. Myös tekninen toteutus pysyy laadukkaana. Kuvaus on tyylikästä ja sitä tukee hyvä leikkaus. Lavasteet ja asut ovat tietty ensiluokkaisen näyttäviä. Äänimaailmakin on onnistunut. Vaikka uusi säveltäjä Martin Phipps tekee oivaa työtä musiikkien parissa, eivät hänen melodiansa tarjoa samaa ihon kananlihalle ja muutenkin tunteet pintaan nostattavaa vaikuttavuutta tai eeppisyyttä kuten edellisten kausien sävellykset. Lopulta hienoin hetki musiikkien puolella onkin, kun erään hahmon kuollessa kierrätetään ensimmäiseltä kaudelta samaa melodiaa, mikä tuntui katsojan ytimissä asti, kuningatar Elisabet II:n ja prinsessa Margaretin isän menehtyessä.
Yhteenveto: The Crownin kolmas tuotantokausi onnistuu pitämään sarjan upean tason yllä ja tuntuu täysin luontevalta jatkumolta, vaikka näyttelijäkaarti onkin pistetty täysin uusiksi. Olivia Colman ja Tobias Menzies tulkitsevat hahmojaan kuningatar Elisabet II:sta ja prinssi Philipiä lähes täysin edeltäjiensä tavoin, häkellyttäen katsojan lahjoillaan. Aina mahtava Helena Bonham Carter on nappivalinta prinsessa Margaretin rooliin, vaikkei muistuta millään lailla edeltäjäänsä Vanessa Kirbyä. Muutkin näyttelijät tekevät toinen toistaan parempaa työtä ja on fantastista nähdä John Lithgow vielä viimeisen kerran Winston Churchillin roolissa. On myös mielenkiintoista seurata entistä paremmin pääparin lasten elämää, kun he alkavat tosissaan ottamaan omia roolejaan prinssinä ja prinsessana. Peter Morganin käsikirjoitukset pysyvät yhtä hieman kuivahkoa jaksoa lukuunottamatta todella väkevinä, joista ohjaajat voivat ammentaa vangitsevaan draamaan ja todella pysäyttäviin tapahtumiin. Aberfanin katastrofista kertova jakso nousee kevyesti yhdeksi sarjan parhaimmista. Traagisuuden ja jännittävyydenkin keskellä on useita ilon pilkahduksia ja hilpeitä hetkiä löytyy. Teknisesti tämäkin kausi on erinomainen lavastuksesta puvustukseen ja kuvauksesta leikkaukseen. Vain musiikit tuottavat pienen pettymyksen, eikä Martin Phipps tarjoa samoja huikeita melodioita kuin edeltäjänsä. Musiikeista ja yhdestä pitkäveteisemmästä jaksosta huolimatta The Crown tarjoaa kolmannen kerran peräkkäin mahtavan kauden. En siis malta odottaa, mitä tuleva neljäs kausi pitää sisällään...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.8.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
The Crown, 2016-, Iso-Britannia, Left Bank Pictures, Sony Pictures Television Production UK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti