DARK - KAUSI 3
Luojat: Baran bo Odar ja Jantje Friese
Pääosissa: Louis Hofmann, Lisa Vicari, Dietrich Hollinderbäumer, Andreas Pietschmann, Maja Schöne, Moritz Jahn, Oliver Masucci, Barbara Nüsse, Gina Alice Stiebitz, Paul Lux, Julika Jenkins, Jördis Triebel, Karoline Eichhorn, Lisa Kreuzer, Winfried Glatzeder, Nina Kronjäger, Deborah Kaufmann, Daan Lennard Liebrenz, Carlotta von Falkenhayn, Jakob Diehl, Hans Diehl, Claude Heinrich, Peter Benedict, Christian Pätzold, Sandra Borgmann, Christian Steyer, Wolfram Koch, Stephan Kampwirth, Arnd Klawitter, Hermann Beyer ja Carina Wiese
Genre: scifi, draama, jännitys
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: noin 1 tunti - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 25 minuuttia
Ikäraja: 16
"Alku on loppu. Loppu on alku."
Baran bo Odarin ja Jantje Friesen luoma Netflix-sarja Dark nousi suosioon upean ja kiehtovan ensimmäisen tuotantokautensa ansiosta. Toinen kausi vain keräsi lisää kehuja ja faneja, ja jo sen julkaisun aikaan ilmoitettiin, että sarja tultaisiin viemään päätökseensä kolmannella tuotantokaudella. Kauden kuvaukset alkoivat toukokuussa 2019 ja nyt Darkin viimeisen kauden kaikki jaksot on julkaistu Netflixissä. Dark oli kiehtonut minua jo parin vuoden ajan, sen mysteerisen julisteen ilmestyessä aina, kun Netflix siirtyy lepotilaan. Aloitin sen katsomisen kuitenkin vasta tänä keväänä, valmistautumisena sarjan huipennukseen. Ensimmäinen kausi osoittautui mahtavaksi ja toinen kausi onnistui ylittämään vielä senkin. Odotukseni olivat siis korkeat päätöskautta kohtaan ja aloitinkin sen katselun jännittyneenä heti, kun se julkaistiin Netflixiin.
Maailmanlopun koittaessa 27. kesäkuuta 2020, toinen Martha vie Jonaksen rinnakkaistodellisuuteen, missä Mikkel ei koskaan kadonnut menneisyyteen, eikä Jonas koskaan syntynyt.
Tutut näyttelijät palaavat rooleihinsa viimeistä kertaa, kun Kahnwaldien, Nielsenien, Dopplereiden ja Tiedemannien tarinat viedään päätökseensä. Jonas Kahnwald (nuorena Louis Hofmann, aikuisena Andreas Pietschmann ja vanhana, arpeutuneena Adamina Dietrich Hollinderbäumer) joutuu entistä vaikeampien päätösten eteen ja hänen täytyy valita reittinsä tarkkaan, mikäli hän ei halua muuttua Adamiksi. Kakkoskaudesta lähtien Jonaksesta on tehnyt erityisen kiehtovan se, että hän on samanaikaisesti sekä tarinan sankari että pahis. Hofmann on jälleen erinomainen pääosassa ja hienoa työtä tekee myös Hollinderbäumer Adamina. Pietschmann jää pienimmälle huomiolle, vaikka onkin kiinnostavaa vihdoin nähdä, kuinka hän alkaa muuttua pikkuhiljaa Adamiksi.
Jonaksen ihastuksenkohde (ja samalla myös hämmentävästi hänen tätinsä) Martha Nielsen (Lisa Vicari) pääsee täysin uudella tavalla esille, kun hahmon toinen versio rinnakkaistodellisuudesta saapuu seikkailuun Jonaksen kanssa. Rinnakkaistodellisuuden Martha on täysin erilainen tapaus, mikä antaa Vicarille kiehtovan keinon kokeilla uutta tutun hahmonsa kanssa.
Jonaksen äiti Hannah Kahnwald (Maja Schöne) on yhä vuodessa 1954, kun taas Marthan äiti Katharina Nielsen (Jördis Triebel) on matkannut vuoteen 1987, missä hän yrittää vapauttaa miehensä Ulrichin (Oliver Masucci ja Winfried Glatzeder) mielisairaalasta. Marthan pikkuveli Mikkel (Daan Lennard Liebrenz) pysyy vuodessa 1987, kun taas heidän isoveljensä Magnus (Moritz Jahn) on matkustanut tyttöystävänsä Franziska Dopplerin (Gina Alice Stiebitz), aikuisen Jonaksen ja Bartosz Tiedemannin (Paul Lux) kanssa vuoteen 1888, missä avataan, kuinka Sic Mundus syntyi. Sinne sun tänne aikamatkaava Claudia Tiedemann (Julika Jenkins ja Lisa Kreuzer) saapuu aina välillä paikalle ohjaamaan ihmisiä uuteen suuntaan - oikeaan vai väärään, sen paljastumista pitääkin sitten odottaa loppuun asti. Valtava hahmogalleria saa jälleen rapsuttelemaan aivoja. Sukupuukuvistakaan ei ole oikein hyötyä, sillä tässä kohtaa niistä on todella vaikea saada enää selvää, joidenkin sukupuun oksien taipuessa kohti maata ja yhdistyen juureen, luoden samalla sen puun, mistä oksa on lähtöisin. Varsinkin Charlotte Dopplerin (Karoline Eichhorn) ja Elizabeth Dopplerin (Carlotta von Falkenhayn) suhde on hämmentävä, kummankin ollessa sekä toisen äiti että tytär. Onneksi näyttelijät vaikuttavat kuitenkin olevan perillä siitä, missä mennään ja kaikki pistävät parastaan sarjan loppuhuipennuksessa.
Kuten jo toisen tuotantokauden arvostelussani kehuin, Dark ei tunnu siltä, että sitä suunniteltaisiin sitä mukaa, kun sarja kulkee eteenpäin, vaan sarjan luojilla on selvästi ollut tarkka ajatus alusta alkaen, kuinka tarina vietäisiin päätökseensä. Ilman tarkkaa suunnitelmaa sarja vajoaisi helposti aikamoiseksi sillisalaatiksi, mistä ei löydy enää päätä eikä häntää. Ja kun tekijät ovat päättäneet lähteä tekemään aivan mielettömän monimutkikasta kertomusta, mikä kulkee nyt jopa kuudella eri aikajanalla, sekä rinnakkaistodellisuudessa, on kaiken pakko olla tarkkaan mietittyä. Paineet olivat varmasti kovat, sillä kaksi ensimmäistä kautta olivat niin upeat kaikin puolin. Baran bo Odar ja Jantje Friese onnistuvat kuitenkin lunastamaan korkeat odotukset. Darkin päätöskausi on fantastinen lopetus tarinalle. Katsoja on odottanut kärsivällisesti ja nyt odotus palkitaan. Kausi vastaa vihdoin pitkään askarruttaneisiin kysymyksiin ja tarjoaa finaalin, mikä yksinkertaisesti tuntuu oikealta. Lopetus ei ole mikään eeppisyyden multihuipentuma, vaan pikemminkin haikea jäähyväinen hienolle kertomukselle.
Samalla tavoin kuin toinen tuotantokausi rakensi tunnelmaa kohti viimeisen jakson maailmanloppua, kolmas kausi nostaa koko ajan tunnelmaa kohti koko sarjan päätöstä. Jännitystaso kasvaa kaiken aikaa ja läpi viimeiden jakson sydämeni hakkasi, kun pohdin, miten tässä tulee lopulta käymään? Huipennusta ennen nähdään vielä paljon kaikenlaista kiehtovaa, mikä vain rikastuttaa sarjan maailmaa ja tarinaa, ällistyttää mielikuvituksellaan ja yllättää ratkaisuillaan. Jo rinnakkaistodellisuus kiehtoo, sillä pääsemme viimein näkemään, millainen tämä maailma olisi, jos Mikkel ei olisi koskaan päätynyt 1980-luvulle. Hahmojen tekoja ja niiden lumivyöryilmiön tavoin aiheutuvia seurauksia painotetaan entisestään. Tekijät eivät vieläkään suostu millään menemään siitä, mistä aita on matalin, vaan ahertavat yhä hikisinä, jotta pääsevät kiivettyä huipulle. Filosofisuus ei todellakaan ole kadonnut minnekään, vaan ajatuksia herättäviä ja vangitsevia keskusteluja ja monologeja käydään lähes joka jaksossa. Uskonnollisia viittauksia on vielä selkeämmin mukana kuin ennen. Jos kakkoskaudella ei ollut selvää, miksi vanha Jonas kutsuu itseään Adamiksi, on se tässä erittäin tärkeä osa kertomusta.
Jälleen kerran sarjan toinen luoja Baran bo Odar on ohjannut kaikki tuotantokauden jaksot ja toinen luoja Jantje Friese on käsikirjoittanut kaikki jaksot. Bo Odar ja Friese pistävät parastaan kolmatta kertaa, ohjauksen ollessa rautaisen lujaa ja käsikirjoitusten ollessa yhä vain syvällisempiä ja moniulotteisempia. Olisi äärimmäisen kiehtovaa päästä tutkimaan Friesen ja bo Odarin työstämiä suunnitelmia. Heidän on varmasti täytynyt luoda aikamoisia karttoja ja piirustuksia, joiden avulla he itse pysyvät perillä siitä, kuinka sukupuut kiemurtelevat ja missä vuodessa kukin hahmo milloinkin liikkuu. Teknisestikin Darkin päätöskausi on erinomainen. Kuvaus on taidokasta ja leikkaus erittäin iskevää. Tietty veikeä siirtymä helpottaa katsojaa tietämään, milloin vaihdetaan rinnakkaistodellisuudesta toiseen. Lavasteissa etenkin rinnakkaistodellisuudessa on tehty mielenkiintoista työtä, sillä monet tutut paikat on toteutettu peilikuvina. Efektit toimivat mainiosti, värimaailma pysyy lohduttoman synkkänä ja äänimaailmakin on hyvin luotu. Ben Frost tunnelmoi ahdistavasti musiikeillaan ja tunnuskappaleena toimii edelleen Apparatin surumielinen Goodbye. Intron ulkoasua on muokattu taas ja se antaa pieniä vinkkejä siitä, mitä tuleman pitää.
Yhteenveto: Darkin kolmas ja samalla viimeinen tuotantokausi onnistuu kuin onnistuukin lunastamaan kahden ensimmäisen, erittäin upean kauden nostamat odotukset ja tarjoamaan erinomaisen päätöksen. Pitkään mieltä hämmentäneisiin kysymyksiin vastataan viimein ja solmulle kiemurtelevat juonikuviot avautuvat yksi kerrallaan, kun tarinaa viedään kohti päätöstä. Jännitystä kasvatetaan hienosti mitä pidemmälle kausi etenee ja viimeisen jakson aikana sydän hakkaa lujaa, kun selviää vihdoin, kuinka tämä syvällinen ja monimutkikas kertomus lopetetaan. Finaali on mestarillisesti tehty ja se todella jättää katsojan aikamoiseen tilaan päätösjakson loputtua. Lopetus ei ole niinkään mahtipontinen kuin se on koskettava. Niin traagista kuin onnellista loppua toivovat saavat sitä, mitä tilaavat - tai niiden yhdistelmän, mikä jää pyörimään mielessä vielä pitkään. Sarjan luojat Baran bo Odar ja Jantje Friese hämmästyttävät kolmatta kertaa valtavalla mielikuvituksellaan ja tarinankerronnallisilla lahjoillaan. Kaksikko on alusta alkaen ottanut ison palan purtavaksi, mutta niin vain he onnistuvat pitämään paketin käsittämättömän hienosti kasassa. Tekninenkin puoli on onnistunut ja näyttelijät pistävät parastaan vielä viimeistä kertaa. Kaikin puolin Dark viedään päätökseensä kunniakkaasti. Kokonaisuutena sarja nousee yhdeksi suosikeistani. Todella toivon, että tekijät ovat tarpeeksi viisaita, jotta he jättävät tämän upean tarinan rauhaan, eivätkä sotke koko hommaa tarpeettomilla lisä-, esi- ja jatko-osilla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.7.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Dark, Saksa, 2017-2020, Netflix, W&B Television
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti