SINÄ PÄIVÄNÄ
ONE DAY
Luoja: Nicole Taylor
Pääosissa: Ambika Mod, Leo Woodall, Amber Grappy, Eleanor Tomlinson, Essie Davis, Tim McInnerny, Jonny Weldon, Brendan Quinn, Billie Gadsdon, Toby Stephens, Joely Richardson, Adam Loxley ja Edouard Chény
Genre: draama, romantiikka
Jaksomäärä: 14
Jakson kesto: 19 minuuttia - 38 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 34 minuuttia
Ikäraja: 13
One Day, eli suomalaisittain Sinä päivänä perustuu David Nichollsin samannimiseen kirjaan vuodelta 2009. Kirjan pohjalta oli jo tehty elokuvasovitus vuonna 2011, mutta se ei ollut saanut erityisen positiivista vastaanottoa. Vuonna 2021 Netflix paljasti työstävänsä televisiosarja-adaptaatiota Drama Republic -yhtiön kanssa. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2022 ja lopulta Sinä päivänä -sarja julkaistiin Netflixin suoratoistopalvelussa helmikuussa 2024. Itse en ole lukenut Nichollsin kirjaa tai nähnyt siitä tehtyä elokuvaa ja sarjakin meni minulta täysin ohi, kun se ilmestyi. Vasta kun sarjasta nousi ilmiö sosiaalisessa mediassa, päätin tutustua, mistä on oikein kyse. Katsoin Sinä päivänä -sarjan läpi noin viikossa.
Vuonna 1988 nuoret Emma Morley ja Dexter Mayher tapaavat Edinburghin yliopiston päättäjäisjuhlissa ja heidän välillään syttyy heti kipinä, joka jatkuu seuraavien vuosien ajan.
Itselleni täysin tuntematon Ambika Mod ja aiemmin The White Lotus -sarjan (2021-) kakkoskaudella sivuroolissa näkemäni Leo Woodall näyttelevät Emma Morleytä ja Dexter Mayhew'ta, joiden elämät nivoutuvat yhteen useiksi vuosiksi, heidän tavattua nuorina yliopistonsa päättäjäisjuhlissa. Emma on taiteilijasielu, jota kiehtovat näytteleminen ja kirjoittaminen, kun taas Dexter kulkee sinne, minne tuuli häntä kuljettaa - mutta toivon mukaan kohti kuuluisuutta ja rikkauksia. Mod ja Woodall istuvat passelisti rooleihinsa, parantaen otettaan sarjan edetessä. Vielä ensimmäisissä jaksoissa heidän väliltään ei vielä löydy kummoista kemiaa, mutta jaksojen vieriessä kemia alkaa muuttua käsinkosketeltavan aidon tuntuiseksi. Mod vakuuttaa läpi sarjan ja tekee Emmasta nopeasti pidettävän. Woodall taas tekee suuren vaikutuksen vasta sarjan loppupäässä, eikä hänen Dexter-hahmonsa ole ylimielisyydessään ja päihdeongelmissaan kovinkaan tykättävä aluksi. Vaikka aluksi hahmot eivät säväyttäneet, huomasin silti jakso jaksolta uppoutuvani Emman ja Dexterin elämien vietäväksi.
Sarjassa nähdään myös muun muassa Amber Grappy Emman kämppiksenä Tillynä, Brendan Quinn Dexterin kaverina Callumina, Essie Davis ja Tim McInnerny Dexterin vanhempina, sekä Jonny Weldon ja Eleanor Tomlinson Ianina ja Sylvienä, jotka sekoittavat pakkaa jaksojen varrella. Sivuhahmot ajavat passelisti asiansa ja sivunäyttelijät suoriutuvat pääasiassa hyvin osistaan.
Sinä päivänä kerrotaan erittäin mielenkiintoisella tavalla. Sarja käynnistyy Emman ja Dexterin kohtaamisesta päättäjäisjuhlissa 15. heinäkuuta 1988 ja hyppii siitä sitten joka jaksossa vuoden eteenpäin. Jokainen jakso palaa näiden kahden elämään juurikin heinäkuun 15. päivänä, eikä ryhdy näyttämään, mitä siinä välissä on tapahtunut. Kerrontatapa on kekseliäs. On lopulta yllättävänkin kiinnostavaa seurata näitä yhden päivän otteita Emman ja Dexterin elämistä. Koska jaksojen välissä tehdään aina vuoden aikahyppy, on siinä ajassa saattanut tapahtua isojakin asioita ja yleensä joka jakson alussa löydämme nämä kaksi ihmistä uudesta elämäntilanteesta. He saattavat olla yhtäkkiä uransa huipulla tai pohjamudissa pohtimassa, että mitäköhän seuraavaksi? Tai hahmoilla saattaa olla yhtäkkiä uusi poika- tai tyttöystävä. Pidin sarjassa juurikin siitä, että emme oikeastaan pääse näkemään niitä merkittävimpiä hetkiä ja jotkut jaksoista ovat sisällöltään tavallaan hieman yhdentekeviä. Pääpointtina oleva Emman ja Dexterin suhde - oli kyse sitten ystävyydestä tai rakkaudesta - kuitenkin kehittyy luontevasti ja onnistuneesti pitkin sarjaa.
En ole tosiaan aiempaa leffasovitusta nähnyt, mutta uskoisin televisiosarjan olevan huomattavasti parempi formaatti tällaiselle kerronnalle. Sen sijaan, että suunnilleen 20 vuoden tapahtumat on sullottu parituntiseen leffaan, on parempi, kun jokainen päivä saa oman jaksonsa. Tai no, melkein jokainen. On harmi, että 2000-luvulle siirtyessä pari viimeistä jaksoa pakottavat muutaman vuoden samaan jaksoon. Ei tämä haittaisi, jos jaksot olisivat tunnin mittaisia, mutta ne ovat lähes kaikki vain parikymmentäminuuttisia. Juuri näissä viimeisissä jaksoissa on tietty mukana kaikista tunteikkaimmat hetket ja onkin siksi sääli, että juuri nämä jaksot käyvät tapahtumia läpi aikamoista pikavauhtia. Tiettyine kömmähdyksineenkin Sinä päivänä on kuitenkin erittäin mainio draamasarja, jossa kyynelhanojen aukeaminen loppupäässä on lähes taattua.
Sarjan ohjaajat rakentavat tunnelmaa hyvin ja saavat näyttelijät irrottelemaan onnistuneesti. Sarjan luojan Nicole Taylorin johdolla käsikirjoitustiimi sovittaa kirjaa toimivasti sarjamuotoon, vaikka loppupäässä olisinkin toivonut, ettei sarja ryhdy yhtäkkiä kiirehtimään niitä kenties jopa kaikista kiinnostavimpia vuosia. Sinä päivänä on myös hyvin kuvattu. Lavastajat ja puvustajat tekevät päällisin puolin kelpo työtä, mutta minusta ei juuri koskaan tuntunut, että sarja olisi kuljettanut katsojaansa vuosikymmenien taakse menneisyyteen. Äänimaailma on pätevästi rakennettu ja Anne Nikitinin, Jessica Jonesin ja Tim Morrishin säveltämät musiikit tunnelmoivat menevästi taustalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.3.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
One Day, 2024, Netflix, Focus Features, Drama Republic, Universal International Studios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti