BABY REINDEER
Luoja: Richard Gadd
Pääosissa: Richard Gadd, Jessica Cunning, Nava Mau, Tom Goodman-Hill, Nina Sosanya, Michael Wildman, Shalom Brune-Franklin, Danny Kirrane, Thomas Coombes, Alexandria Riley, Amanda Root ja Mark Lewis Jones
Genre: trilleri, draama, komedia
Jaksomäärä: 7
Jakson kesto: 27 minuuttia - 45 minuuttia - Yhteiskesto: noin 3 tuntia 55 minuuttia
Ikäraja: 18
Baby Reindeer on Richard Gaddin luoma, käsikirjoittama ja tähdittämä sarja, joka perustuu hänen omaan samannimiseen sooloesitykseensä vuodelta 2019, joka puolestaan pohjautui tositapahtumiin Gaddia vainonneesta stalkkerista. Gadd ideoi sarja-adaptaation ja sai sen läpi Netflixillä. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2022 ja nyt Baby Reindeer on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa, missä siitä on muodostunut yksi alkuvuoden isoimmista sarjahiteistä. Itse en ollut kuullutkaan sarjasta tai sen taustalla olevasta tapauksesta ennen kuin sarja oli jo ilmestynyt ja yhtäkkiä siitä puhuttiin kaikkialla. Uteliaisuus iski ja katsoinkin Baby Reindeerin läpi yhden viikonlopun aikana.
Baarimikko Donny Dunn tarjoaa kupin teetä rahattomalle naisasiakkaalle. Aluksi tämä Martha Scott vaikuttaa harmittomalta tapaukselta, mutta pian Donny joutuu kauhukseen huomaansa, että nainen ei suostu jättämään Donnyä rauhaan missään.
Richard Gadd näyttelee Baby Reindeerissä osittain fiktiivistä versiota omasta itsestään, Donny Dunnia. Lakisyistä ihmisten nimiä jouduttiin vaihtamaan, joten Gadd päätyi vaihtamaan myös oman nimensä sarjasovituksessa. Sarja sijoittuu vuoteen 2015 ja Gaddin tavoin myös Donny Dunn on tuossa kohtaa heikosti menestyvä koomikko, joka työskentelee eräässä Lontoon pubissa ja jonka elämä mullistuu, kun eräänä päivänä hänen tiskilleen saapuu miellyttävältä vaikuttava nainen, joka muuttuu pian pakkomielteiseksi Donnystä. Itselleni entuudestaan täysin tuntematon Gadd vakuuttaa hienosti roolissaan. Joku voisi sanoa, että "totta kai, esittäähän hän itseään", mutta ei itsensä esittäminen vielä näyttelijäntaitoja takaa. Gaddin rooliin haastetta on takuulla tuonut se, että mies on joutunut näyttelemään uudestaan traumaattisimpia koettelemuksiaan ja palaamaan näihin kauheisiin aikoihin elämässään. Todennäköisesti sarjan (ja sitä ennen teatterisooloesityksen) teko on kuitenkin ollut Gaddille jollain tapaa puhdistava ja terapeuttinen kokemus, jossa hän pystyy käsittelemään traumojaan omalla tavallaan. Gadd tuo fantastisen hyvin esille monet puolensa, eikä onneksi ryhdy kaunistelemaan kuvausta itsestään. Donny ei ole mikään täysin puhtoinen pulmunen, vaan mies, jolla on useita piruja päässään ja joka ei aina välttämättä toimi kaikista fiksuimmalla tavalla. Toisinaan Donnyn toimet saattavat jopa ärsyttää ja kerran jos toisenkin katsojan mielessä käy ajatus "juuri nyt hän kyllä ihan itse aiheutti tai jopa ansaitsi tämän ikävän kokemuksen". Jaksojen edetessä miestä kuitenkin ymmärtää enemmän ja jopa nämä turhauttavat teot saavat ymmärrettävää kontekstia. Gadd myös välttää onnistuneesti sen, että sarja muuttuisi säälipisteiden kalasteluksi.
Kenties vielä Gaddia parempi on Jessica Cunning, joka näyttelee Martha Scottia, aluksi ystävälliseltä ja kivalta vaikuttavaa naista, joka paljastuu vähitellen todelliseksi ihmishirviöksi, kun tälle muodostuu pakkomielle Donnystä. Cunning tulkitsee hirvittävän hyvin Marthan monia puolia ja on lopulta todella pelottava aina ollessaan ruudulla. Katsojan niskavillat nousevat pystyyn, sydän tykyttää lujempaa ja ahdistus iskee heti, kun Martha ilmestyy paikalle, vaikka tämä vain hymyilisi iloisesti. Koskaan ei voi tiedä, milloin naisen kierommat puolet nousevat pintaan ja tämä tuuliviiri hahmo saattaa minuutissa käydä läpi monenlaisia voimakkaita tunnetiloja. Olen yllättynyt, jos Cunning ei saa tulevissa palkintogaaloissa ehdokkuutta parhaasta naispääosasta minisarjassa, sillä niin hyytävä hän osaa roolissaan olla.
Sarjassa nähdään myös muun muassa Shalom Brune-Franklin Donnyn ex-tyttöystävänä Keeleynä, Nina Sosanya tämän äitinä, jonka luona Donny edelleen majailee, Nava Mau transnaisena Terinä, jota Donny tapailee, Michael Wildman Donnyn työpaikkana toimivan pubin omistajana Greggsynä, Tom Goodman-Hill käsikirjoittaja Darrien O'Connorina, sekä Alexandria Riley Marthan tapausta tutkivana etsivä Culverina. Sivunäyttelijät ovat myös hyviä rooleissaan, etenkin Mau Terinä, joka joutuu kummastelemaan vierestä Donnyn outoa käytöstä, kun tämä ei esimerkiksi uskalla kertoa Marthasta, sekä Goodman-Hill Donnyn menneisyyteen liittyvänä Darrienina.
En yhtään ihmettele, että Baby Reindeeristä muodostui varsinainen ilmiö pian ilmestymisensä jälkeen. Kyseessä on todella epämiellyttävä, mutta samalla äärimmäisen koukuttava true crime -sarja. Seitsemän vähän päälle puolen tunnin mittaista jaksoa muodostavat tiiviin paketin, jonka voi helposti ahmia läpi vaikka yhdessä illassa... jos vatsa siis kestää. Sekaan mahtuu joitain erittäin hirvittäviä hetkiä, joten herkemmille tai stalkkeritilanteen kokeneille tai itse seksuaalisesta väkivallasta toipuville katsojille Baby Reindeeriä ei juuri voi suositella. Jos taas tykkäät ihmishirviöistä kertovista rikostarinoista, jotka vielä pohjautuvat tositapahtumiin, on Baby Reindeer pakkokatsottavaa.
Ei kestä kauaa avausjaksossa, kun Donny ja Martha jo kohtaavat ja nainen alkaa niin sanotusti heiluttelemaan pahamaineisia punaisia lippuja. Katsoja lähes huutaa ruudun läpi Donnylle, että juokse nyt äkkiä karkuun, kun vielä voit, mutta niin vain Donny ajautuu karmeaan stalkkeritilanteeseen. Tosielämässä Richard Gadd sai stalkkeriltaan yli 40 tuhatta sähköpostia, satojen tuntien edestä ääniviestejä, yli sata kirjettä, satoja postauksia Facebookissa ja Twitterissä, puhumattakaan tietty niistä lukemattomista kerroista, kun nainen saapui pubiin, Gaddin kodin ulkopuolelle tai seurasi tätä ympäri Lontoota. Vaikka meno aiheuttaa inhottavia väristyksiä, on sitä aivan pakko saada selville, mitä seuraavaksi tapahtuu? Kuinka villiksi meno voikaan eskaloitua? Juuri, kun luulit nähneesi kaiken, niin Martha nauraa ja pistää lisää pökköä pesään.
Baby Reindeer tuo valoa elokuvissa ja sarjoissa hieman vähemmän käsiteltyihin stalkkerikuvioihin ja brittipoliisin mukaan stalkkeritapauksista on tehty ilmoituksia huomattavasti enemmän sarjan julkaisun jälkeen. Tämän lisäksi sarjassa käsitellään lähes poikkeuksellisesti sitä, että nainen tekee miehelle jotain tällaista. Sarjassa pohditaankin, kuinka on edelleen olemassa tietty stigma, kun mies kokee jotain vastaavaa, oli kyse sitten vaikka seksuaalisesta väkivallasta. Asiaa ei auta, ettei miehiä usein oteta tosissaan. Sarjassakin kun Donny menee vihdoin poliisin juttusille, ei virkavaltaa juuri kiinnosta ratkaista tapausta ja he jopa myöntävät, että asia olisi toisin, jos Donny olisi nainen ja häntä ahdistelisi mies. Myös sarjan tavat käsitellä muita vaikeita aiheitaan seksuaalisen suuntautumisen löytämisestä sukupuoli-identiteetin kanssa painiskeluun, traumojen käsittelyyn sun muuhun, on onnistunutta. Jännittävää sarjaa on höystetty toimivasti myös mustalla huumorilla, jolla Gadd on selvästi halunnut huomauttaa tilanteen tiettyä absurdiutta.
Tuotantokauden ohjaajakaksikko Weronika Tofilska ja Josephine Bornebusch rakentavat ikävää ilmapiiriä tehokkaasti, saaden samalla katsojan sarjan pauloihin. Richard Gadd on itse työstänyt sarjan käsikirjoitukset ja kuten jo kehuinkin, hän ei onneksi maalaile itsestään mitään enkeliä. Gaddin tekstit jättävät katsojan arvuuttelemaan, mikä kaikki on ihan aidosti oikeasti tapahtunut ja mikä on dramatisointia sarjaa varten. Sekaan ripotellut otteet Gaddin tosielämän stalkkerin häiriintyneistä ja kielioppivirheitä täynnä olevista sähköposteista on loistava idea. Baby Reindeer on myös hyvin kuvattu ja leikattu kasaan. Lavastus- ja puvustustiimit hoitavat hommansa mallikkaasti ja äänimaailmakin on pätevästi rakennettu Galperinen veljesten säveltämiä musiikkeja myöten.
Sent from my iPhone
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.5.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
Baby Reindeer, Iso-Britannia, 2024, Clerkenwell Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti