X-MEN '97 - KAUSI 1
Luoja: Beau DeMayo
Pääosissa: Ray Chase, Jennifer Hale, Alison Sealy-Smith, Cal Dodd, Lenore Zann, Holly Chou, A. J. LoCascio, J. P. Karliak, Gui Agustini, Isaac Robinson-Smith, Matthew Waterson, Ross Marquand, Adrian Hough, Catherine Disher, Gavin Hammon, Eric Bauza, Christopher Britton, Gil Birmingham, Chris Potter, Theo James, Ron Rubin, Todd Haberkorn, Courtenay Taylor, Martha Marion, Kari Wahlgren ja Josh Keaton
Genre: animaatio, toiminta, scifi
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: 30 minuuttia - 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 38 minuuttia
Ikäraja: 14
Marvelin sarjakuviin perustuva animaatiosarja X-Men (1992-1997) nautti viiden tuotantokauden kestonsa ajan suurta suosiota, mikä on pysynyt edelleen yllä, kun sarjaa lapsena katsoneet ovat aikuisena muistelleet sarjaa nostalgisesti. Kun Disney-yhtiö hankki Ryhmä-X:n oikeudet omistavan 20th Century Foxin, Disneyn omistama Marvel Studios alkoi heti kehitellä jatkoa vanhalle X-Men -animaatiolle. Vuonna 2020 Beau DeMayon ideat jatkosarjalle menivät läpi ja sarjan teko käynnistyi kunnolla. Suuri osa alkuperäisistä ääninäyttelijöistä palasivat rooleihinsa ja animointi alkoi. Nyt X-Men '97 -nimen saaneen jatkosarjan ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu Disney+ -palvelussa ja itse odotin sarjaa innolla. Pidän todella paljon alkuperäisestä X-Men -animaatiosarjasta, enkä meinannut uskoa, kun kuulin sen saavan vuosikymmenten jälkeen jatkoa. Odotukseni kokivat pienen kolauksen, kun juuri ennen sarjan käynnistymistä ilmoitettiin, että Beau DeMayo oli potkittu pihalle sarjasta, nähtävästi hänen OnlyFans-tilinsä vuoksi. Ryhdyin silti innokkain mielin katsomaan X-Men '97:ää heti avausjakson julkaisupäivänä.
On kulunut vuosi siitä, kun professori Charles Xavier lavastettiin murhatuksi Henry Peter Gyrichin toimesta, Ryhmä-X:n jäsenet yrittävät pärjätä ilman johtajaansa, samaan aikaan kun mutanttivihamielisyys leviää ihmisten keskuudessa.
X-Men -animaatiosarjan tutut mutanttihahmot tekevät paluun ja osa vieläpä alkuperäisten ääninäyttelijöiden esittäminä. Lasersäteitä silmistään ampuva Kyklooppi (Ray Chase korvaa menehtyneen Norm Spencerin) painiskelee asemassaan Ryhmä-X:n uutena johtajana, kun hän haluaisi viettää tavallisempaa elämää vaimonsa, telekineettisillä kyvyillä varustellun Jean Greyn (Jennifer Hale korvaa Catherine Disherin) kanssa. Säätä hallitseva Storm (Alison Sealy-Smith jatkaa roolissaan), muiden voimia imevä Rogue (Lenore Zann), kineettistä energiaa pelikortteihinsa kanavoiva Gambiitti A. J. LoCascio korvaa Chris Potterin), sinisen turkin peitossa oleva tiedemies Peto (George Buza), ilotulitemaisia räjähteitä luova Jubilee (Holly Chou korvaa Alyson Courtin), muodonmuuttaja Morph (J. P. Karliak korvaa Ron Rubinin) ja tulevaisuudesta saapunut soturi Bishop (Isaac Robinson-Smith korvaa Philip Akinin) ovat reippaasti menossa mukana, mutta adamantiumkynsillä riehuva fanisuosikki Wolverine (Cal Dodd) jää harmillisen pienelle huomiolle ja teleporttaava Painajainenkin (Adrian Hough) saapuu kuvioihin vasta kauden myöhemmässä vaiheessa. Uutena hahmona joukkoon liittyy nuori Roberto da Costa (Gui Agustini), jonka mutanttivoimat ovat vasta nousemassa pintaan, hieman samaan tapaan, miten Jubilee esiteltiin alkuperäissarjassa. Ei siis ihme, että Jubilee ottaa pelokkaan Roberton heti siipiensä alle suojatikseen. Tutut mutanttisankarit ovat aina yhtä mahtavia tyyppejä ja heidän edesottamuksiinsa ja vastoinkäymisiinsä jää jälleen koukkuun. Hahmoja hyödynnetään pääasiassa hyvin läpi kauden ja jokainen saa edes yhden oman tähtihetkensä kauden varrella.
Vastaansa Ryhmä-X saa muun muassa metallia mielensä mukaan kontrolloivan Magneton (Matthew Waterson korvaa menehtyneen David Hemblenin), häijyn Herra Pahuuden (Christopher Britton), sekä tohtori Bolivar Traskin (Gavin Hammon korvaa Brett Halseyn) luomat, mutantteja metsästävät Vahti-robotit. Pahiskattaus tarjoaa tuttuja tyyppejä alkuperäissarjasta, mutta myös jotain uutta ja mielenkiintoista. Lisäksi Magnetoa hyödynnetään todella kiinnostavasti, hahmon halutessa kunnioittaa Xavierin muistoa yrittämällä omaksua tämän ajatusmaailman pyrkimyksestä rauhaan mutanttien ja ihmisten välillä.
Olin myyty X-Men '97:lle heti, kun avausjakson käynnistyessä tuttu intro pärähti käyntiin. Animaattorit ovat hämmentävän hyvin kopioineet alkuperäissarjan ikonisen intron ja Newtonin veljesten sovitus vanhasta tunnusmusiikista on aivan fantastinen. Alkuperäissarjan faneille luvassa onkin todellinen nostalgiapommi, joka heittää katsojat takaisin lapsuuteensa, kun television edessä seurasi Wolverinen, Kykloopin, Stormin ja muiden seikkailuja innostuneena ja jatkoi siitä menoa sitten omissa leikeissään. X-Men '97 tuntuu todella luontevalta jatkumolta alkuperäissarjalle, mutta sen pariin on mahdollista hypätä, vaikka alkuperäissarja olisi syystä tai toisesta jäänyt väliin. Kenties uutuussarja herättääkin innostuksen tutustua myös vanhaan X-Meniin.
Pelkän nostalgiakalastelun varaan uusi sarja ei kuitenkaan rakennu, vaan siihen on ihan aidosti oikeasti panostettu. X-Men '97 onkin parasta Marvelia hetkeen ja täydellinen todiste siitä, että usein puhuttu supersankariähky unohtuu heti, kun ruudulle vain tarjotaan jotain laadukasta seurattavaa. Vaikka toisaalta sarja tuntuukin monin paikoin vanhojen hyvien aikojen lauantaiaamujen piirretyiltä, joka viihdyttää ja naurattaa, onnistuu sarja yllättämään kypsyydellään ja vaativuudellaan. Mistään pienten lasten supersankarisarjasta ei ole kyse, vaan X-Men '97 uskaltaa äityä ajoittain varsin synkäksi ja yksi jaksoista muistuttaakin suorastaan kauhuleffaa. Toimintakin on yllättävän tylyä ja kauden loppua kohti se muuttuu ihan oikeasti tiivistunnelmaiseksi ja viimeisten jaksojen aikana huomasin tosissaan jännittäväni, että noinkohan Ryhmä-X selviytyy tästä elävänä?
Sarjan kypsyys ei kuitenkaan näy vain hieman vanhempaan makuun tehtynä synkistelynä ja väkivaltaisuutena, vaan erityisesti sen teemoissa. Vuosikymmenien ajan sarjakuvien sivuilla Ryhmä-X on toiminut metaforana vähemmistöille ja heidän puolustamiselleen. Mutantiksi itsensä paljastaminen on ollut helposti verrattavissa esimerkiksi kaapista ulos tulemiseen homoseksuaalina. Tämä on aina tehnyt Ryhmä-X:n seikkailuista sisältörikkaampaa kuin monista muista supersankarijutuista, eikä X-Men '97 ole poikkeus. Ihmisten ja mutanttien välinen konflikti on edelleen hyvä vertauskuva tosielämän konflikteille ja sarjassa asiaa käsitellään kiehtovasti. Jokainen hahmo pääsee esittämään mielipiteensä asiasta ja katsojana jopa ymmärtää niitä mutantteja, jotka ihmiset hylkäävät kaikkien auttamistenkin jälkeen ja jotka kääntyvät mieluummin Magneton vihamielisempiin riveihin. Konfliktia paisutellaan läpi kauden, kunnes kaikki panokset pistetään pöydälle kolmiosaisessa finaalissa. Viimeiset minuutit taas rakentelevat mielenkiintoista jatkokautta. Toista kautta tehdään paraikaa ja kolmoskaudenkin ideointi jo alkanut. Jos taso pysyy tällaisena, otan mielelläni lisää!
Visuaalisesti X-Men '97 on puhdasta nannaa. Animaatiojälki on erinomaista ja meno näyttää jälleen siltä kuin sarjakuvien sivut heräisivät eloon. Hahmot näyttävät hyviltä ja liikkuvat sulavasti. Erityisesti toimintakohtaukset ovat komeaa seurattavaa, meiningin kasvaessa yhä vain eeppisempiin mittoihin loppua kohti. Sarja on miellyttävän värikäs ja siinä hyödynnetään onnistuneesti valoja ja varjoja. Pidin myös valtavasti siitä, että kuvan päälle on lisätty hentoa kohinaa, herättäen katsojassa tunnetta siitä, että sarja olisi oikeasti tehty ysärin lopulla. Äänimaailmakin on vahvasti luotu ja Newtonin veljekset hyödyntävät ikonista tunnusmelodiaa läpi jaksojen, herättäen joka kerta suuren innostuksen kotisohvalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.5.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
X-Men '97, Yhdysvallat, 2024-, Marvel Studios, Marvel Animation, The Walt Disney Company
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti