X-MEN
Luojat: Eric Leward, Sidney Iwanter ja Mark Edens
Pääosissa: Cedric Smith, Norm Spencer, Cal Dodd, Iona Morris, Catherine Disher, Alison Sealy-Smith, Lenore Zann, George Buza, Chris Potter, Tony Daniels, Alyson Court, David Hemblen, Philip Akin, Lawrence Bayne, Rick Bennett, James Blendick, Christopher Britton, Lally Cadeau, Rob Rubin, Robert Cait, Len Carlson, Jennifer Dale, Don Francks, Randall Carpenter, Barry Flatman, David Fox, Brett Halsey, Paul Haddad, Stephen Ouimette, Jeremy Ratchford, Denis Akiyama ja Robert Bockstael
Genre: animaatio, toiminta, scifi, fantasia
Jaksomäärä: 76
Jakson kesto: noin 22 minuuttia - Yhteiskesto: noin 27 tuntia 45 minuuttia
Ikäraja: 6
X-Men (välillä myös X-Men: The Animated Series) perustuu Marvelin sarjakuvatiimiin Ryhmä-X, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1963. Sarjakuvien pohjalta oli yritetty jo 1980-luvun lopulla tehdä animaatiosarja "Pryde of the X-Men", mutta se kaatui jo pilottijaksoonsa. Kun sarjan tekoa kannattaneesta Margaret Loeschista tuli Fox Children's Networkin johtaja vuonna 1991, hän halusi heti työstää animaatiosarjan Ryhmä-X:stä. Fox palkkasi eteläkorealaisen AKOM-yhtiön piirtämään sarjaa. Yhtiö oli kuitenkin kaiken aikaa jäljessä aikataulusta ja sarjan julkaisua piti siirtää. Yhtiö lähetti Foxille jaksot keskeneräisinä ja täynnä virheitä, kieltäytyen myös korjaamasta niitä Foxin pyynnöstä. Vasta kun Fox alkoi uhkailemaan studion erottamisella, se otti jaksot uuteen käsittelyyn. Lopulta X-Men alkoi pyöriä televisioissa 31. lokakuuta 1992 - tasan 30 vuotta sitten! Sarja nousi heti suureen suosioon niin lasten ja sarjakuvafanien kuin myös kriitikoiden keskuudessa. Vuosien varrella sarjan arvostus on vain lisääntynyt ja nykyään sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista animaatiosarjoista. Itse katsoin X-Menistä yksittäisiä jaksoja lapsena ja olen pitkään halunnut katsoa sarjan alusta loppuun. Kun huomasin sarjan täyttävän nyt 30 vuotta, minkä lisäksi sarja on saamassa jatkoa animaatiolla X-Men '97 (2023-), päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen ja aloitin X-Menin katsomisen Disney+ -palvelusta. Minulta kesti liki puoli vuotta katsoa koko sarja loppuun asti.
Professori Charles Xavierin johdolla Ryhmä-X suojelee niin mutantteja kuin tavallisia ihmisiä erilaisilta uhkilta, kuten Magnetolta, Tuholta, Sentinel-roboteilta ja herra Pahuudelta.
X-Men kertoo erityiskykyjä omaavista mutanteista, jotka elävät ihmisten keskuudessa. Osa yrittää piilotella voimiaan, toiset haluavat käyttää kykyjään pahoihin tarkoituksiin ja sitten on Ryhmä-X, jonka jäsenet suojelevat maailmaa monilta vaaroilta ja uhkilta. Ryhmä-X:ää johtaa Charles Xavier, eli Professori X (äänenä Cedric Smith), joka pystyy lukemaan ajatuksia, tunkeutumaan toisten mieliin ja käyttämään muutenkin mieltään eri tarkoituksiin. Tositoimissa tiimin keulakuvana toimii yleensä Scott Summers, eli Kyklooppi (Norm Spencer), joka ampuu lasersäteitä silmistään. Mielenhallintavoimia omaa myös Kykloopin rakas Jean Grey (Catherine Disher). Ororo Munroe, eli Storm (Iona Morris ykköskaudella ja Alison Sealy-Smith loput sarjasta) pystyy hallitsemaan säätä, kun taas Remy LeBeau, eli Gambiitti (Chris Potter neljä ensimmäistä kautta ja Tony Daniels finaalikaudella) kykenee lataamaan esineitä, kuten pelikorttejaan räjähtävillä energioilla ja viskomaan niitä sitten tuhoisin seurauksin. Rogue (Lenore Zann) imee toisista elinvoimaa kosketuksellaan, viisaan tohtori Hank McCoyn, eli Pedon (George Puza) ollessa ulkonäöltään erottuva sinisen karvapeitteensä kanssa. Oma suosikkini joukosta on terävin adamantium-kynsin ja parannuskyvyllä varustettu Logan, eli Wolverine (Cal Dodd), joka on joukosta tylyin ja jota ei kauheasti kiinnosta kuunnella ohjeita. On myös koomista, kuinka Wolverinelle yritetään kaiken aikaa keksiä erilaisia solvauksia ja ärräpäitä ilman, että sarjassa käytetään koskaan kunnon kirosanoja. Sarjan avausjaksossa, kaksiosaisessa Night of the Sentinelsissä, jonka AKOM-animaatiofirma alun perin antoi Foxin käsiin keskeneräisenä, ryhmään liittyy nuori Jubilee (Alyson Court), joka pystyy ampumaan räjähdyksiä käsistään. Jokainen ryhmästä saa kosolti ruutuaikaa sarjan aikana. Jokainen pääsee tähdittämään useampaa jaksoa, eikä kukaan jää lopulta selkeästi toisten varjoon, vaikka Professori X, Kyklooppi ja Wolverine ovatkin useimmiten seikkailujen keskiössä. Pienemmissä rooleissa ryhmästä esitellään sarjan aikana mm. metallinen Kolossi (Rick Bennett), lentävä Enkeli (Stephen Ouimette), Jäämies (Denis Akiyama) ja teleporttaava Painajainen (Adrian Hough).
Vastaansa Ryhmä-X saa monenlaisia uhkia, kuten metalleja hallitsevan Magneton (David Hemblen), tätä seuraavan muodonmuuttaja Mystikon (Raven Darkholme), vuosituhansia vanhan Tuhon (John Colicos, James Blendick ja Lorne Kennedy), Bolivar Traskin (Brett Halsey) ja tämän valtavat Sentinel-robotit (David Fox), häijyn herra Pahuuden (Christopher Britton), väkivahvan Juggernautin (Rick Bennett), Sapelihampaan (Don Francks), Varjokuninkaan (Maurice Dean Wint), lady Kuolemaniskun (Jane Luk), Hopeasamurain (Denis Akiyama), sekä Sauronin (Robert Bockstael), joka ei kuitenkaan ole se Taru sormusten herrasta -trilogian (The Lord of the Rings - 1954-1955) mahtisormusten luoja ja tulinen silmä, vaan lentoliskomainen mutantti. Pahikset ovat onnistuneen erilaisia toisistaan ja tarjoavat siten myös erilaisia vaikeuksia sankareiden päänmenoksi.
Voi, kunpa olisinkin voinut olla ala-asteikäinen lapsi vuonna 1992! Samana syksynä televisioon ilmestyivät X-Men ja DC Comicsin sarjakuviin perustuva animaatiosarja Batman: The Animated Series (1992-1995). Meikäpoikahan olisi tapittanut näitä supersankariseikkailuja ruudun edessä täydessä euforiassa. Heti avausjakso tarjoaa räjähtävää taistelua Sentinel-robotteja vastaan, eikä meno ja meininki siihen lopu. Sarjan viisi tuotantokautta ja 76 jaksoa sisältävät kaikenlaista tavanomaisesta supersankaritoiminnasta aikamatkustukseen, avaruusmatkailuun, kadonneiden maailmojen tutkimiseen ja syvempään, poliittiseen pohdiskeluun. Sarja on monin tavoin rikas, eikä ihme, että se viehätti heti ilmestyessään niin lapsia kuin aikuisia sarjakuvien faneja ja ihan kriitikoitakin.
Lapsille ja supersankarien aikuisfaneille X-Men tarjoaa rutkasti viihdyttäviä tapahtumaketjuja, joissa pääsee kannustamaan suosikkihahmojaan, kun nämä yrittävät kamppailla erilaisten pahisten kanssa. Maailma kaipaa jatkuvaa pelastamista, mikä saa varmasti perheen pienemmät jännittämään sankareiden ja siviilien puolesta. Vaikka kyseessä onkin pääasiassa lapsille suunnattu piirrossarja, ei X-Meniä pelota kulkea synkemmissäkin vesissä silloin tällöin. Sarja ottaa myös hienosti aikuiskatsojat huomioon syvemmillä jutuillaan ja poliittisilla kuvioillaan. Monien tavallisten ihmisten mutanttipelko nostetaan jatkuvasti esille ja sitä käytetään tehokkaana vertauskuvana erilaisten ihmisten sorrolle. Vuosien varrella Ryhmä-X:ää on analysoitu allegoriana HLBTQ+ -ihmisille ja heidän koettelemuksilleen maailmassa, missä moni ei heitä hyväksy. Tätä vertausta on vaikea olla huomaamatta ja esimerkiksi juuri sen tuoman syvyyden kautta kyseessä ei ole pelkkä lasten piirrossarja.
Sarjan tekijöiltä ei lopu luovuus missään kohtaa kesken ja vaikka hahmot kohtaavatkin samoja vihollisia uudestaan jaksojen aikana, hommaa pidetään raikkaana monipuolisilla seikkailuilla ja tapahtumilla. Itseäni kiehtoivat suuresti yksittäisiin hahmoihin syventyvät jaksot ja varsinkin Wolverinen mielenkiintoiseen alkuperään pureutuvat kertomukset nousivat suosikkieni joukkoon. Yksi sarjan parhaista antimista on sarjakuvien sivuilla jopa ikonista asemaa ylläpitävä Feeniks-saaga, joka kattaa suuren osan animaatiosarjan kolmannesta kaudesta. Feeniks-saagassa Jean joutuu muinaisen ja vahvan voiman kantajaksi, ja voima muovaa Jeanista pikkuhiljaa yhden Ryhmä-X:n voimakkaimmista vastuksista. On traagista seurata, kun hahmot joutuvat taistelemaan ystäväänsä vastaan.
Ehdottomia suosikkejani sarjasta ovat myös sen aikamatkustuskertomukset, Days of Future Past ja Time Fugitives. Ensimmäisessä tulevaisuuden taistelija Bishop (Philip Akin) lähetetään nykyhetkeen estämään salamurha, joka johtaisi Sentinel-robottien valtaannousuun ja samalla lähes totaaliseen ihmiskunnan sukupuuttoon. Jälkimmäisessä kertomuksessa vielä kauempana tulevaisuudessa Bishopin toiminnat menneisyydessä aiheuttavat aikavääristymiä, joita kyborgi Cable (Lawrence Bayne) lähtee oikomaan. On erittäin mielenkiintoista seurata ensin tarinaa, jossa joku saapuu tulevaisuudesta estämään oman aikansa tuhon ja sen jälkeen tarinaa, jossa toinen saapuu vielä kauempaa tulevaisuudesta estämään sen ensimmäisen aikamatkaajan aikeet, turvatakseen oman rauhallisen tulevaisuutensa. Tässä menee helposti pää sekaisin niin katsojilla kuin Ryhmä-X:n jäsenilläkin, mutta jaksot ovat silti suorastaan erinomaisia ja kenties koko sarjan parasta antia.
Harmillisesti sarjan 76:n jakson varrelle löytyy myös heikompia yksilöitä. Osa yksittäisistä sivuseikkailuista ei jaksanut riemastuttaa itseäni ja isompien kokonaisuuksien puolelta en välittänyt Sauroniin liittyvistä mystisen saaren jaksoista lähes lainkaan. Huomasin tuhahtavani aina, kun tajusin, että tämä jakso vietettäisiin taas saaren ongelmien parissa. On toki kiva, että mukaan todella on tuotu kaikenlaisia ideoita, seikkailuja ja mytologioita, mutta kaikki eivät kuitenkaan voi iskeä samalla tavalla. Heikompienkin jaksojen kanssa X-Men on silti kokonaisuutena vahva sarja, joka mielestäni laadukkaamman Batman: The Animated Seriesin kanssa näytti ysärin alussa, mitä piirrossarjoilta ja supersankariseikkailuilta voi ja pitääkin odottaa.
Vaikka sarja kokikin aluksi suuria vaikeuksia animointifirmansa AKOM:in takia, näyttää lopputulos oikein mainiolta. Jaksoista ei näy minkäänlaista keskeneräisyyttä, vaan piirrosjälki on täynnä hämmentävän isoja määriä yksityiskohtia. X-Men näyttää jatkuvasti siltä kuin sarjakuvat olisivat heränneet henkiin. Hahmot ovat juuri oikeannäköisiä tyylikkäiden asujensa kanssa ja taustat ovat taidokkaasti piirrettyjä. Oivallista visuaalista ilmettä tukee hyvä äänimaailma. Ron Wassermanin säveltämä tunnusmusiikki on edelleen yksi televisiohistorian parhaista. Se on sähäkkä ja energinen, ja sen mahtava melodia jää todella herkästi soimaan päässä.
Yhteenveto: X-Men on mahtava animaatiosarja, joka tarjoaa paljon herkkua sarjakuvien ja supersankarien kaikenikäisille faneille. Sarjan viisi tuotantokautta ja 76 jaksoa pitävät sisällään monenlaisia seikkailuja, jotka tarjoavat viihdyttävää menoa ja meininkiä, vaaratilanteita, sekä syvällisempääkin pohdiskelua. Poliittisempi puoli rikastuttaa sarjaa aikuiskatsojan silmissä. Käsikirjoittajat ovat lainanneet sarjakuvien sivuilta paljon erilaisia tapahtumaketjuja, jotka kuljettavat sankareita kohti monenlaisia vaaroja. Sarjaa pidetään raikkaana erilaisilla kuvioilla ja itselleni parhaiten toimivat aikamatkustustarinat, Feeniks-saaga, sekä yksittäisiin hahmoihin syventyvät jaksot. Jaksojen varrelle mahtuu heikompiakin yksilöitä ja ainakaan itse en kiinnostunut Sauroniin ja tämän saareen liittyvistä jutuista. Hahmoja hyödynnetään hyvin läpi sarjan ja kaikki Ryhmä-X:stä saavat kosolti ruutuaikaa. Animaatiojälki on tyylikästä ja sarja todella näyttää henkiin heräävältä sarjakuvalta. Kirsikkana kakun päällä toimii aivan fantastinen tunnusmusiikki, joka jää soimaan päässä. Jos Marvel-sarjakuvat ja -hahmot ovat lähellä sydäntäsi, on X-Men -animaatiosarja ehdotonta pakkokatsottavaa. Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan tulevaa X-Men '97 -sarjaa, jännittäen, onnistuuko se toistamaan alkuperäissarjan taian, vai vajoaako se vain kömpelöksi rahastusyritykseksi...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.9.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.imdb.com
X-Men, Kanada, Yhdysvallat, 1992-1997, Marvel Enterprises, Marvel Productions, Genesis Entertainment, Graz Entertainment, Saban Entertainment, Philippine Animation Studio Inc.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti