Arvostelu: Tully (2018)

TULLY

Ohjaus: Jason Reitman
Pääosissa: Charlize Theron, Mackenzie Davis, Ron Livingston, Asher Miles Fallica, Lia Frankland, Gameela Wright, Mark Duplass ja Elaine Tan
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
Ikäraja: 16

Tully on ohjaaja Jason Reitmanin ja käsikirjoittaja Diablo Codyn kolmas yhteistyöelokuva Junon (2007) ja Young Adultin (2011) jälkeen. Elokuva lähti liikkeelle Codyn ideasta, jonka hän esitteli Reitmanille ja yhdessä he alkoivat työstämään projektia eteenpäin. Päärooliin he valitsivat Young Adultia tähdittäneen Charlize Theronin, joka lihotti itseään roolia varten parillakymmenellä kilolla. Kuvaukset alkoivat syksyllä 2016 ja Tully sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa 2018 ja Suomeen se saapui muutama kuukausi myöhemmin. Elokuva keräsi kehuja kriitikoilta, mutta itse en valitettavasti nähnyt leffaa, kun se ilmestyi, enkä edes muista miksi. Pohdin pariinkin otteeseen meneväni katsomaan elokuvan, mutta päätin lopulta odottaa vuokrausmahdollisuutta. Olin kuitenkin jo lähes unohtanut filmin, kunnes huomasin, että Charlize Theron oli saanut roolistaan Golden Globe -ehdokkuuden. Vuokrasin Tullyn Blockbusterista ja hyvä niin, sillä kyseessä on hieno elokuva. Leffa itse asiassa pääsi jopa listalleni vuoden 2018 parhaista elokuvista!

Marlo ja Drew Moreau saavat kolmannen lapsen, mikä tekee jo väsyneestä Marlo-äidistä täysin uupuneen. Marlon veli Craig ehdottaa, että hän palkkaisi yölapsenvahdin, jotta hän saisi unta. Lopulta Marlo päättää antaa idealle periksi, jolloin pariskunnan ovelle tupsahtaa pirtsakka Tully, joka ei hoida vain vastasyntynyttä vauvaa, vaan myös Marloa.

En ole koskaan erityisemmin välittänyt Charlize Theronista näyttelijänä. Pidin hänen suorituksestaan Mad Max: Fury Roadissa (2015), mutta muuten olen nähnyt häneltä leffoja, joissa hän esittää joka kerta lähes täysin samanlaista kylmää akkaa. Ja vaikka hän hoitaa sen homman ihan kelvollisesti, ei se tee hänestä erityisen pidettävää. Tullyssä Theron on kuitenkin uskomattoman hyvä. Olin aivan häkeltynyt, kuinka mielettömän loistava Theron onkaan roolissa. Hän näyttelee perheenäitiä, Marloa, joka on lopen uupunut lapsiensa vahtimisesta ja Theron tuo hahmon väsymyksen täydellisesti esille. Tämä ei koskaan tunnu laiskuudelta, vaan Theron näyttää siltä kuin koko maailman taakka olisi hänen harteillaan ja katsojana huomaa hyvin nopeasti välittävänsä Marlon hyvinvoinnista. Theronin omistautumisen rooliin huomaa tosiaan siitä, että hän oikeasti lihotti itseään ja läpi leffan hän näyttääkin, millaiseksi on vartalonsa muokannut roolia varten.
     Marlon perheeseen kuuluvat hänen miehensä Drew (Ron Livingston), Sarah-tyttö (Lia Frankland) ja Jonah-poika (Asher Miles Fallica), jolla on jonkin sortin kehityshäiriö, mikä tietenkin vaikeuttaa perhe-elämää entisestään. Jonah on yliherkkä voimakkaille äänille ja muutoksille, minkä lisäksi hän saattaa raivostua, jos ei saa tahtoaan läpi. Nuori Fallica suoriutuu osastaan erittäin hyvin, kun taas Frankland jää harmillisen paljon sivuun Sarahina. Ron Livingston sopii oikein mainiosti Drew-isän rooliin, joka ei tunnu huomaavan vaimonsa väsymystä. Drew viettää lastensa kanssa vain juuri itselleen sopivan määrän aikaa ja muuten hän keskittyy videopeleihinsä.
     Elokuvan nimikkohahmo Tullynä nähdään Mackenzie Davis, joka suorastaan säkenöi pirteänä ja huolehtivana lapsenvahtina. Davis ei kertaakaan vedä suoritustaan yli ja ärsyttäväksi, vaan pitää hymynsä aina juuri oikeana ja osoittaa todellista lämpöä, huolehtivaisuutta ja herkkyyttä. Tully on kiinnostava persoona ja erinomainen vastapaino väsyneelle Marlolle. Theronilla ja Davisilla synkkaa juuri täydellisesti, jolloin heidän yhteisiä kohtauksiaan on erittäin mukava katsoa.
     Leffassa nähdään myös Mark Duplass Marlon veljenä ja Elaine Tan tämän vaimona, sekä Gameela Wright Jonahin päiväkodin rehtorina.

Charlize Theronin roolityön lisäksi Tully on elokuvanakin todella aidon tuntuinen. Tapa, millä leffa kuvaa vanhemmuutta, tuntuu lähes ennennäkemättömältä amerikkalaisessa filmissä. Yleensä amerikkalaisleffat vain ihannoivat vanhemmuutta ja lasten saamista. Toki molemmat ovat kauniita asioita oikeassakin elämässä, mutta leffoissa tätä tunnutaan kaunistelevan hieman liikaakin. Tully onnistuu esittämään vanhemmuuden todentuntuisesti, mutta samalla yllättävän kauniisti varjopuolineenkin. Toki vanhemmuus on sitä, kun huolehditaan lapsesta, leikitään yhdessä ja hassutellaan, mutta elokuva näyttää, että se on myös sitä, kun vaihdetaan monta kertaa päivässä vaippoja, herätään keskellä yötä jotta parkuva vauva saataisiin takaisin nukkumaan ja vieläpä ilman, että itse nukahtaa siinä samalla, ihan sama kuinka paljon väsyttää. Siivotaan ties mitä oksennus- ja pissatahroja matoista, vaatteista ja lakanoista, astutaan lattialla lojuviin Lego-paloihin, yritetään tukahduttaa kirosanoja, kohotetaan lapsen mielialaa vaikka olisi itse kuinka surullinen ja pistetään lapset oman terveyden ja hyvinvoinnin edelle. Lasten metelöidessä ja sekoillessa voi välillä huomata, kuinka Marlo joutuu taistelemaan kiusausta vastaan, että hän joko alkaisi huutamaan tai pahimmassa tapauksessa heittäisi jälkikasvujaan jollain. Jotkut katsojat saattavat paheksua elokuvan suorasanaisuutta, mutta itse ihailin tätä suuresti.

Meno tosin muuttuu kevyemmäksi, kun pelastava Tully ilmestyy kuvioihin ja samalla käsikirjoittaja Diablo Docy pääsee näyttämään taitojaan kekseliäällä dialogillaan, mitä hän on keksinyt Marlon ja Tullyn välille. Keskustelut tuntuvat luontevilta ja niistä oppii hyvin heidän hahmoistaan, ilman että elokuvan täytyy hirveästi selitellä. Tarinaa kuljetellaan hienosti kohti huipennustaan, mikä saattaa jakaa katsojat voimakkaasti kahtia. Tullyn lopetus nimittäin vaikuttaisi ilmestyvän mukaan kuin M. Night Shyamalanin kynästä. Täytyy tunnustaa, että aluksi en ollut oikein varma, mitä ajatella lopetuksesta, sillä se tuntuu hieman katkaisevan elokuvan muuten niin realistista otetta, mutta kun pohdin finaalia kauemmin, mieleeni alkoi putkahdella vihjeitä, joita leffa tarjoaa läpi kestonsa. Näin aloin yhä enemmän lämmetä elokuvan loppuratkaisulle ja loppujen lopuksi koin ainoaksi ongelmaksi sen, että Tully on liian lyhyt filmi. Elokuva kestää vain puolitoista tuntia ja se ehtii kyllä kertoa tarinansa kiirehtimättä, mutta siihen uppoaa niin hyvin, että Marlon ja Tullyn matkaan olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.

Diablo Cody on todella tehnyt hienoa työtä käsikirjoituksen kanssa ja vie tarinaa omalla painollaan eteenpäin. Lisäksi ohjaaja Jason Reitman on luonut hyvin tunnelmaa, mikä saa katsojan syvemmälle leffan maailmaan. Tully on myös mainiosti kuvattu, vaikka parissa kohtaa kamera heiluukin hieman liikaa. Leikkaus on sujuvaa ja etenkin vauvan syntymän jälkeen nähtävä montaasi on hauskasti pistetty kasaan. Maskeeraukset ovat taidokkaasti toteutetut ja niillä Theron on saatu vielä väsyneemmän näköiseksi. Rob Simonsenin säveltämät musiikit eivät jää mieleen, mutta sopivat erittäin hyvin elokuvaan.

Yhteenveto: Tully on erinomainen elokuva ja häkellyttävän aidon tuntuinen kuvaus vanhemmuudesta. Elokuva ei kaunistele vanhemmuutta, vaan tuo sen inhottavampiakin puolia esiin oikein kunnolla. Samalla leffa onnistuu silti olemaan kaunis. Leffan toinen puolisko on huomattavasti kevyempi Tullyn saapuessa mukaan tarinaan ja silloin aidon kuvauksen sijaan katsojana lumoutuukin Marlon ja Tullyn välisiin keskusteluihin. Tätä vain vahvistaa Charlize Theronin ja Mackenzie Davisin upeat roolisuoritukset. Jason Reitmanin ohjaus on taidokasta ja Diablo Codyn käsikirjoitus on nokkela. Loppuratkaisu tulee varmasti jakamaan katsojat voimakkaasti kahtia ja vaikka itse ajattelin aluksi, että se olisi pilannut koko leffan, pidempi pohdinta muutti mieleni juuri toiseen suuntaan. Mielestäni lopetus juurikin parantaa elokuvan tasoa entisestään! Suosittelen Tullya etenkin kaikille vanhemmille, jotka löytävät leffasta varmasti paljon samaistuttavaa. Jos taas olet vasta raskaana tai pohtimassa lapsen tekoa, voi elokuvan katselu olla hieman järkyttäväkin kokemus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.1.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Tully, 2018, BRON Studios, Right Way Productions, Denver and Delilah Productions, Creative Wealth Media Finance

Yhteistyössä