THE WITCHER: SIRENS OF THE DEEP
Ohjaus: Kang Hei Chul
Pääosissa: Doug Cockle, Joey Batey, Christina Wren, Sh'eenaz, Camrus Johnson, Simon Templeman, Mallory Jansen, Cynthia Kaye McWilliams, Ramon Tikaram, Ray Chase ja Anya Chalotra
Genre: animaatio, fantasia, toiminta
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Ikäraja: 16
Andrzej Sapkowskin fantasiakirjoihin perustuva Netflix-sarja The Witcher - Noituri (The Witcher - 2019-) nousi suosituksi, kun sarjan ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin loppuvuodesta 2019. Jatkokausien lisäksi sarjaa päätettiin laajentaa animaatioelokuvilla, joista ensimmäinen, The Witcher: Nightmare of the Wolf julkaistiin elokuussa 2021. Jo kuukautta myöhemmin Netflixin Tudum-tapahtumassa ilmoitettiin seuraavan leffan olevan tekeillä. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt The Witcher: Sirens of the Deep on julkaistu Netflixissä. Itse en ole ollut lainkaan innostunut Netflixin The Witcher -universumista, enkä pahemmin piitannut edellisestä animaatioleffasta, Nightmare of the Wolfista. Katsoin silti uuden The Witcher: Sirens of the Deepin heti sen julkaisupäivänä.
Geralt Rivialainen ja trubaduuri Jaskier auttavat Bremervoordin kuningaskuntaa, jolla on ongelmia paikallisessa meressä elävien olentojen kanssa.
Netflix-Noiturin päähenkilö Geralt Rivialainen on nyt varsinaisessa muutosvaiheessa. Sarjassa hahmoa kolmen kauden verran näytellyt Henry Cavill lähti kävelemään, oltuaan läpi sarjan tyytymätön sarjan tekijöiden totaaliseen välinpitämättömyyteen lähdemateriaalista ja jatkaakseen Supermanin esittämistä (kuinkas siinä sitten kävikään). Pääsarjassa Cavill korvattiin Liam Hemsworthilla, mutta Hemsworth ei kuitenkaan tarjoa Geralt-debyyttiään Sirens of the Deepissä, vaan elokuvassa Geraltia ääninäyttelee fanien riemuksi The Witcher -videopelien Geralt, eli Doug Cockle. Geralt on vanha tuttu yrmy noituri-itsensä, päätyen jälleen uuteen jahtiin, mikä pistää hänet pohtimaan uudelleen, mitkä ovatkaan niitä todellisia hirviöitä.
Geraltin mukana kulkevaa trubaduuri Jaskieria ääninäyttelee sarjastakin tuttu Joey Batey ja myös Anya Chalotra käy kääntymässä Yennefer-velhon roolissa. Uusina hahmoina Geralt ja Jaskier kohtaavat Bremervoordin kuninkaan Usveldtin (Simon Templeman), hänen poikansa, prinssi Aglovalin (Camrus Johnson), paikallisen trubaduuri Essin (Christina Wren) ja komentaja Zelestin (Ray Chase), sekä merenneito Sh'eenazin (Emily Carey), johon prinssi Agloval on palavasti rakastunut, mutta jonka lajia kuningas Usveldt pitää vaarallisena ja hävitettävänä, Sh'eenazin äidin, kuningatar Dahutin (Cynthia Kaye McWilliams) ja Dahutin siskon, eli Sh'eenazin tädin Melusinan (Mallory Jansen). Sivuhahmot ovat oivalliset ja Essi hyppää menevästi mukaan kolmanneksi Geraltin ja Jaskierin rinnalle.
Edellinen animaatioelokuva, esiosatarinana toiminut The Witcher: Nightmare of the Wolf jätti minut tosiaan kylmäksi, mutta sen sijaan pidin uutta Sirens of the Deep -elokuvaa ihan positiivisena yllätyksenä. Ei leffa erityisen ihmeellinen ole, mutta Netflix-Noiturin mittapuulla se on oikein menevää kertakäyttöfantasiaa. Siinä, missä Nightmare of the Wolf kärsi lyhyestä puolentoista tunnin kestostaan, Sirens of the Deepille vastaava lyhyt mitta on oikein passeli ja luvassa onkin kiva yksittäinen seikkailu Geraltin huimien matkojen varrelta. Bremervoordin ja merenväen välinen konflikti on kelvollisesti rakennettu ja kuten heti voikin jo arvata, löytyy siitä syvemmältä enemmän kuin aluksi voisi luulla.
Tarina vie kivasti mukanaan, tarjoten alusta alkaen kelpo monsterimähinää. Toimintakohtaukset esimerkiksi vesihiisiä vastaan ovat varsin viihdyttävää seurattavaa. Kivikasvo-Geraltin ja jatkuvaa tunnelmankevennystä yrittävän Jaskierin kanssakäymiset tuovat sekaan oivaa huumoria ja löytyypä leffasta romantiikantynkääkin. Aglovalin ja Sh'eenazin rakkaus sotivien kansojen keskellä on mainio, joskin elokuvan edetessä se ryhtyy lainailemaan liikaa H. C. Andersenin Pieni merenneito -sadusta (Den lille havfrue - 1837) ja siihen perustuvasta Disneyn animaatioklassikosta (The Little Mermaid - 1989). Silmiä pyörittelee viimeistään siinä kohtaa, kun merinoita tarjoaa laulaen Sh'eenazille mahdollisuutta muuttua itsekin ihmiseksi, kunhan tämä luopuu jostain itselleen tärkeästä.
Visuaalisesti The Witcher: Sirens of the Deep on myös oivallinen. Piirrosjälki on mainiota, hahmot liikkuvat taisteluissa sulavasti ja taustat ovat pullollaan yksityiskohtia. Etenkin Bremervoordin linna on hienosti luotu. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja pidin erityisesti siitä, kuinka merenelävien puhettakin säestää tietty melodisuus. Joseph Trapanesen säveltämät musiikit toimivat menevästi taustalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.2.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Witcher: Sirens of the Deep, 2025, Netflix, Netflix Studios, Hivemind, Studio Mir, Platige Image
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti