LEE CRONIN'S THE MUMMY
Ohjaus: Lee Cronin
Näyttelijät: Jack Reynor, Natalie Grace, Laia Costa, Verónica Falcón, Shylo Molina, Billie Roy, May Calamawy, Hayat Kamille, May Elghety ja Emily Mitchell
Genre: kauhu
Kesto: 2 tuntia 13 minuuttia
Ikäraja: 16
Lee Cronin's The Mummy on uusi tulkinta vuoden 1932 kauhuklassikko Muumion (The Mummy) pohjalta. Vuonna 2024 Lee Cronin ryhtyi työstämään omaa visiotaan aiheesta New Line Cinemalle ja kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2025. Nyt Lee Cronin's The Mummy on saapunut elokuvateattereihin ja itse olen odottanut sen näkemistä uteliaana. Ensimmäinen traileri ei saanut minua juuri innostumaan, mutta maailmalta kantautuneet kehut herättivät huomioni ja kävinkin kiinnostuneena katsomassa Lee Cronin's The Mummyn sen kutsuvierasnäytöksessä päivää ennen ensi-iltaa.
Kun kahdeksan vuotta kateissa ollut Katie-tyttö löytyy muinaisesta sarkofagista, iloinen jälleennäkeminen muuttuu painajaiseksi, kun käy selväksi, että Katiessa on jotain pahasti vialla.
Jack Reynor ja Laia Costa näyttelevät Charlieta ja Larissaa, jotka asuivat lastensa Katien (Natalie Grace) ja Sebastianin (Shylo Molina) kanssa Egyptissä, Charlien reportterityön takia. Perheonni katkesi kuitenkin lyhyeen, kun eräänä päivänä Katie siepattiin. Kahdeksan vuotta myöhemmin perhe on palannut Yhdysvaltoihin ja saanut uuden lapsen, Maudin (Billie Roy), kun yllättäen Katie vihdoin löydetään, omituisesti tuhansia vuosia vanhan sarkofagin sisältä. Perheenjäsenet koostuvat varsin tavanomaisista kauhuhahmoista, kaikkien suhtautuessa Katien paluuseen eri tavoin. Vanhemmat ovat huojentuneita, Sebastian ei tiedä miten olla ja Maud taas on innoissaan tapaamassa isosiskoaan ensimmäistä kertaa. Alun ilo ei tosin kestä kauaa, Katien alkaessa käyttäytymään yhä vain omituisemmin. Näyttelijäkaarti hoitaa hommansa kelvollisesti ja parhaiten vakuuttaa Grace vihdoin löytyvänä Katiena. Grace onnistuu olemaan aidosti karmiva, kun tyttö muuttuu kohtaus kohtaukselta vinksahtaneemmaksi.
Elokuvassa nähdään myös Verónica Falcón Larissan äitinä Carmenina, jonka luona perhe asuu, sekä May Calamawy Katien katoamista tutkivana Zakina. Falcón ja Calamawykin hoitavat tonttinsa passelisti, istuen kumpikin hyvin rooleihinsa.
Lee Cronin's The Mummy on nimensä mukaisesti ohjaajansa visio muumiotarinasta, eikä se juuri muistuta alkuperäistä kauhuklassikkoa lähes sadan vuoden takaa, eikä nykyään sitä tunnetuinta tulkintaa, eli Brendan Fraserin seikkailuhenkisempää Muumiota (The Mummy - 1999). Elokuva muistuttaa huomattavasti enemmän Croninin edellistä työtä, Evil Dead Risea (2023). Katie alkaa jossain kohtaa käyttäytyä kuin kyseisen leffan riivatut, laukoen hävyttömyyksiä suustaan, kiero virne naamallaan. Lisäksi Cronin tarjoaa katsojalle tälläkin kertaa suorastaan kuvottavia näkyjä. On oksentamista, hampaiden kiskomista suusta, ihon repimistä irti ja muuta puistattavaa. Herkemmille leffaa ei todellakaan voi suositella, koska niin lähelle Cronin vie katsojansa näitä inhottavuuksia.
Tarinansakin puolesta elokuva on Muumio-leffojen keskuudessa varsin omalaatuinen, mutta yleisemmin kauhugenressä se kulkee varsin tuttuja latuja, tuoden mieleen esimerkiksi Maman (2013), Kirotun (The Conjuring - 2013), kuten myös vanhan kunnon Manaajan (The Exorcist - 1973). Leffa on siis kivan erilainen visio aiheestaan, mutta lajityypissään peruskauraa. Aluksi Katieen liittyvä mysteeri pitää hyvin otteessaan ja ilmapiiri on sopivan pahaenteinen. Kuitenkin mitä pidemmälle tämä tarpeettomasti yli kahteen tuntiin venytetty elokuva etenee, sitä kliseisemmältä meno tuntuu ja samalla jännitekin hiipuu loppua kohti. Ilman niitä verkkokalvoille palavia ällöttävyyksiä Lee Cronin's The Mummy tuskin jäisi kovinkaan pitkäksi aikaa mieleen. Minua jäi harmittamaan myös se, ettei elokuva uskalla sijoittua kokonaan Egyptiin, vaan suuri osa ajasta vietetään Yhdysvaltojen New Mexicossa.
Teknisesti elokuva on pääasiassa pätevästi tehty. Aluksi pidin todella paljon leffan kameratyöskentelystä erilaisine kikkailuineen. Monet otokset hyödyntävät voimakkaasti etu- ja taka-alaa, pistämällä kuvan yhdessä sivussa jonkun häiritsevän lähelle kameraa ja toisessa sivussa jonkun taas kauemmaksi. Tämä on erinomainen tehokeino erityisesti kun Katie on löydetty ja hänet nähdään ensi kertaa vuosien jälkeen, mutta tätäkin tyylittelyä hyödynnetään lopulta aivan liikaa, jolloin loppusuoralla se alkaa käydä jo tylsäksi. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja Katien maskeeraukset ovat onnistuneen iljettävät. Tehosteet näyttävät hyviltä, mutta äänimaailma luottaa turhan paljon kovaäänisiin säikyttelyihin ja Stephen McKeonin säveltämät musiikit ovat aika yhdentekevää taustahälinää.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.4.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Lee Cronin's The Mummy, Yhdysvallat, 2026, Atomic Monster, Blumhouse Productions, Doppelgängers, New Line Cinema, Wild Atlantic Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti