Arvostelu: Aladdin (1992)

ALADDIN

Ohjaus: Ron Clements ja John Musker

Pääosissa: Scott Weinger, Robin Williams, Linda Larkin, Jonathan Freeman, Frank Welker, Gilbert Gottfried ja Douglas Seale

Genre: animaatio, seikkailu, lastenelokuva, musikaali

Kesto: 1 tunti 30 minuuttia

Ikäraja: 7

Aladdin on Walt Disneyn animaatioelokuvien klassikkosarjan 31. osa. Elokuva perustuu samannimiseen arabialaiseen satuun 1700-luvulta. Vuonna 1988 musiikin sanoittaja Howard Ashman ehdotti Disney-yhtiölle ideaa sadun työstämisestä elokuvamuotoon. Yhtiö ei kuitenkaan innostunut projektista ja hyllytti sen. Myöhemmin ohjaajat Ron Clements ja John Musker kuulivat Ashmanin ideasta ja innostuivat siitä. Leffa täytyi kirjoittaa useasti uudestaan, ennen kuin Disney vihdoin kiinnostui siitä ja sen tuotanto voitiin kunnolla aloittaa. Lopulta Aladdin ilmestyi marraskuussa 1992 ja se osoittautui jättimenestykseksi, mitä kriitikotkin ylistivät. Nykyään elokuva on jopa monien suosikki Disneyn piirretyistä. Itse olen nähnyt leffan useasti lapsena, mutta viime kerrasta on ehtinyt kulua aikaa. Sain Aladdinin kuitenkin joululahjaksi, joten päätin katsoa sen pitkästä aikaa ja samalla päätin myös arvostella sen.

Agrabahissa asuva varas nimeltä Aladdin haaveilee elämästä palatsissa yhdessä Abu-apinansa kanssa. Palatsissa asuva prinsessa Jasmine taas haaveilee elämästä palatsin ulkopuolella. Samaan aikaan paha Jafar huomaa tarvitsevansa Aladdinia ilkeän juonensa toteuttamiseksi. Ongelmiin joutuessaan Aladdin saa käsiinsä mystisen taikalampun, minkä sisällä asuu lampun Henki, joka toteuttaa herransa kolme toivomusta.

Aladdin (Scott Wenger) on erinomaisesti kirjoitettu päähenkilö. Vaikka hän on varas, hänessä näytetään enemmän hyväsydämisyyttä kuin muissa hahmoissa. Tämän osoittaa hienosti kohtaus, missä hän on juuri pakoillut vartijoita ja piiloon päästyään hän alkaa syömään varastamaansa leipää, mutta huomatessaan nälkää näkevät lapset, hän antaakin ainoan ruokansa heille. Aladdinista välittää alusta alkaen ja katsoja haluaa nähdä hänen elävän parempaa elämää.
     Prinsessa Jasmine (Linda Larkin) on hieman erilainen Disney-prinsessa verrattuna muihin. Hänelle ei nimittäin tunnu kelpaavan yksikään mies, olivat he sitten kuinka rikkaita tai komeita tahansa. Hahmon turhautumisen ymmärtää täysin, sillä hän haluaisi elää vapaasti omaa elämäänsä, mutta prinsessana hänelle koituu inhottavia velvollisuuksia. Hänen sulttaani-isällään (Douglas Seale) on nimittäin valta valita hänelle sulho. Onneksi kyseessä ei ole mikään inhottava tapaus, vaan sulttaani on hassun höperö vanha mies, joka välittää suuresti tyttärestään. Elokuva ei valitettavasti selitä, mitä prinsessa Jasminen äidille on tapahtunut...

Jonathan Freemanin ääninäyttelemä Jafar on mielestäni aivan täydellinen Disney-pahis! Freemanin ääni on mahtavan kiero ja hänen ulkonäkönsä on juuri niin häijy kuin voi toivoa. Ja luonne on tietty vieläkin häijympi ja kierompi. Hahmosta on tehty kaikin puolin inhottava, mutta häneen on saatu myös hieman muutakin persoonallisuutta, jolloin hän nousee esille Disney-roistojen kirjavasta joukosta.
     Kaikkein parhaimman äänisuorituksen elokuvassa tarjoaa kuitenkin Robin Williams, joka esittää lampun Henkeä. Williamsin päästelemät äänet ovat täynnä energiaa ja paikoitellen jopa hulvattomia. Henki on outo, maaginen, hauska ja mahtava hahmo, joka varastaa show'n joka ikisessä kohtauksessaan!
     Mukana on myös eläinhahmoja, kuten Aladdinin apinakaveri Abu (Frank Welker), joka kuulostaa välillä häiritsevän paljon Aku Ankalta, Jafarin papukaija Iago (Gilbert Gottfried), joka on todella ärsyttävä tyyppi, eikä naurata ainakaan itseäni, sekä Jasminen tiikeri Rajah, joka on saatu näyttämään suloiselta, mutta paikoittain myös vaaralliselta. Seikkailunsa aikana Aladdin löytää taikamaton, jolle on saatu onnistuneesti luotua persoonaa.

Aladdin on aivan mahtava seikkailuelokuva, mihin on hienosti saatu mukaan mystisyyttä mm. arabialaisella hengellään ja kuvastollaan. Elokuva nappaa heti alussa mukaansa tällä mystisyydellä ja etenkin kohtaus, missä Aladdin lähtee etsimään taikalamppua aarteiden täyttämästä Ihmeiden onkalosta, on erittäin kiehtova. Mukaan on saatu myös onnistunutta jännitystä, mikä toimii varmasti etenkin lapsille. Huumoriakin on paljon mukana ja rasittavaa Iago-papukaijaa lukuunottamatta vitsit ovat todella hauskoja. Aladdinin ja prinsessa Jasminen välille alkaa tietty elokuvan aikana muodostumaan romanssia ja se on erinomaisesti toteutettu. Jafarista on tosiaan onnistuttu tekemään uhkaava paha, jolloin kamppailu häntä vastaan on hyvinkin mielenkiintoista ja jännittävää seurattavaa. Elokuva pitää hienosti tasonsa loppuun asti, vaikka siitä löytyy pienoinen ongelmakin... Kuten jo sanoin, lampun Henki varastaa show'n kaikissa kohtauksissaan ja kun hän saapuu mukaan tarinaan, hän on lähes kaikissa kohtauksissa, jolloin Aladdin ja muut jäävät hänen varjoonsa, eikä itse tarina pääse yhtä hyvin esille kuin Hengen hölmöilyt. Onneksi hän on kuitenkin myös tarinan kannalta tärkeä hahmo, eikä pelkkä komediallinen sivutyyppi. Henki myös tarjoaa syvällisyyttä opetuksellaan siitä, että sillä, mikä näkyy ulospäin ei ole niin paljoa merkitystä kuin sillä, mikä löytyy sisältä.

Elokuvan animaatiojälki on tietty upeaa, vaikka muutamat digitaaliset kuvat näyttävät enemmänkin vanhalta tietokonepeliltä kuin leffalta. Sulttaanin palatsi on hieno ja hahmot ovat todella hyvin toteutettuja. Aavikko on erittäin näyttävästi tehty. Tiikerin pään muotoinen sisäänkäynti Ihmeiden onkaloon näyttää paikoitellen digitaaliselta, muttei onneksi niin paljon, että se alkaisi häiritsemään. Loppua kohden tehosteita on enemmän, mutta ne ovat paremmin istutettuja mukaan kuin hurja lentokohtaus Ihmeiden onkalossa, mikä ei ole kestänyt ajan hammasta lähes lainkaan.

Tämäkin Disney-elokuva on musikaali. Elokuvan aloittaa "Arabian Nights", joka on hieno yhdistelmä mystisyyttä ja eeppisyyttä, ja saattelee katsojan loistavasti mukaan elokuvan tunnelmaan. "One Jump Ahead" esittelee Aladdinin ja on toimivan vauhdikas kappale. "Friend Like Me" on loistava ja tuo esille Hengen outouden ja hauskuuden. "Prince Ali" -rallatus ja Oscarin voittanut oikeasti ihanan romanttinen "A Whole New World" jäävät soimaan päässä elokuvan jälkeenkin. Jälkimmäisessä kappaleessa on hyvä, ettei Henki ole mukana, sillä siten leffa pystyy täysillä keskittymään rakkaustarinan kertomiseen. Elokuvassa ei ole yhtään huonoa tai tylsää biisiä. Toisin kuin monissa muissa musikaaleissa, Aladdinissa ei lauleta vähän väliä, jolloin jokainen kappale erottuu paremmin edukseen.

Tarkkaavaisimmat katsojat ja Disney-leffoja paljon nähneet huomaavat monia pieniä yksityiskohtia elokuvassa, joissa viitataan muihin Disneyn animaatioihin, eli ns. "easter eggejä". Esimerkiksi eräässä keidaskohtauksessa on viittauksia leffoihin, kuten Pinocchio (1940) ja Pieni merenneito (The Little Mermaid - 1989), ja sulttaanin pienoismallikokoelmasta löytyy Hirviö elokuvasta Kaunotar ja hirviö (Beauty and the Beast - 1991).

Blu-rayn kuvanlaatu näyttää täydelliseltä. Harmi vain, että Blu-ray korostaa liikaakin digitaalisia kohtia. Lisämateriaaleissa tulee mukana Laula mukana -versio leffasta, poistettuja kohtauksia, sekä lähes tunnin ja 40 minuuttia kestävä dokumentti elokuvan teosta.

Yhteenveto: Aladdin on loistava leffa ja yksi parhaista Disney-klassikoista! Seikkailua, jännitystä, romantiikkaa, mysteerisyyttä ja hauskuutta on hienosti luvassa kaikenikäisille. Muutamat jutut saattavat mennä lapsilta ohi, mutta aikuinen pääsee nauramaan niille. Iago-papukaijaa lukuunottamatta hahmot ovat erinomaisia, etenkin Jafar-pahis ja lampun Henki, joka tosin vie liikaakin huomiota tarinasta ja muista hahmoista. Elokuvan jälkeen voi hauskasti miettiä, mitä itse toivoisi Hengeltä, jos saisi siihen tilaisuuden... Joitain kehnompia digitaalisia kohtia lukuunottamatta animaatiojälki näyttää yhä upealta ja laulut ovat kaikki mahtavia. Aladdin jaksaa viihdyttää vuodesta toiseen ja suosittelenkin sitä aivan kaikille! Elokuvalle on myös tehty kaksi jatko-osaa, Jafarin paluu (The Return of Jafar - 1994) ja Aladdin ja varkaiden ruhtinas (Aladdin and the King of Thieves - 1996), mitkä voisin myös arvostella joskus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.2.2016 - Muokattu 13.8.2018

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.collider.com

Aladdin, 1992, Walt Disney Pictures