BREEDERS - KAUSI 1
Luojat: Martin Freeman, Chris Addison ja Simon Blackwell
Pääosissa: Martin Freeman, Daisy Haggard, George Wakeman, Jayda Eyles, Michael McKean, Joanna Bacon, Alun Armstrong, Stella Gonet, Patrick Baladi ja Tim Steed
Genre: komedia, draama
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 3 tuntia 51 minuuttia
Ikäraja: 15
Breeders on näyttelijä Martin Freemanin, Chris Addisonin ja Simon Blackwellin kehittämä komedia-draamasarja, joka perustuu osittain heidän kokemuksiinsa vanhempina. Kolmikko kuvasi pilottijakson ja sai Avalon Televisionin kiinnostumaan sarjan potentiaalista. Avalonin kanssa Sky ja FX tarttuivat projektiin ja kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 2019. Breedersin ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä maaliskuussa 2020 ja se nousi pienimuotoiseen suosioon. Itseäni kiinnosti sarja jo, kun se ilmestyi Suomessa HBO Nordicin suoratoistopalveluun, mutta koska minulla oli monta muuta sarjaa työn alla, päätin jättää Breedersin myöhemmäksi. Nyt kun sarja on saamassa toisen kautensa, päätin vihdoin katsoa ensimmäisen kauden ja teinkin niin yhdessä vuorokaudessa.
Paul ja Ally kamppailevat vanhemmuuden haasteissa kahden lapsensa kanssa.
Sarjan luoja Martin Freeman ja Daisy Haggard nähdään pariskuntana Paulina ja Allyna, joilla on kaksi pientä lasta, Luke (George Wakeman) ja Ava (Jayda Eyles). Vaikka pari pitääkin lapsiaan usein ihanina kullannuppuina, lapset tarjoavat vähän väliä hetkiä, jotka pistävät Paulin ja Allyn hermot koetukselle. Freeman on aivan mahtava ja välillä jopa hillittömän hauska kirosanoja ja muuta lastensa kuullen vahingossa möläyttelevänä Paulina ja Haggard on mainio Allyna. Freemanin ja Haggardin väliltä löytyy onnistunutta kemiaa ja molemmat ovat myös uskottavia stressaantuneina vanhempina (kenties omien kokemuksiensa kautta). Myös nuoret Wakeman ja Eyles hoitavat hommansa oivallisesti. Luultavasti kumpikaan ei vielä tässä kohtaa tajua kunnolla, millaiseen sarjaan ovat päätyneet ja olisikin hauska vuosien päästä tietää kummankin reaktiot, kun he oikeasti hoksaavat rooliensa merkitykset.
Lisäksi sarjassa nähdään Michael McKean ja Stella Gonet Allyn eronneina vanhempina ja Joanna Bacon ja Alun Armstrong Paulin yhä yhdessä olevina vanhempina, eli Luken ja Avan neljänä isovanhempana. Hahmot toimivat hyvinä sivuhahmoina, tarjoten mukaan niin oivaa komediaa kuin draamaakin.
Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että hieman harmittaa, etten katsonut Breedersin ensimmäistä tuotantokautta silloin, kun se alunperin ilmestyi. Vaikka minulla oli monta sarjaa siinä kohtaa kesken, olisin varmasti voinut ujuttaa mukaan tämän, yhteiskestoltaan alle neljätuntisen tuotantokauden. Breeders on todella hyvä ja oivaltava kuvaus vanhemmuuden ylä- ja alamäistä... enimmäkseen niistä jälkimmäisistä. Aina välillä tuntuu siltä, että mediassa vanhemmuus esitetään pelkkänä auvona ja että pienten lasten kanssa eläminen on vain riemujuhlaa. Onkin piristävää nähdä hyvin autenttiselta vaikuttava sarja siitä, millaisia pikku painajaisia lapset voivat myös olla. Sarjaa katsovat vanhemmat ja huoltajat voivatkin varmasti samaistua moniin juttuihin, kun taas lapsettomat (kuten minä) voivat vain pohtia, olivatko itse samanlaisia stressinaiheuttajia kuin Luke ja Ava?
Pääasiassa Breeders on todella hilpeää katsottavaa ja on huvittavaa seurata, mitä esimerkiksi useat unettomat yöt aiheuttavat niin vanhemmissa kuin heidän lapsissaan. Ärräpäiltä ei voi välttyä ja useasti yritykset rauhoittaa vaikeita tilanteita saattavat vain eskaloitua joksikin suuremmaksi. Kun Luke saa koulussa paloturvallisuusohjeistuksen, hänestä tulee vainoharhainen siitä, että koska vain kotona voi syttyä tulipalo. Asiaa ei auta, kun Paul-isä menee vahingossa tokaisemaan, että ihmisiä kuolee tilastollisesti useammin hukkumiseen kuin tulipaloon. Siitäpä sitten uusi pelko Luke-paralle. Huumori osaa äityä välillä aika synkäksikin, kun erään jakson aiheeksi nousee esimerkiksi lasten kurittaminen lyömisellä ja kuinka maailma on muuttunut sellaisen suhteen. Lähes joka jaksossa onkin joku oma aiheensa, mitä siinä käsitellään, oli kyse sitten vaikkapa valehtelusta ja onko se koskaan oikein tai kuolemasta ja kuinka käsitellä sitä lasten seurassa.
Sarja ei kuitenkaan ole pelkkää komediaa, vaan siinä on myös voimakas draamapuolensa ja etenkin kauden loppupää kulkee yllättävänkin dramaattisiin suuntiin. Jo kuolemajakso yllättää positiivisesti sillä, kuinka tekijät osaavat tasapainotella kahden genren välillä. Ohjaajakaksikko Ben Palmer ja (sarjan toinen luoja) Chris Addison tekevät todella mainiota työtä tunnelman kanssa. Käsikirjoittajatiimi (johon kuuluu mm. sarjan kolmas luoja Simon Blackwell) taas keksivät erilaisia tapahtumia jaksoihin ja saavat homman tuntumaan aidolta ottaessaan mukaan omia kokemuksiaan. Tekninen puoli toimii myös oivallisesti, vaikkei mitään erityisen säväyttävää olekaan luvassa. Kuvaus, leikkaus, lavastus, valaisu, puvustus, äänitys jne. toimivat kaikki pätevästi.
Yhteenveto: Breedersin ensimmäinen tuotantokausi on oikein mainio ja oivaltava kuvaus haasteista perhe-elämän arjessa. Kun yleensä lapset ja vanhemmuus kuvataan lähinnä ihanana asiana mediassa, tämä sarja uskaltaa näyttää, millaista stressiä ja ärtymystä homma voikaan aiheuttaa. Sarja on täynnä hilpeitä tilanteita ja huumori on usein veikeän synkkää. Ongelmatilanteiden paisuessa entisestään, muuttuu kohtaus katsojan vinkkelistä vain viihdyttävämmäksi. Komedian lisäksi mukana on myös yllättävänkin onnistunut draamapuoli ja sarja osaa vakavoitua kunnolla tarpeen vaatiessa. Tekijät tasapainottelevat tunnelman kanssa hyvin ja tuovat lähes joka jaksolla mukaan jonkin aiheen, jota käsitellä. Niistä vanhemmat voivat joko ottaa vinkkiä tai huomata yhtäläisyyksiä omaan perhe-elämään. Sarja toimii myös todella hyvin niille, joilla ei lapsia ole ja olin itse positiivisesti yllättynyt, kuinka oivallinen Breedersin avauskausi on. Nyt jään odottamaan ja toivomaan, että tuleva toinen kausi on yhtä onnistunut, ellei jopa parempikin paketti.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.2.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Breeders, Iso-Britannia, Yhdysvallat, 2020-, BBC, Sky, Avalon Television
Yhteenveto: Breedersin ensimmäinen tuotantokausi on oikein mainio ja oivaltava kuvaus haasteista perhe-elämän arjessa. Kun yleensä lapset ja vanhemmuus kuvataan lähinnä ihanana asiana mediassa, tämä sarja uskaltaa näyttää, millaista stressiä ja ärtymystä homma voikaan aiheuttaa. Sarja on täynnä hilpeitä tilanteita ja huumori on usein veikeän synkkää. Ongelmatilanteiden paisuessa entisestään, muuttuu kohtaus katsojan vinkkelistä vain viihdyttävämmäksi. Komedian lisäksi mukana on myös yllättävänkin onnistunut draamapuoli ja sarja osaa vakavoitua kunnolla tarpeen vaatiessa. Tekijät tasapainottelevat tunnelman kanssa hyvin ja tuovat lähes joka jaksolla mukaan jonkin aiheen, jota käsitellä. Niistä vanhemmat voivat joko ottaa vinkkiä tai huomata yhtäläisyyksiä omaan perhe-elämään. Sarja toimii myös todella hyvin niille, joilla ei lapsia ole ja olin itse positiivisesti yllättynyt, kuinka oivallinen Breedersin avauskausi on. Nyt jään odottamaan ja toivomaan, että tuleva toinen kausi on yhtä onnistunut, ellei jopa parempikin paketti.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.2.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Breeders, Iso-Britannia, Yhdysvallat, 2020-, BBC, Sky, Avalon Television
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti