DMZ
Luoja: Roberto Patino
Pääosissa: Rosario Dawson, Benjamin Bratt, Freddy Miyares, Hoon Lee, Jordan Preston Carter, Venus Ariel, Amandla Jahava, Jade Wu, Sydney Park, Juani Falez ja Nora Dunn
Genre: draama, jännitys
Jaksomäärä: 4
Jakson kesto: noin 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 3 tuntia 45 minuuttia
Ikäraja: 16
DMZ perustuu Brian Woodin ja Riccardo Burchiellin samannimiseen sarjakuvaan, jota julkaistiin vuodesta 2005 vuoteen 2012. Vuonna 2014 Syfy ryhtyi työstämään sarjakuvien pohjalta adaptaatiota televisioon, mutta vuonna 2019 projekti siirtyi HBO Maxille. Kuvaukset käynnistyivät saman vuoden lokakuussa, mutta koronaviruspandemian vuoksi kesti lähes pari vuotta saada sarja kuvattua kokonaan. DMZ julkaistiin kokonaisuudessaan viime kuussa HBO Maxissa ja itse kiinnostuin sarjasta, kun kuulin siitä ensi kertaa vuodenvaihteessa, HBO:n vihjaillessa tulevista sarjoistaan. Muiden samaan aikaan ilmestyneiden sarjojen, kuten Pam & Tommyn (2022), The Gilded Agen (2022-) ja Raised by Wolvesin (2020-) toisen kauden vuoksi en ehtinyt katsoa DMZ:tä heti, kun se julkaistiin. Katsoin sarjan lopulta hissuksiin yhden viikon sisällä monen muun sarjan ohessa.
Lähitulevaisuudessa Yhdysvaltoja riepottelee uusi sisällissota. Sodan seurauksena Manhattan on eristetty muusta maailmasta demilitarisoituna vyöhykkeenä. Alma Ortega matkaa salaa Manhattanille etsimään poikaansa, joka jäi saarelle evakuoinnin aikana kahdeksan vuotta sitten.
Rosario Dawson näyttelee Alma Ortegaa, lääkintämiestä, joka livahtaa rajojen läpi Manhattanin saarelle, demilitarisoidulle vyöhykkeelle (DMZ) etsimään poikaansa Christiania (Freddy Miyares), joka jäi jälkeen saarelle, kun Alma evakuoitiin monien muiden onnekkaiden kanssa pois. Dawson on tuttuun tapaansa mainio roolissaan, tulkiten hyvin äidin vimmaa löytää poikansa, jota hän ei ole nähnyt kahdeksaan vuoteen. Harmillisesti Dawson ei yksinään onnistu pelastamaan ympärillään murenevaa minisarjaa...
Matkallaan Alma kohtaa mm. entisen miehensä ja Christianin isän Parcon (Benjamin Bratt), joka johtaa nyt omaa jengiään Manhattanilla, Parcon uuden vaimon Carmenin (Juani Feliz), Chinatownia johtavan rikollispomo Wilsonin (Hoon Lee), orpopoika Odin (Jordan Preston Carter) ja vesivarastoja hallinnoivan Oonan (Nora Dunn). Sivunäyttelijät ovat kelvollisia osissaan. Bratt ja Lee sopivat passelisti omien jengiensä johtajiksi. Heidän hahmonsa eivät vain pahemmin vakuuta. Katsojan on vaikea uskoa, että Almalla ja Parcolla olisi ollut joskus suhde, eikä lopulta Alman ja Christianin äiti-poika-suhdekaan herätä toivottuja tunteita.
Erittäin mielenkiintoisesta lähtökohdastaan huolimatta DMZ ei onnistu nappaamaan mukaansa etsintäretkelleen. Koska äiti-poika-kuvio hoidetaan turhan melodramaattisen nyyhkyttelyn kautta, ei se jaksa kantaa koko matkaa - ei, vaikka jaksoja sarjassa on vain neljä. Kyseessä on yllättävänkin pitkäveteinen minisarja, vaikka samalla tuntuu, ettei jaksojen aikana ehditä oikein mitään tekemään. Uutta sisällissotaa avataan kömpelösti ja homma jää lähinnä pelkäksi pintaraapaisuksi. Manhattanin saarelle muodostuneen demilitarisoidun vyöhykkeen kulttuuria esitellään pienesti, mutta siitäkin olisi varmasti saanut enemmän irti.
Tekijät tuntuvat kaiken aikaa keskittyvän vääriin asioihin ja sitten taas ne oikeat asiat hoidetaan tönkösti pois alta. Demilitarisoidulla vyöhykkeellä tapahtuva valtataistelu nostetaan isoon rooliin, mutta kun päähenkilöä ei tunnu kiinnostavan se, ei katsojaakaan oikein nappaa. Sarja yrittää saada aikaiseksi vaikuttunutta tunnetta katsojalle tästä valtakiistasta ja mihin se lopuksi johtaa, mutta kuvio taputellaan laiskasti, eivätkä tietyt hetket tunnu ansaituilta. Viimeisen jakson aikana DMZ esittää kuin katsoja olisi käynyt läpi elämää mullistavan matkan, mutta minut sarja jätti pahasti kylmäksi. Se ei ole koukuttava tai jännittävä. Vahva konsepti ja päänäyttelijä heitetään hukkaan heikon käsikirjoittamisen ja ohjauksen vuoksi. Sääli, sillä potentiaalisesti DMZ voisi olla vuoden kovimpia sarjatapauksia. Nyt se vajoaa unholaan jo muutamassa päivässä.
Sentään tekniseltä puoleltaan DMZ on ihan pätevästi tehty. Se on sujuvasti kuvattu ja taidokkaasti valaistu. Lavasteet ovat mainiot ja kaduista on saatu onnistuneen ränsistyneet, esittämään sitä, kuinka suuri osa Manhattanin väestöstä evakuoitiin ja saari on vain jätetty oman onnensa nojaan. Asut ja maskeeraukset toimivat myös. Erikoistehosteet ajavat asiansa ja ääniefektit ovat oivalliset. Leikkauksessa olisi voitu kuitenkin tiivistää jaksoja ja Kris Bowersin säveltämät musiikit tehostavat liikaa melodramaattisuutta.
Yhteenveto: DMZ on hyvistä lähtökohdistaan huolimatta harmillisen lattea minisarja. Suuri potentiaali haaskataan täysin tylsästi esitetyn etsintäkertomuksen kanssa, joka ei millään nappaa mukaansa. Sarja tuntuu hassun pitkäveteiseltä, vaikka jaksoja on vain neljä. Tällä jaksomäärällä kaikki jää turhauttavasti pelkäksi pintaraapaisuksi, jolloin hahmoihin ja tapahtumiin on vaikea muodostaa oikeaa tunnesidettä. Asiaa ei auta sarjan ylidramaattinen tunnelma. Loppupäässä sarja yrittää nostatella tunnelmaa eeppiseksi, mutta se ei tunnu millään ansaitulta. Rosario Dawson yrittää parhaansa pääroolissa, mutta ei hän onnistu pelastamaan pakettia, kun oikeastaan mikään muu hänen ympärillään ei toimi. Sääli.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.4.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
DMZ, 2022, Yhdysvallat, Warner Bros. Television, DC Entertainment, ARRAY Filmworks, Analog
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti