SCOTT PILGRIM TAKES OFF - KAUSI 1
Luojat: Bryan Lee O'Malley ja BenDavid Grabinski
Pääosissa: Mary Elizabeth Winstead, Michael Cera, Kieran Culkin, Satya Bhabha, Chris Evans, Brie Larson, Brandon Routh, Jason Schwartzman, Anna Kendrick, Aubrey Plaza, Alison Pill, Mark Webber, Johnny Simmons, Ellen Wong, Mae Whitman, Julian Cihi, Finn Wolfhard, Will Forte, Kevin McDonald, Stephen Root, Kal Penn, Simon Pegg, Nick Frost ja "Weird Al" Yankovic
Genre: animaatio, komedia, scifi, toiminta, romantiikka
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: noin 27 minuuttia - Yhteiskesto: noin 3 tuntia 37 minuuttia
Ikäraja: 12
Scott Pilgrim Takes Off perustuu Bryan Lee O'Malleyn Scott Pilgrim -sarjakuviin, joita julkaistiin vuodesta 2004 vuoteen 2010. Vuonna 2010 ilmestyi myös Edgar Wrightin ohjaama elokuva Scott Pilgrim vastaan maailma (Scott Pilgrim vs. the World), joka oli kehuttu, mutta joka ei menestynyt kummoisesti. Vuonna 2022 Netflix paljasti työstävänsä animaatiosarjaa sarjakuvien pohjalta. O'Malley itse käsikirjoitti sarjan, Wright toimi tuottajana ja elokuvan näyttelijäkaarti palasi rooleihinsa. Nyt Scott Pilgrim Takes Off on julkaistu Netflixissä ja itse en odottanut sitä kovinkaan innokkaasti. Pidän valtavasti elokuvasta ja olen selaillut alkuperäisiä sarjakuvia tarpeeksi tietääkseni, että leffa on erittäin tarkka adaptaatio niistä. En kokenut, että uudelle adaptaatiolle olisi tarvetta, mutta päätin antaa sille kuitenkin mahdollisuuden. Katsoin Scott Pilgrim Takes Offin ensimmäisen tuotantokauden sen julkaisuviikonloppuna.
Kanadalaisnuorukainen Scott Pilgrim ihastuu täysillä mystiseen Ramona Flowersiin, joka on muuttanut Torontoon Yhdysvalloista. Seurustellakseen Ramonan kanssa, Scottin täytyy ensin päihittää tämän seitsemän pahaa eksää.
Lukuun ottamatta pahoja Katayanagin kaksosia esittäneitä Shota ja Keita Saitoa, kaikki Scott Pilgrim vastaan maailma -elokuvan näyttelijät tekevät paluun rooleihinsa, mutta tällä kertaa pelkkinä ääninä. On aikamoista, että kolmentoista vuoden jälkeen koko konkkaronkka on saatu houkuteltua takaisin, etenkin kun joistakin heistä on noussut aikamoisia superstaroja elokuva-adaptaation ilmestymisen jälkeen. Michael Cera ääninäyttelee tietty itse Scott Pilgrimiä, nuorta kanadalaismiehenalkua, joka soittaa bassoa Sex Bob-omb -bändissä, yhdessä kitaristikaverinsa Stephenin (Mark Webber) ja rumpalieksänsä Kimin (Alison Pill) kanssa ja deittailee kyseenalaisesti 17-vuotiasta high school -opiskelija Knives Chauta (Ellen Wong). Scottin homokämppis Wallace (Kieran Culkin), sisko Stacey (Anna Kendrick), Young Neil (Johnny Simmons), ilkeä Julie (Aubrey Plaza) ja Scottin toinen eksä, nykyinen laulajatähti Envy Adams (Brie Larson) tekevät myös paluun. Scott jää yllättäen aika pieneen rooliin tässä uudessa animaatiossa, kun taas hänen ihastuksenkohde Ramona Flowers (Mary Elizabeth Winstead) nousee tarinan keskiöön. Nykypäivälle sopivana hän ei siis vain tyydy miesten taistelun syynä olevaksi neidoksi. Samalla myös muut sivuhenkilöt saavat enemmän ruutuaikaa kuin elokuvassa.
Ramonan seitsemän pahaa eksää ovat tietty mukana. Koko pahojen eksien liigaa johtava Gideon Graves (Jason Schwartman) jää pienempään rooliin, kun taas ensimmäisenä Scottin kohtaava Matthew Patel (Satya Bhabha) nostetaan paljon merkittävämmäksi tekijäksi. Lucas Lee (Chris Evans) on hupsumpi kuin leffassa ja Todd (Brandon Routh) omaa tässäkin vegaanisuudesta syntyvät supervoimat. Roxie (Mae Whitman) ja Katayanagin kaksoset (Julian Cihi) jäävät tälläkin kertaa hieman pienemmälle huomiolle. Tuttujen nimien lisäksi sekaan on ripoteltu myös muita tunnettuja näyttelijöitä, kuten elokuvan ohjanneen Edgar Wrightin luottokaksikko Simon Pegg ja Nick Frost.
Valitettavasti en oikein missään kohtaa lämmennyt Scott Pilgrim Takes Offille. On kivaa, että tekijät onnistuivat keräämään vanhat näyttelijät takaisin ja ettei animaatiosarja ole sentään pelkkä toisinto sarjakuvien ja elokuvien tapahtumista, vaan se lähtee täysin omille teilleen kakkosjaksossa, mutta silti sarjaa vaivaa täysi turhuuden maku. Kyseessä on selvä nostalgiarahastus, joka tuskin toimii ollenkaan, jos sarjakuvia ei ole lukenut tai elokuvaa nähnyt. Lähes täysin sarjakuvan ja elokuvan reittejä kulkeva ykkösjakso on todella lattea ja ponneton toisinto tutuista tapahtumista, ilman mitään särmää, komediallisen ajoituksen tajua tai intoa projektia kohtaan. Muutokset ovat lähinnä sitä, että Knivesin rooli on tiputettu lähes nollaan, Scott yrittää iskeä Ramonaa Sonic-tietoiskulla Pac-Manin sijaan ja Amazonin sijaan Scott tekee tilauksen Netflixiltä. Totta kai, eihän Netflix-sarjassa voi kilpailevaa yritystä mainostaa.
Onneksi avausjakson loppu päräyttää ilmoille suuren muutoksen tarinaan ja siitä lähteekin liikkeelle vaihtoehtoinen "mitä jos" -tarina, jota on ihan kiinnostavaa seurata. Tästä huolimatta sarja ei napannut minua koskaan mukaansa, sillä liian moni asia tuntui väkinäiseltä ja laiskalta. Elokuvasta tuttu energia ja viihdyttävyys loistavat poissaolollaan ja vaikka sarjasta löytyy samoja videopelimäisiä visuaalisuuksia sun muuta, pääasiassa sarja etenee yllättävänkin hidastempoisesti. Sekaan on ripoteltu muutamia ihan vekkuleita juttuja, kuten Lucas Leen taistelut ninja-paparazzeja vastaan, mutta siihen se sitten jääkin. Loppupää äityy turhan massiiviseksi mekastukseksi. Jo elokuva oli ajoittain aika älyvapaa, mutta Edgar Wrightin tinkimätön tyylitaju teki potentiaalisesta kaaoksesta hallittua ja komeaa. Sarjan ohjaustiimi ei ole läheskään yhtä lahjakas.
Sarjan ehdottomasti parasta antia on sen visuaalinen ilme. Animaattorit ovat parhaansa mukaan matkineet Bryan Lee O'Malleyn sarjakuvien tyyliä ja seurauksena onkin todella kivalta näyttävä ja miellyttävän värikäs sarja. Olen kuitenkin häkeltynyt, kuinka Wright pystyi toistamaan piirrosmaista tykittelyä paremmin näytellyssä muodossa kuin animaattorit sarjaa piirtäessään. Äänimaailma on menevästi rakennettu ja Joseph Trapanesen ja Anamanaguchin säveltämät musiikit säestävät menoa oivallisesti. Sarjaan tehdyt uudet kappaleet, lähtien Necry Talkien tunnuslaulusta Bloom ovat kuin käsittämättömän pliisuja ja pehmoisia elokuvassa kuultuihin, menoa ja meininkiä sisältäviin kappaleisiin verrattuna.
Yhteenveto: Scott Pilgrim Takes Off on miellyttävästä visuaalisesta ilmeestään ja ihan mielenkiintoisesta vaihtoehtoistarinastaan huolimatta harmillisen laimea ja turha animaatiosarja. Piirrosjälki näyttää siltä kuin alkuperäinen sarjakuva olisi herännyt henkiin ja animaattorit ansaitsevat kehunsa. Ohjaus ja käsikirjoitus ovat kuitenkin oudon kömpelöitä, jolloin menoon ei pääse hyppäämään mukaan. Sarjakuvan ja elokuvan tapahtumia toisintava ykkösjakso kulkee eteenpäin laiskalla automaattivaihteella. Tarina onneksi lähtee uusille reiteille sen jälkeen, mutta uusi versio kertomuksesta tuntuu yhdentekevältä. Elokuvasta tuttu energia, särmä, hurmaavuus ja komediallinen nokkeluus loistavat poissaolollaan ja sarja on yllättävänkin hidastempoista seurattavaa. Seasta löytyy yksittäisiä vekkuleita juttuja, mutta kokonaisuus on todella ontuva. Tutun näyttelijäkaartin paluu on ilahduttavaa ja Scottin sysääminen sivuun antaa aiemmin pienempään rooliin jääneille mahdollisuuden nousta parrasvaloihin. Jos fanitat valtavasti alkuperäisiä Scott Pilgrim -sarjakuvia ja Edgar Wrightin elokuvaa, kannattaa Netflixin animaatiosarjakin vilkaista, mutta sillä varoituksella, että luvassa on todella keskinkertainen ja varsin sieluton nostalgiarahastus.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.11.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Scott Pilgrim Takes Off, Kanada, Japani, 2023-, Netflix, Universal Animation Studios, Complete Fiction, Flixzilla Aura, Marc Platt Productions, Not Penny's Boat, Oni Press, Science SARU, Universal Content Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti