Y: THE LAST MAN - KAUSI 1
Luoja: Eliza Clark
Pääosissa: Ben Schnetzer, Ashley Romans, Diane Lane, Olivia Thirlby, Elliot Fletcher, Marin Ireland, Amber Tamblyn, Juliana Canfield, Diana Bang, Jess Salgueiro, Yanna McIntosh, Paris Jefferson, Missi Pyle ja Paul Gross
Genre: draama, jännitys
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: 47 minuuttia - 54 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 31 minuuttia
Ikäraja: 16
Y: The Last Man perustuu Brian K. Vaughanin ja Pia Guerran samannimiseen sarjakuvaan, jota julkaistiin vuodesta 2002 vuoteen 2008. Vuonna 2015 FX ilmoitti hankkineensa sarjakuvan oikeudet ja ryhtyi työstämään televisiosarjaa sen pohjalta. Michael Green ja Mashaka Croal palkattiin sarjan johtoon ja käsikirjoittamaan avauskausi, mutta taiteellisten erimielisyyksien takia kumpikin päätti jättää sarjan. Tilalle valittiin Eliza Clark, jonka johdossa sarjan kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2020, kun niitä oli jouduttu koronaviruspandemian takia viivästämään muutamilla kuukausilla. Nyt Y: The Last Manin ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu kokonaan (Suomessa Disney+ -suoratoistopalvelun kautta) ja vaikken ole sarjakuvaa lukenut, kiinnostuin sarjasta heti, kun kuulin sen juonesta. Kun kauden kaikki jaksot olivat saatavilla, ryhdyin katsomaan Y: The Last Mania ja katsoin koko kauden kahdessa päivässä.
Eräänä mysteerisenä päivänä kaikki y-kromosomin omaavat nisäkkäät kuolevat, lukuun ottamatta yhtä miestä nimeltä Yorick. Samalla kun Yorick yrittää totutella uuteen uhanalaiseen elämäänsä, elossa pysyneet naiset yrittävät saada yhteiskunnan takaisin raiteilleen ilman puolta ihmiskunnasta.
Alun perin Barry Keoghan palkattiin Y: The Last Manin päärooliin Yorick Browniksi, viimeiseksi miespuoliseksi ihmiseksi, kaikkien muiden mysteerisesti kuollessa, mutta kun sarja kamppaili aluksi tuotanto-ongelmien kanssa, Keoghan poistui sarjasta ja hänet korvattiin Ben Schnetzerillä. Schnetzer sopii varsin passelisti Yorickiksi, tuoden oivallisesti esille hahmon tuntemukset, kun tämä tajuaa olevansa ainoa mies maailmassa, mikä aiheuttaa tietty valtavat paineet. Yhtäkkiä Yorick on kuin uhanalaisen lajin viimeinen edustaja ja on kiinnostavaa nähdä, kuinka hän ryhtyy toimimaan maailmassa, jossa vain naiset ovat jääneet eloon.
Sarjan tarinan huomioon ottaen ei pitäisi tulla yllätyksenä, että Schnetzeriä lukuun ottamatta sarjan näyttelijäkaarti koostuu pääasiassa naisista, vaikka mukana ovatkin Paul Gross lyhyessä roolissa Yhdysvaltain presidenttinä ja transsukupuolinen Elliot Fletcher transmies Samina, joka ei synnynnäisen y-kromosomin puutteen takia kuole miesten mukana. Heidän lisäksi tuotantokaudella nähdään mm. Diane Lane Yorickin äitinä, kongressiedustaja Jennifer Brownina, Olivia Thirlby Yorickin ensihoitajasiskona Herona, Ashley Romans salaisena agentti 355:nä, Juliana Canfield Yorickin tyttöystävänä Bethinä, Marin Ireland presidentin lehdistöavustajana Norana, Amber Tamblyn presidentin tyttärenä Kimberlynä, Diana Bang tohtori Mannina, Yanna McIntosh kenraali Reedinä, sekä Missi Pyle Amazonin tyttäret -kultin johtohahmona, Roxannena. Näyttelijät suoriutuvat kaikki vähintään kelvollisesti osistaan. Sivuhenkilöistä parhaiten esille nousevat agentti 355, joka ottaa vastuulleen Yorickin suojelemisen, sekä Yorickin äiti, joka kokee vastuuta maan johtamiseen tarttumisesta presidentin kuollessa muiden miesten mukana.
Y: The Last Manilla on todella mielenkiintoiset lähtökohdat. On kiehtova (joskin toki pelottava) ajatus, että mitä jos jokin mysteerinen tappaisi toisen sukupuolen kokonaan. Avausjakson rakentaminen tätä kummallista tapahtumaa kohtaan on mainion tiivistunnelmainen ja kun y-kromosomin omaavat yksilöt alkavat kuolla kaamealla tavalla, on pitkä osio toteutettu vaikuttavasti. Katsojaa ei liiemmin säästellä ja on hirveää nähdä, kun esimerkiksi äidit joutuvat katsomaan pienten poikiensa kuolevan. On jännittävää seurata pakokauhun alkamista, minkä jälkeen myös tilanteen jälkipuinti alkaa koukuttavasti. Kun yhtäkkiä puolet maailman väestöstä on kuollut, kuinka jäljelle jäävä puolikas ryhtyy pitämään kaikkea kasassa? Monia tärkeitä työtehtäviä pitää kiireessä paikkailla, kun hallitukset, laitokset yms. rupeavat kaatumaan. Suurta ongelmaa aiheuttavat tietty miljardit ruumiit, ihmiset kuin uroseläimet, jotka alkavat mädäntyä kaduilla, taloissa ja ties missä. Tähän kun vielä lisää päälle tiedon yhdestä elossa pysyneestä miehestä, Yorickia halutaan tietty riepotella joka suuntaan eri agendojen myötä.
Valitettavasti tuotantokausi ei onnistu pitämään tätä intensiteettiä yllä läpi kestonsa ja parin ensimmäisen jakson jälkeen jännite tipahtaa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Näiden kahden ensimmäisen jakson ohjauksesta vastaa Louise Friedberg ja käsikirjoituksesta itse Eliza Clark ja kenties heidän olisi pitänyt hoitaa homma loppuun asti, sillä heidän seuraajansa eivät saa yhtä vakuuttavaa jälkeä aikaiseksi. Kausi syyllistyy jossain kohtaa aikamoiseen vetkutteluun, jottei sen tarvitse viedä tarinaansa ja hahmojaan eteenpäin reippaasti. Joka jaksossa on omat onnistumisensa, mutta kokonaisuuksina jaksot menettävät paljon siitä, kuinka hyvin sarja alkoi. Silti heikkouksineenkin ja jopa tylsine hetkineen kausi pysyy kiinnostavana loppuun asti ja tunnelmaa nostattava kauden finaali jättää haluamaan jatkoa... Harmi vain, että FX päätti lopettaa sarjan heti avauskauden jälkeen, tuotannon muututtua liian kalliiksi.
Teknisiltä ansioiltaan Y: The Last Man on pätevästi tehty, vaikka välillä erikoistehosteista voi huomata suurelokuvia pienemmän televisiobudjetin ja tiettyä digitaalisuutta. Siitä huolimatta on onnistuneen karmiva näky, kun miesten ohjaamat lentokoneet putoilevat taivaalta, pilottien kuollessa äkillisesti kesken matkan. Kuvaus on sujuvaa ja leikkauskin pääasiassa toimivaa. Jaksot tuntuvat paikoitellen venytetyiltä lähinnä laiskemmaksi muuttuvan käsikirjoittamisen takia. Tuhoutuneiden ja autioituneiden paikkojen lavasteet ovat hienot ja niin maskeeraajat kuin puvustajat hoitavat hommansa hyvin. Äänimaailma on oivallisesti rakennettu Herdís Stefánsdóttirin musiikkeja myöten. Sarjan tunnusmusiikki ja alkutekstipätkä toimivat hyvin, vaikka eivät mitään erityistä tarjoakaan.
Yhteenveto: Y: The Last Man jää todella hyvistä lähtökohdistaan huolimatta hieman vaisuksi avaukseksi sarjalle, jolla olisi potentiaalia enempäänkin. Sarja lähtee erittäin vahvasti liikkeelle ja ensimmäisessä jaksossa nostetaan taidokkaasti jännitettä kohti kauhistuttavaa, sarjan sisäisen maailman mullistavaa tapahtumaa. On kiehtovaa ja karmivaa seurata massakuoleman etenemistä, mutta on myös mielenkiintoista nähdä, kuinka hommaa ryhdytään ratkomaan jälkikäteen. Myös eloon ainoaksi y-kromosomin omaavaksi mieheksi jäävän Yorickin puolta on kiinnostavaa katsoa. Harmillisesti osa kaudesta venähtää hieman tyhjentävän haahuilun puolelle, vaikka onnistumisia löytyykin sieltä täältä. Avausjakson suuri jännite ja mukaansatempaavuus haihtuvat kauden edetessä, mutta silti taso pysyy oivana ja paraneekin vielä siitä loppua kohti. Onkin siis sinänsä sääli, että FX teki jo päätöksen lopettaa Y: The Last Manin teon, sarjan koituessa liian kalliiksi, etenkin monien koronan aiheuttamien tuotanto-ongelmien, viivästysten ja lisäkustannusten takia. Sarjaa johtanut Eliza Clark on sanonut yrittävänsä keksiä keinoa jatkaa sarjaa jonkin muun kanavan kautta ja toivon, että asia saadaan hoidettua. Kyllä tätä heikkouksistaan huolimatta lisääkin katsoisi.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.11.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Y: The Last Man, Yhdysvallat, 2021-, FX Productions, Color Force
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti