Arvostelu: Jäähyväiset (The Farewell - 2019)

JÄÄHYVÄISET

THE FAREWELL

Ohjaus: Lulu Wang
Pääosissa: Awkwafina, Tzi Ma, Diana Lin, Zhao Shuzhen, Lu Hong, Jiang Yongbo, Chen Han ja Aoi Mizuhara
Genre: draama, komedia
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Ikäraja: S

Jäähyväiset pohjautuu tositarinaan ohjaaja-käsikirjoittaja Lulu Wangin elämästä. Hänen isoäitinsä oli sairastunut syöpään, mutta hänen sukunsa oli pakottanut Wangin pysymään vaiti asiasta, jottei isoäiti viettäisi loppuelämäänsä surun keskellä. Wang oli kirjoittanut tästä elämänvaiheestaan lyhyttarinan ja lopulta sai myös herätettyä tarpeeksi kiinnostusta, jotta pystyi aloittamaan elokuvan työstön kirjoituksensa pohjalta. Elokuvan kuvaukset alkoivat kesällä 2018 ja Jäähyväiset sai maailmanensi-iltansa tammikuussa 2019 Sundancen elokuvajuhlilla. Leffaa on sen jälkeen esitetty eri filmifestivaaleilla ja nyt se on saanut ensi-iltansa myös Suomessa. Itse olin tietoinen elokuvasta jo viime kesästä lähtien, mutta aloin kiinnostua siitä vasta vuoden lopussa, kun se alkoi saamaan yhä vain enemmän kehuja. Päätinkin käydä katsomassa leffan, mutta harmikseni en ehtinyt yhteenkään lehdistönäytöksistä - en, vaikka niitä taidettiin järjestää tavallista enemmän. Meninkin katsomaan Jäähyväiset heti ensi-iltapäivänä ensimmäiseen mahdolliseen näytökseen Helsingin Kinopalatsi-teatterissa.

Nuori nainen Billi saa kuulla, että hänen isoäitinsä on sairastunut pahalaatuiseen keuhkosyöpään. Suku on kuitenkin päättänyt olla kertomatta isoäidille sairaudesta, mutta järjestää sukutilaisuuden, jotta kaikki voisivat tavata isoäidin vielä kerran.

Pääroolissa Billinä nähdään Nora Lum, eli Awkwafina, joka on rap-uran lisäksi alkanut viime vuosien aikana esiintymään myös elokuvissa. Awkwafina on nähty lähinnä komediallisissa sivurooleissa filmeissä kuten Ocean's 8 (2018), Crazy Rich Asians (2018) ja Jumanji: The Next Level (2019), eikä hän ole yhdessäkään erityisemmin vakuuttanut minua. Jäähyväisissä hän kuitenkin osoittaa lahjakkuutensa ja tämän jälkeen hänelle aukeaa varmasti lupaava ura elokuvien puolella. Olin paikoitellen täysin häkeltynyt, kuinka yleensä ylienerginen Awkwafina osaa tässä olla huomattavasti paremmin läsnä. Hän on hoksannut, että hiljaisuus voi tehdä vaikutuksen. Hän tuo hienosti esille hahmonsa sisällä mylläävät ristiriitaiset tunteet. Pitäisikö Billin toimia sukunsa ohjeiden mukaan, vai pitäisikö hänen kertoa rakkaalle isoäidilleen suru-uutiset?

Billin sukuun kuuluvat ihanan isoäidin (Zhao Shuzhen) lisäksi Billin vanhemmat (Tzi Ma ja Diana Lin), isotäti (ohjaaja Wongin isotäti Lu Hong, joka joutui oikeasti pitämään siskonsa sairauden salassa siskoltaan), Billin serkku Hao Hao (Chen Han) ja tämän tyttöystävä Aiko (Aoi Mizuhara) ja Hao Haon isä, eli Billin setä Haibin (Jiang Yongbo). Kaikki näyttelijät ovat oikein mainioita rooleissaan, mutta filmin kirkkain tähti on selvästi Awkwafina, joka saa viimein katsojan kiinnostumaan hänen tulevista elokuvaprojekteistaan.

Jäähyväisten tarina voi helposti kuulostaa täysin absurdilta. Miten kummassa sukulaiset voisivat pimittää tuollaista tietoa sairastuneelta rakkaaltaan? Tuntuu moraalisesti todella väärältä, että tekisi noin ja vieläpä, kun hahmot väärentävät tutkimuspapereita, ennen kuin näyttävät ne isoäidille! Itseltäni on kaksi lähisukulaista menehtynyt syöpään viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten surun tunne on tuttu. Siihen jos lisäisi vielä päälle tuollaisen salailun, niin mielihän siinä murenisi sydämen kera! Kiinassa tällainen taas on täysin normaalia. Billi on kuitenkin asunut ison osan elämästään Yhdysvalloissa, minkä vuoksi hänellekin hänen synnyinmaansa tavat tuntuvat kulttuurishokilta. Tästä revitään upeaa draamaa läpi elokuvan. Katsoja voi tuntea Billin surun ja vaikeuden, kun tämä näkee isoäitinsä kuultuaan surulliset uutiset, eikä pysty sanomaan mitään, sillä uskoo purskahtavansa itkuun.

Herkemmät katsojatkin joutuvat pidättelemään itkua, sillä Jäähyväiset onnistuu tunnepuolellaan upeasti. Se on hyvinkin koskettava kertomus ja se, että kyseessä on ohjaaja-käsikirjoittajan omasta kokemuksesta kirjoitettu, vain lisää herkkyyttä. Läpi leffan on selvää, kuinka paljon elokuva merkitsee Lulu Wangille ja sen kautta myös katsoja on vahvemmin mukana. Ei elokuva kuitenkaan pelkkää surua ole, vaan mukaan mahtuu myös oiva annos huumoria. Awkwafina ei onneksi silloinkaan vajoa tuttuun pelleilyynsä, vaan tarjoaa aidot naurut luovemmilla tavoilla. Jäähyväisissä on jotain todella sydämellistä. Vaikka kiinalaisten tavat tällaisen uutisen noustessa esiin tuntuu kylmältä, on elokuva itse erittäin lämmin. Siihen uppoutuu ja sitä voisi katsoa vielä pidemmänkin aikaa.

Lulu Wang tekee hienoa työtä tunnelman sekä tarinan kanssa. Wangin tyylissä on jotain hyvin inhimillistä ja aitoa, niin ohjauksessa kuin käsikirjoituksessa. Wang on selvästi siirtänyt Billiin ajatuksiaan kulttuureista ja etenkin muuttamisesta uuteen kulttuuriin niin pitkäksi aikaa, että alkuperäinen alkaa tuntua vieraalta. Lisäksi Jäähyväiset on myös teknisesti taidokkaasti tehty. Kuvaus on tyylikästä ja mukana on paljon hienovaraisesti näyttäviä otoksia. Leikkaus on sujuvaa ja vaikka monet kohtaukset ovat todella rauhallisia, on ne leikattu juuri oikealla rytmillä, eikä niitä tarvitse tiivistää. Valaisu on muutamassa yökohtauksessa erityisen onnistunutta. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Alex Westonin säveltämät musiikit toimivat todella hyvin taustalla, vaikka eivät nousekaan mitenkään erityisesti esille.

Yhteenveto: Jäähyväiset on hieno kertomus surusta ja sen käsittelystä. Filmin tarina voi näin suomalaiselle tuntua todella kummalliselta ja on vielä kummallisempaa, että tällaista tapahtuu oikeastikin. Elokuvassa pohdiskellaankin länsimaisten ja itämaisten kulttuurien eroja oivallisesti. Leffa onnistuu koskettamaan ja sen aikana saattaa päästää itku, jos on itse käynyt läpi läheisen menetyksen ja tietää, millaista on kuulla näin raskaita uutisia. Leffaan on myös saatu sujuvaa huumoria mukaan. On aivan mahtavaa nähdä, ettei Awkwafina ole vain liian lujaa yrittävä ja kovaääninen huomionhakija komediallisissa sivurooleissa, vaan aidosti potentiaalinen näyttelijä. Hän on erinomainen pääroolissa ja eläytyy hahmonsa tunteisiin upeasti. On selvää, kuinka lähellä tämä kertomus on ohjaaja-käsikirjoittaja Lulu Wangin sydäntä ja se myös tekee teoksesta entistä voimakkaamman. Suosittelenkin Jäähyväisiä todella lämpimästi vahvojen draamojen ystäville, sekä itämaisesta kulttuurista kiinnostuneille.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.1.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Farewell, 2019, Big Beach Films, Depth of Field, Kindred Spirit, Seesaw Productions