HIS DARK MATERIALS - KAUSI 1
Luoja: BBC One ja HBO
Pääosissa: Dafne Keen, Ruth Wilson, Lin-Manuel Miranda, Joe Tandberg, James Cosmo, Anne-Marie Duff, Clarke Peters, Ariyon Bakare, Kit Connor, Lucian Msamati, James McAvoy, Lewin Lloyd, Will Keen, Ruta Gedmintas, Gary Lewis, Amir Wilson, Nina Sosanya, Tyler Howitt, Daniel Frogson, Peter Serafinowicz ja Helen McCrory
Genre: fantasia, seikkailu
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: noin 55 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 20 minuuttia
Ikäraja: 12
His Dark Materials perustuu Philip Pullmanin kirjatrilogiaan "Universumien tomu" ("His Dark Materials" - 1995-2000). Pullmanin kirjojen pohjalta tehtiin vuonna 2007 elokuva Kultainen kompassi (The Golden Compass - 2007), mutta kirjojen fanit ja kriitikot eivät ottaneet sitä kovin positiivisesti vastaan, eikä se ollut toivottu menestys, joten leffa ei saanut jatkoa. Vuonna 2015 BBC One neuvotteli Pullmanin kanssa uudesta adaptaatiosta kirjojen pohjalta. Pullman suostui ja yhtiö alkoi työstämään televisiosarjaa. Kuvaukset alkoivat syksyllä 2018 ja nyt His Dark Materialsin ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu kokonaisuudessaan. Itse innostuin Pullmanin työstä, kun kävin katsomassa Kultaisen kompassin teattereissa. Pidin siitä silloin kovasti ja luinkin Pullmanin kirjatrilogian. Jossain kohtaa en kuitenkaan enää katsonut filmiä ja kuluikin lähes kymmenen vuotta, kunnes katsoin sen pitkästä aikaa tänä kesänä, kun sain kunnolla tietää, että kirjojen pohjalta oli tulossa televisiosarja. Vaikken enää pitänyt Kultaisesta kompassista läheskään yhtä paljon kuin sen ilmestyessä, odotin suurella mielenkiinnolla sarjaa. Päätin kuitenkin odottaa, että koko tuotantokausi on katsottavissa kerralla, sillä tiesin, ettei minulta löytyisi kärsivällisyyttä odottaa joka viikko uutta jaksoa. Kun His Dark Materialsin ensimmäinen kausi oli vihdoin katsottavissa kokonaisuutena HBO Nordicissa, katsoin sen läpi parissa päivässä.
Rinnakkaistodellisuudessa, missä ihmisen sielu kulkee hänen rinnallaan eläimen muodossa, asuu Lyra Belacqua, joka lähtee seikkailuun, kun hänen ystävänsä siepataan. Matkansa varrella hän kohtaa noitia ja taistelevia jääkarhuja, sekä selvittää salaisuuksia niin itsestään kuin universumien välillä kulkevasta mystisestä Tomusta.
Loganista (2017) tuttu Dafne Keen näyttelee sarjan päähenkilöä, Lyra Belacquaa, kapinahenkistä tyttöä, joka lähtee elämänsä seikkailuun. Lyra on alusta alkaen mielenkiintoinen tapaus ja hänen taustojaan selvitellään pitkin tuotantokautta. Pienestä nokkavuudestaan huolimatta hän on myös pidettävä, jolloin hänen kanssa lähtee seikkailemaan mielellään. Keen on mainio valinta pääosaan, vaikkei aina onnistu esittämään tunteita uskottavasti. Lyran rinnalla eläimen muodossa kulkevan sielun, eli Pantalaimon-nimisen daimonin äänenä kuullaan Kit Connor.
Muita hahmoja sarjassa ovat mm. Lyran kotipaikan, Jordan Collegen rehtori (Clarke Peters), Lyran setä lordi Asriel (James McAvoy), mystinen rouva Coulter (Ruth Wilson), gyptit Farder Coram (James Cosmo), John Faa (Lucian Msamati) ja kadonnutta poikaansa (Tyler Howitt) vimmaisesti etsivä Ma Costa (Anne-Marie Duff), kuumailmapallollaan lentävä aeronautti Lee Scoresby (Lin-Manuel Miranda), noita Serafina Pekkala (Ruta Gedmintas), mahtava jääkarhu Iorek Byrnison (Joe Tandberg), sekä valtaa pitävän Magisteriumin arvohenkilöitä, kuten lordi Boreal (Ariyon Bakare) ja isä MacPhail (päätähti Dafne Keenin isä Will Keen). Hahmogalleria on kaikin puolin mainio ja mielenkiintoinen, vaikkakin noita Serafina Pekkala jää harmillisen vähäiselle huomiolle. Noidan sukunimi ei muuten jää ainoaksi suomalaiseksi asiaksi sarjassa, vaan yhdessä jaksossa käydään noin minuutin keskustelu kokonaan suomenkielellä! Näyttelijät ovat oivallisia rooleissaan - etenkin vekkulimainen Miranda, lapsensa katoamista onnistuneesti sureva Duff, sekä rouva Coulteria esittävä Wilson. Rouva Coulter on erittäin hyvin kirjoitettu hahmo, josta löytyy useampia puolia kuin aluksi uskoisi.
Jo parin jakson jälkeen oli mielestäni selvää, että His Dark Materials on parempi adaptaatio Pullmanin kirjoista kuin Kultainen kompassi. Vertailu on helppoa etenkin sen vuoksi, että sekä leffa että tämä sarjan ensimmäinen kausi kattavat vain Pullmanin ensimmäisen kirjan, "Kultaisen kompassin" ("Northern Lights" - 1995). Tietty kahdeksan tunnin kestävän jakson aikana on helpompi käydä kirja läpi tarkemmin kuin parin tunnin leffassa, mutta sarja on muutenkin onnistuneempi. Siinä, missä leffassa puhuvat eläimet aiheuttivat mukaan tiettyä lapsellisuutta, tässä ne on saatu toimimaan uskottavammin. Puhuva jääkarhu ei kummastuta synkempien tapahtumien keskellä, vaan istuu sinne täydellisesti. Lisäksi elokuva sai kritiikkiä siitä, kuinka löyhästi se käsitteli kirjan vahvaa teemaa uskonnon ja tieteen taistelusta, sekä kritiikkiä kirkon toiminnasta. Magisteriumi on selvästi viittaus kirkkoon ja etenkin kirkon vanhoihin tapoihin jyrätä muita uskontoja alas ja lupailla kannattajilleen jotain parempaa, jopa pelon kautta. Siihen on selvä syynsä, miksi sielueläimiä kutsutaan daimoneiksi, mikä kuulostaa englanniksi lausuttuna sanalta "demon" eli "piru". Ihmisen sielu on Magisteriumin mielestä syntinen, pirun riivaama. Teema ei kuitenkaan muutu paasaukseksi, vaan sekin on istutettu mukaan toimivasti. Nuoremmilta katsojilta tämä voi mennä ohi, mutta varttuneemmille tämä tuo kiehtovan lisäsisällön sarjaan.
Pidin muutenkin His Dark Materialsin ensimmäisestä tuotantokaudesta. Parista jaksosta löytyy venyttämistä, jotta vaadittu kesto saadaan täyteen ja yksi seuraavalle kaudelle merkittävä juonikuvio ei tällä kaudella ole vielä kovin kiinnostava. Kausi nappaa heti ensimmäisessä jaksossaan mukaansa ja kasvattaa mielenkiintoa, mitä pidemmälle se kulkee. Tarinaan ensi kertaa tutustuvalle on kiehtovaa selvittää monenlaisia mysteerejä, mutta myös tarinan tietävä odottaa jännittäen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tunnelma on taidokkaasti rakennettu ja loppupää lähtee vielä täysin omanlaiseensa nousuun, kun vastauksia alkaa vihdoin löytymään ja kun tunnepuolta kasvatellaan voimakkaammin. Seasta löytyy ihan koskettaviakin tilanteita. Huumoriakin on myös hieman mukana ja toiminnalliset kohtaukset ovat osuvasti erilaisia toisistaan. Tietyistä venytyksistä ja eräästä tylsähköstä sivujuonesta huolimatta His Dark Materialsin ensimmäinen tuotantokausi pitää tiukasti mukanaan koko kestonsa ajan ja jättää katsojan odottamaan innolla jatkoa.
Sarjan eri ohjaajat, kuten parhaan elokuvan Oscar--palkinnon voittaneen Kuninkaan puheen (The King's Speech - 2010) ohjaaja Tom Hooper saavat aikaiseksi mukaansatempaavan paketin, mitä tukee Jack Thornen oiva käsikirjoitus. Thorne seuraa Pullmanin kirjaa uskollisemmin kuin Kultainen kompassi -leffa ja toisin kuin elokuva, missä ei ollut mukana Pullmanin ensimmäisen kirjan päätöstä, sarjassa mukaan mahtuu sen lisäksi myös toisen kirjan, "Salaperäisen veitsen" ("The Subtle Knife" - 1997) alku. His Dark Materials on teknisestikin taidokkaasti tehty. Kuvaus on sujuvaa ja valaisu onnistunutta. Nykyään kun monista fantasiasarjoista tehdään niin synkkiä, ettei niistä näe lähes mitään, on His Dark Materials sillä osa-alueella piristävää vaihtelua. Lavasteet ovat näyttävät, ja asut ovat hyvin luodut. Muutamassa kohtaa daimoneiden tai jääkarhujen digitaalisuus on selkeää, mutta katsojana hyväksyy puhuvat eläimet niin nopeasti, että tehosteet menevät hyvin läpi. Äänipuolikin on kunnossa ja Lorne Balfe on säveltänyt mukaan erittäin hyviä musiikkeja. Etenkin sarjan tunnusmusiikki on erinomainen ja jo se saa innostumaan jokaisen jakson alusta.
Yhteenveto: His Dark Materialsin ensimmäinen tuotantokausi on erittäin mainio fantasiaseikkailu. Se nappaa heti mukaansa kiehtovan maailmansa ansiosta ja tiukentaa otettaan salaperäisyyden kautta. Tunnelma on oivallisesti luotu läpi kauden ja jännitettä rakennetaan mukavasti. Muutamia hauskoja ja ihan koskettavia hetkiä on luvassa. Puhuvat digieläimet eivät onneksi tee hommasta lapsellista, vaan ne istuvat erittäin hyvin mukaan - etenkin kun sielueläimet, eli daimonit ovat tärkeä osa sarjan teemaa kirkon ja tieteen välisestä taistosta. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja heidän näyttelijänsä tekevät pääasiassa mainiota työtä. Dafne Keen on hyvä valinta päärooliin Lyra Belacquaksi, vaikka paikoitellen tunteiden esittäminen ei suju häneltä luontevasti. Lorne Balfen säveltämät musiikit ovat todella hyvät - etenkin sarjan tunnusmusiikki on erinomainen. Kauden aikana löytyy pientä venyttämistä, sekä yksi tylsempi sivujuoni. Tämä juonikuvio on kuitenkin merkittävä toisen tuotantokauden kannalta, joten se menee tarpeeksi sujuvasti muun ohessa. Toista kautta kuvataan jo, enkä malttaisi odottaa sen näkemistä. Toivon, että tekijät pysyvät uskollisina Philip Pullmanin kirjoille ja seuraavatkin kaudet kattavat kokonaisen kauden niin, että kirjatrilogian myötä syntyy kokonaisuudessaan lopulta kolme tuotantokautta tätä sarjaa. Jos pidät Pullmanin kirjoista tai fantasiakertomuksista ylipäätään, suosittelen His Dark Materialsin katsomista lämpimästi.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.12.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
His Dark Materials, Iso-Britannia, 2019-, BBC, New Line Cinema, Bad Wolf, Scholastic
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti