HUMAN RESOURCES - KAUSI 2
Luojat: Kelly Galuska, Nick Kroll, Andrew Goldberg, Mark Levin ja Jennifer Flackett
Pääosissa: Nick Kroll, Maya Rudolph, Aidy Bryant, Randall Park, Keke Palmer, Cole Escola, David Thewlis, Brandon Kyle Goodman, Pamela Adlon, Maria Bamford, Miley Cyrus, Hugh Jackman, Rosie Perez, Florence Pugh ja Eugene Levy
Genre: animaatio, komedia
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 26 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 24 minuuttia
Ikäraja: 16
Netflixin animaatiosarja Big Mouth nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin syksyllä 2017. Jatkokaudet vain kasvattivat suosiota, joten tekijät ryhtyivät kehittelemään lisäosasarjaa, joka kertoisi enemmän hormonihirviöiden maailmasta. Human Resources -nimen saaneen sarjan ensimmäinen kausi ilmestyi maaliskuussa 2022, mutta se ei saanut yhtä positiivista vastaanottoa kuin Big Mouth. Avauskausi sai kuitenkin tarpeeksi katsojia, jotta Netflix antoi tekijöille luvan tehdä toisen kauden - joskin tänä keväänä Netflix ilmoitti, että sen jälkeen lisää ei enää tulisi. Nyt Human Resourcesin toinen ja samalla siis viimeiseksi jäävä tuotantokausi on julkaistu Netflixin valikoimaan ja itse en pahemmin odottanut sarjan paluuta. Big Mouthista olen tykännyt paljon, mutta Human Resources tuntui todella tarpeettomalta sivurahastukselta. Katsoin silti sarjan kakkoskauden heti julkaisuviikonloppuna.
Hormonihirviöt Maurice ja Connie ovat järjestämässä Jizz Mitzvah -juhlia lapselleen Montelille, kun taas lemmenkärpänen Emmy Fairfax saa uuden asiakkaan, jonka rakkauselämä ei ole kaksisella mallilla.
Human Resourcesin tutut hahmot tekevät paluun ja vaikka kakkoskausi jääkin sarjan viimeiseksi, eivätköhän he ole kaikki mukana Big Mouthin tulevilla seitsemännellä ja kahdeksannella kaudella. Ykköskauden päätteeksi hormonihirviöt Maurice (äänenä Nick Kroll) ja Connie (Maya Rudolph) saivat lapsen, Montelin (Cole Escola), jonka olisi nyt aika jatkaa vanhempiensa jalanjäljissä uutena hormonihirviönä, mutta nuorella on omat suunnitelmansa. Samaan aikaan lemmenkärpänen Emmy Fairfax (Aidy Bryant) yrittää todistaa kykyjään uuden asiakkaan (Florence Pugh) kautta. Myös häpeävelho Lionel (David Thewlis), logiikkakivi Pete (Randall Park), vihamato Rochelle (Keke Palmer), addiktioenkeli Dante (Hugh Jackman) ja kunnianhimoriiviö Petra (Rosie Perez) ovat menossa mukana ja uusina hahmoina kakkoskaudella esitellään muun muassa logiikkakivi Van (Miley Cyrus), johon Emmy ihastuu. Toisaalta ihan vekkulit monsterit eivät vieläkään saa vakuutettua, että heidän ympärilleen tarvitsi rakentaa omaa sarjaansa. Sentään hirviöitä on monia erilaisia, minkä kautta jaksoista löytyy monenlaisia juonikuvioita.
Human Resources ei saanut voitettua minua puolelleen toisellakaan tuotantokaudellaan ja itse asiassa kakkoskausi on vielä ensimmäistä kehnompi. Ykköskaudella oli sentään joitain hauskoja ideoita ja juttuja, mutta kakkoskaudelta on vaikea löytää positiivista sanottavaa. Hormonihirviöiden perseily ei jaksa naurattaa ollenkaan. Pippeli-pimppi-pylly-vitsailu toimi Big Mouthissa, sillä siinä ihmisnuoret ja heidän ongelmansa olivat keskiössä ja hormonihirviöt olivat pikemminkin metaforia teini-iän koettelemuksille ja heräämisille. Kun hirviöt nostetaan keskiöön, menosta puuttuu kaikki syvällisyys ja niinpä lopputuloksena on täysin yhdentekevää höttöä, joka toimii lähinnä taustametelinä.
Heti kakkoskauden avausjakso, jossa Maurice ja Connie järjestävät lapselleen Jizz Mitzvah -juhlan (haha, tajusitteko, vähän kuin juutalaisten bar mitsva, mutta sperman kera) kertoo hyvin, millaista menoa on luvassa, eikä meno siitä todellakaan parane. Emmyn juonikuviot ovat vielä ihan kiinnostavia ajoittain, niiden tuodessa mieleen Big Mouthin kypsemmät puolet, mutta vastapainona on aivan liikaa lapsellista pöljäilyä. Kaikki eskaloituu Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli -toimintaklassikon (Die Hard - 1988) kiusallisessa parodiassa, jossa monstereiden anaalijuhlat muuttuvat panttivankitilanteeksi. Tuotantokautta tuijottaessa ei yhtään yllätä, että Netflix päätti lopettaa sarjan tähän. Isoin ihmetys on, että miten ihmeessä Human Resources ylipäätään edes sai jatkoa?
Sarjan animaatiojälki pysyy ennallaan ja animaattorit ovat päässeet jälleen toteuttamaan hävyttömiä ja pervoja hassuttelujaan esimerkiksi itsestään elävien penisten muodossa. Visuaalisesti tuotantokausi on mukavan värikäs ja hahmot toinen toistaan hassumpia ilmestyksiä. Animaattoreiden luovuus ei kuitenkaan paljoa auta, kun käsikirjoittajatiimi hoitaa hommansa huomattavasti pääsarja Big Mouthia heikommin. Äänimaailma on kelvollisesti rakennettu, mutta Mark Riversin säveltämät musiikit eivät erityisemmin tee vaikutusta. Janelle Monáen esittämä tunnuslaulu Make Me Feel on kuitenkin varsin toimiva rallatus.
Yhteenveto: Human Resourcesin toinen tuotantokausi on kehnoa jatkumoa keskinkertaisena käynnistyneelle animaatiokomediasarjalle, jota katsoessa ymmärtää täysin, miksi Netflix halusi lopettaa sarjan tähän. Sen sijaan on ihme ja kumma, että yhtiö edes suostui kakkoskauteen. Animaatiojälki on edelleen oivallista ja kivan värikästä, ja lemmenkärpänen Emmy Fairfaxin juonikuvio on ajoittain ihan kiinnostava. Muuten kausi on turhauttavan pitkästyttävää ja epähauskaa pelleilyä, jonka lapsellinen panoläppä ei jaksa edes hymyilyttää. Big Mouthin syvyydet loistavat poissaolollaan ja Human Resources on pelkkää typeryyttä. Kakkoskausi todella todistaa, että hormonihirviöt toimivat paljon paremmin sivurooleissa kuin oman sarjansa keskiössä. Jos pidit paljon sarjan ykköskaudesta, katso ihmeessä kakkoskausikin, mutta jos minun tavoin koit avauskauden turhaksi rahastukseksi, voi kakkoskauden jättää suosiolla väliin - etenkin kun sarja ei tästä enää jatku.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.6.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Human Resources, Yhdysvallat, 2022-2023, Brutus Pink, Danger Goldberg Productions, Titmouse, Fathouse Industries
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti