Elokuvan taikaa: TV-sarja: Human Resources, kausi 1 (2022)

TV-sarja: Human Resources, kausi 1 (2022)

HUMAN RESOURCES - KAUSI 1

Luojat: Nick Kroll, Andrew Goldberg, Kelly Galuska, Mark Levin ja Jennifer Flackett

Pääosissa: Aidy Bryant, Randall Park, Keke Palmer, David Thewlis, Nick Kroll, Maya Rudolph, Brandon Kyle Goodman, Pamela Adlon, Maria Bamford, Bobby Cannavale, John Gemberling, Hugh Jackman, Thandiwe Newton, Ali Wong, Mike Birbiglia, Tim Robinson, Ashley London, Rosie Perez, Harvey Guillén, Lupita Nyong'o, Jemaine Clement, Janelle Monáe, Helen Mirren, Henry Winkler ja John Mulaney

Genre: animaatio, komedia

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 25 minuuttia - 28 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 26 minuuttia

Ikäraja: 16

Netflixin animaatiokomediasarja Big Mouth nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin syyskuussa 2017. Toinen, kolmas, neljäs ja viides kausi vain kasvattivat suosiota ja sen lisäksi, että sarjaa päätettiin jatkaa vielä lisää, sillä ryhdyttiin työstämään sivuosasarjaa. Animointi käynnistyi ja lopulta Human Resources -nimen saanut sarja ilmestyi Netflixissä tämän vuoden maaliskuussa. Itse olin pitkään kiinnostunut Big Mouthin katsomisesta ja vuodenvaihteessa ryhdyin vihdoin tuumasta toimeen ja aloitin sarjan. Pidin siitä todella paljon ja kun olin katsonut sarjasta julkaistut viisi kautta, siirryin Human Resourcesin pariin. Katsoin sarjan avauskauden läpi noin viikossa.

Human Resources -toimistolla hormonihirviöt ja muut monsterit kokevat omia kommelluksiaan ja konfliktejaan, samalla kun he yrittävät auttaa ihmisiä, jotka kamppailevat ongelmiensa kanssa.

Human Resources kertoo Big Mouth -sarjasta tutuista monstereista ja avaa enemmän heidän maailmaansa. Mukana on tuttuja naamoja Big Mouthista, kuten hormonihirviöt Maurice (Nick Kroll), Connie (Maya Rudolph), Rick (Kroll), Gavin (Bobby Cannavale) ja Mona (Thandiwe Newton), lemmenkärpäset Rochelle (Keke Palmer) ja Walter (Brandon Kyle Goodman), sekä Häpeävelho (David Thewlis). Uusina tuttavuuksina taas esitellään mm. tulokas-lemmenkärpänen Emmy Fairfax (Aidy Bryant), logiikkakivi Pete (Randall Park), baarimikoksi siirtynyt lemmenkärpänen Sonya (Pamela Adlon), riippuvuusenkeli Dante (Hugh Jackman), kunnianhimoriiviö Petra (Rosie Perez), suruhirviö Keith (Henry Winkler), sekä hormonihirviöt Joe (Joe Wengert) ja Gil (Gil Ozeri). Hahmot ovat ihan hassuja tapauksia, mutta kuten Big Mouth -arvioissani olen todennut, monsterit toimivat paremmin selkeissä sivurooleissa ja niihin täysillä keskittyneet jaksot ovat mielestäni sarjan heikompaa antia. Niinpä en ollut erityisen innoissani, että monsterit on nyt nostettu oman sarjansa keskiöön.

Human Resources osoittautui aika tarpeettomaksi ja keskinkertaiseksi sivurahastukseksi paljon paremmasta Big Mouthista. On ihan hassu idea esittää monstereiden elämää konttorikomedian kautta, mutta tämä hassu idea ei jaksa kantaa koko tuotantokauden läpi. Sarjan ronski ja seksivireinen huumori jaksaa naurattaa harvoin. Big Mouthissa häröily tuotiin hyvin mukaan ihmisteinien kokemien hormonihyrräysten myötä, tehden monista rivoistakin jutuista helposti samaistuttavia. Human Resourcesissa on liikaa animoitujen monstereiden paneskelua vain paneskelun takia. Big Mouthilla oli jatkuvasti jotain sanottavaa, kun taas Human Resources tuntuu totaalisen tyhjänpäiväiseltä.

Kyllähän tätäkin sarjaa aivottomana höttönä tuijottaa ihan sujuvasti. On sitä huonompiakin rivoja komediasarjoja tullut nähtyä, kuten Netflixin anteeksiantamattoman kaamea Paradise PD (2018-2022), joka onneksi päättyy loppuvuodesta. Jotkut kauden jaksoista ovat ihan viihdyttäviä ja täytyy myöntää, että hekottelin jaksolle, jossa monsterit seuraavat ns. cock fightia. Kyse on siis kukkotappelusta, jossa kilpailijat tuovat kehään parhaat kukkonsa ja muut lyövät vetoa voittajasta. Mutta kukkojen sijaan kehässä tappelevatkin karvaiset penikset. Maurice toki valmentaa penistä nimeltä Cocky Ballsboa. Kauden varrelta löytyvät draamantyngät eivät vakuuta. Lemmenkärpästen omat rakkauskuviot saavat lähinnä kohauttelemaan olkapäitä.

Sarjan animaatiotyyli pysyy samana Big Mouthista. Hahmot ovat veikeän näköisiä, taustoista löytyy passelisti yksityiskohtia ja sarja on mukavan värikäs. Tässäkin sarjassa animaattorit päätyvät tarjoamaan välillä aikamoisia näkyjä, jotka katsoja olisi mielellään voinut jättää väliin. Voin vain kuvitella, kun joku animaattoreista saapuu pitkän työpäivän jälkeen kotiinsa ja hänen puolisonsa on odottamassa. "Hei kulta, miten meni töissä?" "Hyvin, piirsin tänään karvaisia peniksiä nyrkkeilemässä." Sarjan äänimaailma on toimivasti rakennettu ja Human Resourcestakin löytyy emosarjan tavoin ihan hupsusti sanoitettuja musikaalinumeroita. Tunnuskappaleena tässä sarjassa toimii Janelle Monáen rallatus Make Me Feel.

Yhteenveto: Human Resources vaikuttaa avauskautensa puolesta vain turhalta ja tyhjänpäiväiseltä rahastukselta huomattavasti paremman animaatiokomediasarjan vierellä. Aika ajoin tuotantokausi saa aikaan huvittunutta hymähtelyä, mutta todelliset naurut jäävät uupumaan. Hormonihirviöt ja kumppanit toimivat huomattavasti paremmin sivuhahmoina samaistuttavien ihmishahmojen rinnalla, eivätkä ne jaksa kantaa omaa sarjaansa. Häröily on tässä sarjassa häröilyä vain häröilyn vuoksi ja fiksut sanottavat unohtuvat matkasta. Ääninäyttelijät hoitavat kuitenkin hommansa oivallisesti ja visuaalisesti sarja on taattua Big Mouth -laatua. Harmillisesti Human Resources vajoaa turhien lisäosasarjojen pitkälle listalle ja sen olisi voinut jättää tekemättä. Sarja nousi kuitenkin tarpeeksi suureen suosioon, että sille työstetään parhaillaan kakkoskautta. Ennen sitä on luvassa Big Mouthin jo kuudes kausi, jonka julkaisu tapahtuu muutaman päivän päästä. Sitä minä kyllä odotan!