TED LASSO - KAUSI 3
Luojat: Bill Lawrence, Jason Sudeikis, Brendan Hunt ja Joe Kelly
Pääosissa: Jason Sudeikis, Hannah Waddingham, Brett Goldstein, Juno Temple, Brendan Hunt, Phil Dunster, Jeremy Swift, Nick Mohammed, Toheeb Jimoh, Cristo Fernández, Kola Bokinni, Billy Harris, James Lance, Anthony Head, Sarah Niles, Moe Jeudy-Lamour, David Elsendoorn, Mohammed Hashim, Maximilian Osinski, Annette Badland, Adam Colborne, Bronson Webb, Kevin Garry, Ellie Taylor, Phoebe Walsh, Andrea Anders, Edyta Budnik, Katy Wix ja Becky Ann Baker
Genre: komedia, draama, urheilu
Jaksomäärä: 12
Jakson kesto: 43 minuuttia - 1 tunti 15 minuuttia - Yhteiskesto: noin 11 tuntia
Ikäraja: 12
Komedia-draamasarja Ted Lasso nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Apple TV+ -palvelussa alkusyksystä 2020. Toinen kausi piti suosiota yllä ja yhdessä kaudet voittivat lukuisia palkintoja, kuten parhaan komediasarjan Emmyn. Kolmannen kauden työstäminen lähti käyntiin heti kakkoskauden ilmestyttyä ja kuvaukset alkoivat maaliskuussa 2022. Nyt Ted Lasson kolmas tuotantokausi on julkaistu kokonaisuudessaan Apple TV+:ssa ja itse odotin sarjan paluuta innolla, pidettyäni todella paljon kahdesta ensimmäisestä tuotantokaudesta. Kun Ted Lasson kolmoskaudesta oli julkaisematta enää muutama viimeinen jakso, ryhdyin vihdoin katsomaan sitä.
AFC Richmond takeltelee pysyäkseen mukana Englannin Valioliigassa, eikä asiaa auta, että valmentamisen ihmelapsena pidetty Nate käänsi Richmondille selkänsä ja hyppäsi Rebeccan ex-miehen Rupertin joukkueeseen. Ted Lasso yrittää pitää richmondilaisten tunnelmaa korkealla, kun joukkue saa uuden lisäyksen, italialaisen huippupelaaja Zavan.
Ted Lasson tutut hahmot tekevät parin vuoden tauon jälkeen odotetun paluunsa - ja kenties jopa viimeistä kertaa. Vaikkei Apple TV+ ole markkinoinut kolmatta kautta finaalina, ovat sarjan tekijät ja näyttelijät puhuneet paljon siitä, että kausi vie sarjan tarinan päätökseen. Jason Sudeikis lämmittää jälleen kaikkien sydämet itse nimikkohahmo Ted Lassona, joka on alkanut vihdoin ja viimein ymmärtämään sitä oikeaa jalkapalloa ja englantilaisia tapoja. Kuten olen jo aiemmin sanonut, Sudeikis tekee tässä sarjassa elämänsä roolityön ja kolmoskausi vain vahvistaa ajatusta. Hän tarjoaa paljon, välillä hyvinkin vähällä.
Muutkin tutut ovat menossa mukana. AFC Richmondin omistava Rebecca Welton (Hannah Waddingham) on muuttunut paljon ykköskauden alusta, jolloin hän pestasi Tedin joukkueensa valmentajaksi tuhotakseen tiimin. Nyt hän on täysin Tedin puolella, uskoen tämän takaavan AFC Richmondille mestaruuden. Leslie (Jeremy Swift) pysyy hänen uskollisena avustajanaan, kun taas valmentaja Beard (Brendan Hunt) pysyy tiukasti Tedin vierellä. Roy Kent (Brett Goldstein) totuttelee uuteen paikkaansa joukkueen varavalmentajana, Keeley Jonesin (Juno Temple) kamppaillessa oman firmansa haasteiden kanssa. Jamie Tartt (Phil Dunster) on niellyt ylpeytensä ja pelaakin parempana tiimipelurina AFC Richmondilla. Joukkueesta esille nousevat jälleen ylisympaattinen Obisanya (Toheeb Jimoh) ja innokas Rojas (Cristo Fernández), sekä tällä kaudella myös joukkueen uusi kapteeni McAdoo (Kola Bokkini), homouttaan piilotteleva Hughes (Billy Harris) ja maalivahti Van Damme (Moe Jeudy-Lamour). Nate Shelley (Nick Mohammed) on hypännyt Rebeccan ex-mies Rupert Mannionin (Anthony Head) puolelle, valmentamaan West Ham Unitedia, kun taas työpaikkansa The Independentillä menettänyt Trent Crimm (James Lance) kiinnostuu tekemään kirjaa Tedistä ja AFC Richmondista. Uusina hahmoina tuotantokaudella esitellään italialainen isoego-pelaaja Zava (Maximilian Osinski), sekä Tedin äiti Dottie (Becky Ann Baker). Näyttelijäkaarti suoriutuu jälleen kerran erinomaisesti, monen tehdessä tähän asti parasta työtään sarjan parissa.
Ted Lasso paisui kakkoskaudella avauskautta isommaksi monin tavoin, mutta ennen kaikkea kestonsa puolesta. Sen lisäksi, että jaksoja oli kaksi enemmän, ne olivat myös ykköskautta pidempiä. Sama meno jatkuu kolmannella tuotantokaudella. Kolmannen kauden jaksot ovat pääasiassa tuplasti pidempiä kuin ensimmäisellä ja yhteiskestoakin kaudella on kuusi tuntia enemmän. Kauden (sekä luultavasti koko sarjan) päätösjaksolla on mittaa jopa tunti ja vartti. Sarjan käynnistyttyä helppona hömppänä amerikkalaismiehen matkasta Englantiin, sarja on edetessään kehittynyt ja laajentunut hurjasti kertomaan tarkkoja sivujuonikuvioita lähes kaikista sen hahmoista. Niillä kestoa onkin helposti saatu lisää. Ajoittain kauden varrella herää tunne, että käsikirjoittajilta on lähtenyt mopo käsistä ja se sarjan perimmäinen juju on kadonnut, mutta kun kausi etenee kohti loppuaan ja katsojalle alkaa käydä selväksi, että tämä todella on se loppu, ei kauden haluakaan päättyvän. Pitkästä kestostaan huolimatta päätösjakso on nopeasti ohi ja sitä olisi katsonut mielellään kauemminkin.
Vaikka toisinaan kolmoskaudella jääkin kaipaamaan sarjan alkupään puhtaampaa komedialinjaa, ei voi kuin ihailla, kuinka hienosti sarjan komedia ja draama kulkevat käsi kädessä, tukien toisiaan tehokkaasti. Kaudelta löytyy paljon hauskoja hetkiä, mutta myös todella vahvaa henkilödraamaa. Hahmojen väliset keskustelut iskevät välillä yllättävänkin lujaa ja tunteet nousevat useaankin otteeseen pintaan. Kolmoskautta on vaikea katsoa kuivin silmin, enkä yhtään ihmettele, jos joku toteaa itkeneensä vuoronperään surun ja onnen kyyneliä. Finaalijakso se vasta tunteikas onkin. Kauden varrella myös rakennetaan tehokkaasti jännitettä, vaikka samalla meno on äärimmäisen ennalta-arvattavaa. Se ei toisaalta haittaa, sillä meno on muilta osin niin hienoa. Jos tämä todella on Ted Lasson loppu, pakko sanoa, että sarjaa jää kyllä ikävä. Erityisesti modernissa toksisessa maailmassa sarjan lämpö ja monenlainen rakkaus tuovat suurta iloa. Jokaisella meistä pitäisi olla oma Diamond Dogs -tukiryhmä, jolle voi vapaasti kertoa mieltä painavat tunteensa.
Tuotantokauden ohjaajat pitävät tunnelmaa vahvasti korkealla, oli kyse sitten komediasta, draamasta tai jännityksestä jalkapallo-otteluiden aikana. Käsikirjoittajat ovat halunneet panostaa kaikkiin hahmoihin, jättäen toisinaan nimikkohahmonkin takasijalle. Kirjoittajat onnistuvat erityisen erinomaisesti kohtauksissa, joissa katsojat purkavat asioita sydämeltään. Myös teknisiltä ansioiltaan Ted Lasson kolmoskausi on mainio. Se on taitavasti kuvattu ja juonikuviot hyvin leikattuja yhteen. Lavasteet ja asut ovat edelleen oivalliset ja äänimaailma pätevästi rakennettu. Marcus Mumfordin ja Tom Howen säveltämät musiikit tunnelmoivat miellyttävästi taustalla.
Yhteenveto: Ted Lasson kolmas tuotantokausi on mahtavaa jatkumoa, joka toimii vahvana päätöksenä sarjalle, jos tarina ihan oikeasti lopetetaan tähän. Kausi on jälleen edeltäjiään pidempi ja yhteiskestoa kaudella on jo yli tuplasti enemmän kuin sarjan ykköskaudella. Tämä aika käytetään lukuisten juonikuvioiden läpikäymiseen ja kaikkia syvennetään mallikkaasti. Sarja tasapainottelee loppuun asti ihailtavasti komedian ja draaman kanssa. Kausi on pullollaan hauskoja hetkiä ja vitsejä, mutta myös todella väkevää henkilödraamaa. Kaudelta löytyy useita liikuttavia hetkiä ja pitkää finaalijaksoa on mahdotonta katsoa kuivin silmin. Jännitettä on myös saatu rakennettua, vaikkakin kausi kulkee ajoittain todella ennalta-arvattavia latuja. Näyttelijät suoriutuvat jälleen erinomaisesti rooleistaan. Odotan innolla näkeväni, mitä Sudeikis tekee tulevaisuudessa. Toivon, että hän jatkaa todellisten lahjojensa osoittamista, eikä palaa pelkän perseilyn pariin. Jos pidit Ted Lasson kahdesta edelliskaudesta, kannattaa kolmas kausi ehdottomasti katsoa. Se on mahtava päätös mahtavalle sarjalle... jos siis Apple TV+ malttaa pitää sen sarjan päätöksenä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.6.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti