Arvostelu: Tiikerin oma elokuva (The Tigger Movie - 2000)

TIIKERIN OMA ELOKUVA

THE TIGGER MOVIE

Ohjaus: Jun Falkenstein
Pääosissa: Jim Cummings, Nikita Hopkins, Ken Sansom, John Fiedler, Peter Cullen, Andre Stojka, Kath Soucie, Tom Attenborough ja John Hurt
Genre: animaatio, seikkailu, lastenelokuva
Kesto: 1 tunti 14 minuuttia
Ikäraja: S

"Ihana asia minussa on, ett ihana olen vain mä
Mun pääni on täytetty kumilla ja häntä vieteriä
Pienet pomput, suuret pomput, on ne hauskoja
Ihanin asia minussa on, ett oon mä ainoa."

Tiikerin oma elokuva perustuu A. A. Milnen suosittuihin "Nalle Puh" -lastenkirjoihin (1924-1928). 1970-luvulla Walt Disney teki Milnen kirjojen pohjalta animaation Nalle Puh (The Many Adventures of Winnie the Pooh - 1977) ja koska filmi oli suosittu, yhtiö jatkoi hahmojen seikkailujen kertomista sarjakuvien ja animaatiosarjojen muodossa. 1900-luvun lopulla Disney alkoi työstämään uutta Nalle Puhiin liitännäistä elokuvaa ja vuonna 2000 ilmestyikin Tiikerin oma elokuva. Leffa oli pieni menestys ja se oli myös kriitikoiden mieleen. Itsekin pidin leffasta paljon lapsena ja katsoin sen useaan otteeseen ja lauleskelin yllä olevaa Tiikerin laulua. Kun katsoin muutama viikko sitten Nasun suuren elokuvan vuosien tauon jälkeen, innostuin Puolen hehtaarin metsän asukkaista pitkästä aikaa ja etsinkin nopeasti käsiini Tiikerin oman elokuvan.

Tiikerin ystävillä ei ole aikaa hänelle, kun heidän täytyy valmistautua tulevaan talveen. Tiikeri on surullinen, sillä hänellä ei ole ketään, kenen kanssa pomppia. Ruun ehdotuksesta Tiikeri alkaa tutkia, jos hänellä olisi jossain perhe täynnä tiikereitä, mutta kun perhettä ei ole löytyäkseen, joutuvat ystävät keksimään jotain piristääkseen Tiikeriä.

Kuten nimestä voi päätellä, elokuvassa keskitytään Tiikeriin. Monien mielestä ärsyttävä hahmo näyttää uusia puolia, kun hän kokee olevansa yksin ilman ketään muuta. Hahmo muuttuu surullisemmaksi, eikä pomppiminen enää innosta. Tiikeriä ääninäyttelee Jim Cummings, jonka ääni sopii erittäin hyvin hahmolle. Tiikerillä on jännä tapa lausua asioita ja muiden Puolen hehtaarin metsän asukkien tapaan hänkin käyttää usein itse keksimiään sanoja.
     Cummings ääninäyttelee myös Nalle Puhia ja vetää senkin roolin onnistuneesti. Puhin hunaja-addiktio aiheuttaa jälleen ongelmia ystävyksille, mutta hän on silti aina erittäin hellyyttävä hahmo. Nalle Puhilla on tuttuun tapaansa ajatuksia ja ideoita, jotka eivät välttämättä ole välkyimmästä päästä.
     Ruu pääsee enemmän esille, koska hän kulkee Tiikerin mukana etsimässä Tiikerien sukupuuta. Ruu kokee Tiikerin isoveljenään ja yrittää saada hänet ymmärtämään, että on Tiikerin perhettä. Ruun äänenä toimii Nikita Hopkins, joka on toimiva valinta.
     Nasun rooli ei ole kovin iso elokuvassa, mutta hän on silti oma ihana itsensä. Nasu on pelokas ja hänelle Tiikerin pomput ovat liian vauhdikasta menoa. Nasua ääninäyttelee John Fiedler, jonka ääni saa Nasun kuulostamaan hieman vanhemmalta kuin hahmosta luulisi.
     Ihaa on aina loistavan surullisen hauska masennuksensa kanssa. Koskaan ei oikeastaan tiedä, onko oikein nauraa, vai olla surullinen Ihaan puolesta. Ihaata esittää Peter Cullen, joka vetää roolin täydellisesti.
     Ken Sansomin Kani ei pääse esiintymään kummemmin elokuvassa ja senkin ajan, mitä häntä näkee, hän valittaa muille, varsinkin Tiikerille.
     Hieman tylsemmät hahmot, eli Kengu (Kath Soucie) ja Pöllö (Andre Stojka) esiintyvät myös elokuvassa, kuten myös kaikista tylsin hahmo, Risto Reipas (Tom Attenborough). Onneksi Risto Reipas esiintyy erittäin vähän ja vasta elokuvan lopussa. Kertojaäänenä toimii itse John Hurt, jonka ääni on hyvin tunnistettava ja oiva valinta elokuvaan. Ensimmäistä kertaa englanniksi katsoessani tajusin heti ensimmäisen repliikin aikana, että kyseessä on Hurt, jonka mukanaoloa en tiennyt etukäteen. Elokuvan alku rikkoo neljättä seinää, kun Tiikeri alkaa keskustelemaan kertojan kanssa siitä, että pitäisi kertoa hänen tarinaansa välillä. Myös kesken elokuvaa näytetään, että kyseessä on kirja, jota kertoja lukee. Välillä hahmot pomppivat kirjan sivulta toiselle, kirjainten välistä. Se on toimiva ratkaisu, eikä häiritse katsojaa pois tarinasta.

Tarinana Tiikerin oma elokuva on hyvin perinteistä Nalle Puhia. Hahmo jää ulkopuolelle ja tarvitaan joku huomauttamaan muille, että näin on päässyt käymään. Kovin suuresta seikkailusta ei ole kyse, mutta leffa tarjoaa silti paljon hassuja hetkiä, hyvää tunnelmaa ja tärkeän teeman. Nalle Puh -elokuvissa on aina hyvin selkeitä teemoja ja Tiikerin omassa elokuvassa teemana on perhe. Elokuvassa näytetään, että perhe voi tulla missä muodossa tahansa, eikä perhettä määritä vain biologiset asiat - ystävätkin voivat kuulua perheeseen. Tätä sanomaa elokuva viestii katsojalle ja lapsien onkin hyvä ymmärtää se jo pieninä. Leffa myös näyttää, miten tiettyjä tilanteita kannattaa hoitaa ja miten niitä ei todellakaan kannata hoitaa. Yhdessä kohtaa Tiikerin ystävät päättävät järjestää yllätyksen, mikä ideana kuulostaa aluksi hyvältä, mutta mikä tarkemmin ajateltuna voi olla harmillisen ikävä temppu. Itse tarina on hyvin kerrottu ja pitää hienosti mukanaan. Loppuhuipennus voi olla hieman jännittävä perheen pienimmille lapsille, jolloin on hyvä, että on oma kaveri tai vanhempi vierellä tukemassa.

Tiikerin oma elokuva on hyvin piirretty animaatio. Hahmot ovat aina yhtä ilahduttavan värikkäitä ja niiden liikkeet ovat tuttuja muista Puh-leffoista. Välillä hahmojen jotkut piirrosviivat kulkevat hölmösti päällekäin (suurin huomio Puhin korvissa...), muttei liian häiritsevästi. Puolen hehtaarin metsän taustat ovat jälleen upeita. Syksyiset ja talviset puut ovat todella hienosti toteutettuja.

Tässäkin Disney-elokuvassa on mukana lauluja. Ensimmäisenä on arvosteluni alussakin esiintynyt "The Wonderful Thing About Tiggers", jossa Tiikeri laulaa kuinka hienoa on olla ainut laatuaan. Toisena on hieman tylsähkö "Someone Like Me", jota seuraa erittäin viihdyttävä "Whoop-de-Dooper Bounce", jonka taustamusiikki voi jäädä soimaan päässä. "Pooh's Lullabee", eli Puhin tuutulaulu mehiläisille on lutuinen ja se on itse kohtauksenakin erittäin hyvä. "Round My Family Tree" on kappaleena hauska ja siinä pyörii mukana visuaalisesti hyvin toteutettu pätkä. "How To Be a Tigger" on myös viihdyttävä ja tarttuva kipale. Mukana myös biisi "Your Heart Will Lead You Home".

Yhteenveto: Tiikerin oma elokuva on hyvä lisäys Puh-elokuvien sarjaan. Se on hyväntuulinen ja lämminhenkinen elokuva, joka toimii niin lapsille kuin aikuisillekin. Mukana on tärkeitä teemoja ja opetuksia kaikille, unohtamatta kiinnostavaa seikkailua. Nalle Puh on hauskasti ainoa Walt Disneyn klassikkoelokuvista, jonka jatko-osat ovat jopa parempia kuin itse alkuperäinen, eikä tämä ole poikkeus. Tiikerin oma elokuva on mielestäni kolmanneksi paras Puh-seikkailu, heti Nasun suuren elokuvan ja Nalle Puhin elokuva - uudet seikkailut Puolen hehtaarin metsässä (Winnie the Pooh - 2011) jälkeen. Jos olet Disney-elokuvien ja etenkin Puh-elokuvien fani, niin kannattaa ehdottomasti katsoa Tiikerin oma elokuva, jos et ole sitä aiemmin nähnyt.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.2.2016 - Muokattu 27.10.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.pooh.wikia.com
The Tigger Movie, 2000, Walt Disney Pictures