SPEAK NO EVIL
Ohjaus: Christian Tafdrup
Pääosissa: Morten Burian, Sidsel Siem Koch, Fedja van Huêt, Karina Smulders, Liva Forsberg, Marius Damslev ja Hichem Yacoubi
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: 16
Speak No Evil on tanskalainen kauhuelokuva. Paremmin näyttelijänä tunnettu ohjaaja Christian Tafdrup sai idean elokuvaan ja kirjoitti sen käsikirjoituksen yhdessä veljensä Madsin kanssa. Kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 2020, mutta ne jouduttiin keskeyttämään koronaviruspandemian takia. Lopulta elokuva saatiin kuitenkin valmiiksi ja Speak No Evil sai maailmanensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa 2022. Suomeen elokuva saapui myöhemmin syksyllä ja vaikka leffaa kehuttiin vuolaasti, se meni minulta tuolloin ohi. Kuitenkin nyt kun elokuvan pohjalta on tehty yhdysvaltalainen uudelleenfilmatisointi, päätin sitä odotellessa katsoa alkuperäisen Speak No Evilin.
Lomamatkallaan Italiassa tanskalaisperhe tapaa hollantilaisperheen, joka kutsuu tanskalaiset viettämään viikonloppua kotiinsa. Mukavalta vaikuttava viikonloppu muuttuu kuitenkin hiljalleen painajaiseksi, kun isäntäperheen vieraanvaraisuus alkaa äityä yhä vain ikävämmäksi...
Morten Burian ja Sidsel Siem Koch näyttelevät Bjørnia ja Louisea, tanskalaispariskuntaa, Liva Forsbergin esittäessä heidän tytärtään Agnesia. Bjørn ja Louise ovat taatusti monille edes jollain tavalla samaistuttavat hahmot, sillä nämä kokevat suuria vaikeuksia kieltäytyä asioista, etteivät he vain missään tapauksessa pahoita kenenkään mieltä. Louisesta löytyy hieman enemmän särmää kuin miehestään, joka on avioliiton aikana muuttunut vässykäksi, mitä hän itse inhoaa. Burian ja Koch ovat mainiot rooleissaan, tulkiten hyvin hahmojensa kasvavaa epämukavuuden tunnetta ja pistäessään sitten parastaan loppupäässä, kun reissu alkaa saada erityisen ikäviä käänteitä.
Hollantilaispariskunta Patrickina ja Karinina taas nähdään Fedja van Huêt ja Karina Smulders, Marius Damslevin esittäessä heidän poikaansa, Abelia, jonka kieli ei ole kehittynyt normaalilla tavalla ja joka ei siksi puhu lähes lainkaan. Van Huêt ja Smulders ovat myös nappivalinnat osiinsa. Patrick ja Karin näyttäytyvät aluksi aivan mahtavina tyyppeinä, joiden luokse haluaisi itsekin mennä viettämään viikonloppua. Pikkuhiljaa hahmojen käytös kuitenkin muuttuu ja Burianin ja Kochin tapaan myös van Huêt ja Smulders vakuuttavat yhä vain paremmin, mitä pidemmälle elokuva etenee.
Kun kauhuelokuvaa ylistetään vuolaasti monessa paikkaa yhdeksi pelottavimmista aikoihin, on usein vastassa väkisinkin jonkin asteen pettymys. Kaikkien kehujen jälkeen odotin Speak No Evililtä enemmän, mutta mielsin sen kuitenkin oikein mainioksi pikkukauhuiluksi, joka ilahduttavasti keskittyi mieluummin painostavan ja epämiellyttävän ilmapiirin rakentamiseen, sen sijaan, että kauhu perustuisi Hollywood-rainoja vaivaavaan kovaäänisten äkkisäikyttelyjen viljelyyn. Pidin myös siitä, että täysverisen kauhun sijaan elokuva toimii myös mustan huumorin satiirina keskiluokasta ja ylenpalttisesta kohteliaisuudesta siihen pisteeseen asti, että hahmojen kieltäytyminen kieltäytymisestä voi koitua kohtalokkaaksi. Elokuvan tärkein opetus onkin, että toisinaan on ihan hyvä sanoa "ei".
Vähän päälle puolentoista tunnin kestossaan Speak No Evilin on passelin ytimekäs ja vaikka se toisaalta etenee verkkaisesti, ei aika käy koskaan pitkäksi sen parissa. Katsoja arvaa heti, että viikonloppuvierailussa tulee tapahtumaan jotain ikävää, mutta mitä, sitä täytyy arvuutella pitkään. Isäntäpariskunnan käytös käy kohtaus kohtaukselta kummallisemmaksi, kunnes loppuhuipennus äityy jo hyvinkin intensiiviseksi. Finaali jakaa taatusti mielipiteitä, joko rajuutensa takia tai sen vuoksi, kuinka turhauttavasti Bjørn ja Louise ovat loppujen lopuksi kirjoitettu. Viitteet esimerkiksi Bjørnin potentiaalisesta hahmokehityksestä eivät johda lopulta juuri mihinkään ja Louise muuttuu isäntäparia epäilevästä ja näistä kauas haluavasta yhtäkkiä Patrickiin ja Kariniin luottavaksi ja miehensä panikoivaa käytöstä ihmetteleväksi. Ihailtavaa finaalissa on kuitenkin sen häijyys ja luotto katsojaan yhdistellä pisteet toisiinsa visuaalisten vihjeiden avulla, sen sijaan, että asiat pitäisi juurta jaksaen selittää dialogilla. Voin vain kuvitella, kuinka tietty paljastuskohtaus hoidetaan tulevassa jenkkiversiossa...
Ohjaaja Christian Tafdrup rakentaa tunnelmaa oivallisesti. Asiat alkavat pienestä, kuten siitä, ettei isäntäpari välitä Louisen kasvisruokavaliosta tai siitä, että he manipuloivat Bjørnin maksamaan kalliin ravintolareissun yksin, mutta homma ei todellakaan jää tähän. Tafdrupin veljesten teksti on pitkään todella hyvä, mutta loppupäässä he kokevat pieniä vaikeuksia viedä tarinaa loogisesti päätökseen. Tekniseltä puoleltaan Speak No Evil on myös mainio. Se on hyvin kuvattu ja valaistu, sekä pätevästi leikattu kasaan. Lavasteet ovat oivat, maskeeraukset lopulta varsin rujot ja äänimaailmakin pääasiassa hyvin rakennettu Sune "Køter" Kølsterin painostavia musiikkeja myöten.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.8.2024
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Speak No Evil, 2022, Profile Pictures, OAK Motion Pictures, Det Danske Filminstitut, FilmFyn, Netherlands Film Production Incentive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti