Arvostelu: Sasquatch Sunset (2024)

SASQUATCH SUNSET

Ohjaus: David Zellner ja Nathan Zellner

Pääosissa: Riley Keough, Jesse Eisenberg, Christophe Zajac-Denek ja Nathan Zellner

Genre: seikkailu, komedia

Kesto: 1 tunti 28 minuuttia

Ikäraja: 12

Sasquatch Sunset on Riley Keough'n ja Jesse Eisenbergin tähdittämä elokuva. Zellnerin veljekset David ja Nathan olivat jo vuonna 2010 tehneet lyhytelokuvan Sasquatch Birth Journal 2 ja vuosien kuluessa he halusivat tehdä täyspitkän elokuvan aiheesta. David kynäili elokuvan käsikirjoituksen ja näyttelijöille pidettiin treenileiri, jossa he opettelivat isojalkahahmojensa liikkeet ja äännähdykset, ennen kuin kuvaukset käynnistyivät vuonna 2022. Sasquatch Sunset sai maailmanensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa ja nyt jollain ihmeellä elokuva on saapunut myös Suomessa teatterilevitykseen! Itse innostuin leffasta heti, kun näin sen vekkulin trailerin, mutta ajattelin, että se luultavasti kiertäisi Suomen teatterit kaukaa - korkeintaan elokuva näytettäisiin Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Ilahduinkin siis, kun huomasin, että elokuva oli saapumassa kunnon levitykseen ja menin positiivisin mielin katsomaan Sasquatch Sunsetiä sen ennakkonäytöksessä Orion-teatterissa.

Pohjois-Amerikan metsissä vaeltava isojalkaperhe yrittää selviytyä erilaisista vaaroista ympäri vuoden.

Sasquatch Sunset kertoo neljästä sasquatchista - tai kuten me Suomessa ne paremmin tunnemme nimityksellä "isojalat". On ohjaaja Nathan Zellnerin näyttelemä äksy alfauros, Jesse Eisenbergin esittämä utelias uros, Riley Keough'n näyttelemä turhautunut naaras ja Christophe Zajac-Denekin esittämä leikkisä poikanen. Jokaisella on oma selvä luonteenpiirteensä, joilla he erottuvat toisistaan ja jotka tekevät heistä kiinnostavia tyyppejä niin yksilöinä kuin ryhmänä. Zellner, Eisenberg, Keough ja Zajac-Denek ovat kaikki oivallisia rooleissaan, kadoten täysin karvaturriasujensa ja maskeeraustensa taakse. On siinä taatusti ollut pokassa pitelemistä niin näyttelijöiden kuin muun työryhmän puolesta, kun nelikko on riehunut menemään isojalkakostyymeissään.

Sasquatch Sunset on elokuvana vähän kuin isojalat itse. Se pitää nähdä omin silmin, jotta siihen uskoo. Kyseessä on täysin omalaatuinen teos, jota ei pysty verrata mihinkään muuhun elokuvaan. Voin vain kuvitella Zellnerin veljesten jännityksen, kun he ovat etsineet rahoittajaa elokuvalleen, joka on periaatteessa sitä, että neljä näyttelijää heiluvat metsän siimeksessä karvapuvuissa puolitoista tuntia vailla sen ihmeellisempää juonta tai ainuttakaan repliikkiä. En kuitenkaan ihmettele yhtään, miksi esimerkiksi Hereditary - Pahan perinnön (Hereditary - 2018) ohjaaja Ari Aster on ryhtynyt elokuvan tuottajaksi. Tällainen outoilu on kuin räätälöity miehelle.

Elokuvassa ei tosiaan pahemmin ole juonta, se vain seuraa tätä isojalkapoppoota yhden vuoden ympäri, välillä melkein dokumentaarisella tavalla. Katsojana voi melkeinpä kuulla mielessään David Attenborough'n miellyttävän äänen selostamassa tapahtumia. "Alfauros lähestyy naarasta pariutumusaikeissa. Naaras kuitenkin torjuu uroksen, joka perääntyy nuolemaan näppejään." Minkäänlaista selostusta tai dialogia ei kuitenkaan tarvitse, sillä kuvakerronta on niin onnistunutta. Katsoja pysyy täysin perässä siitä, mitä leffassa tapahtuu ja vaikkei lopputeksteihinkään mennessä tiedä näiden otusten nimiä, näihin karvamölleihin on voinut huomata kiintyneensä yllättävänkin lujasti.

Se, mistä olin erityisen yllättynyt elokuvassa, oli se, millaista tunteiden vuoristorataa se tarjoaa. Sasquatch Sunset on toisaalta aika hölmö leffa, mutta samalla siinä on jotain perin kaunista. Näiden isojalkojen elämää jämähtää seuraamaan yhä vain suuremmalla mielenkiinnolla, sillä vähän väliä näille hupsuille hepuille tapahtuu jotain. Mukana on paljon todella hauskoja hetkiä, joitain täysin absurdeja juttuja, joitain jopa hieman jännittäviä tilanteita, sekä jopa pari yllättävänkin koskettavaa kohtausta. Piti katsoja lopulta näkemästään tai ei, kukaan ei voi kieltää, etteikö olisi Sasquatch Sunsetin jälkeen omaperäistä leffakokemusta rikkaampi.

Elokuvassa on jotain ihastuttavan kotikutoista, mutta samalla jotain ihailtavan ammattitaitoista. Isojalka-asut ovat toisaalta tarkasti laaditut, mutta samalla tekijät ovat selvästi halunneet, että katsoja voi nähdä kyseessä olevan näyttelijä karvapuvussa. Tämä puoli voi näyttää halvalta ja leffasta voisi muuten helposti ajatella, että se on ensikertalaisten tekemä, jos sitä ei olisi kuvattu näin ällistyttävän komeasti. Kameratyöskentely on erinomaista läpi elokuvan ja useat otokset Sasquatch Sunsetistä tekisi mieli kehystää seinälle tauluiksi. Pitkät ja laajat maisemakuvat ovat henkeäsalpaavan näyttäviä. Myös äänimaisema on upeasti rakennettu isojalkojen murahduksia ja huutoja, luonnonääniä ja The Octopus Projectin säveltämiä nättejä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.8.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Sasquatch Sunset, 2024, Square Peg, The Space Program, ZBI, Felix Culpa