PIENI AMÉLIE
AMÉLIE ET LA MÉTAPHYSIQUE DES TUBES
Ohjaus: Maïlys Vallade ja Liane-Cho Han
Näyttelijät: Emmylou Homs, Loïse Charpentier, Victoria Grosbois, Laetitia Coryn, Marc Arnaud, Haylee Issembourg, Isaac Schoumsky, Cathy Cerdà ja Yumi Fujimori
Genre: animaatio
Kesto: 1 tunti 17 minuuttia
Ikäraja: 7
Amélie et la métaphysique des tubes, eli suomalaisittain Pieni Amélie perustuu Amélie Nothombin kirjaan The Character of Rain (Métaphysique des tubes) vuodelta 2000. Elokuvasovitusta ryhdyttiin työstämään jo kahdeksan vuotta sitten. Kirjasta innostuneet Maïlys Vallade ja Liane-Cho Han kirjoittivat kirjan pohjalta käsikirjoituksen ja saivat kerättyä rahoitusta ja animaatiotiimin projektilleen. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja maailmanensi-iltansa Pieni Amélie sai Cannesin elokuvajuhlilla Ranskassa toukokuussa 2025. Elokuvaa on esitetty eri festivaaleilla ympäri maailman ja se sai parhaan animaatioelokuvan Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet, mutta vasta nyt se saapuu myös Suomen teattereihin. Itse odotin leffan näkemistä alkuvuodesta ennen Oscareita, mutta kun gaala tuli ja meni, eikä elokuva voittanut palkintoa tai saapunut Suomeen ajoissa katseltavaksi, oma mielenkiintoni hiipui. Kun Pieni Amélie vihdoin ja viimein saapui teattereihimme, päätin silti käydä katsomassa, mistä on oikein kyse?
Itseään Jumalana pitävä belgialaistyttö Amélie kasvaa 1960-luvun lopun Japanissa, ihastuen paikalliseen kulttuuriin ja luontoon.
Pienen Amélien keskiössä on vähemmän yllättäen pieni Amélie-tyttö (äänenä Emmylou Homs, kertoja-Améliena Loïse Charpentier), joka perustuu osittain itse kirjailija Amélie Nothombiin. Kuten kirjailija, myös tämä Amélie on syntynyt Japanissa belgialaiselle perheelle, jotka ovat maassa isän työpaikan takia. Amélie syntyi vegetatiivisessa tilassa, pystymättä liikkumaan tai päästämään ääntä. Muun perheen hoitaessa häntä, pieni Amélie alkoi uskoa olevansa Jumala. Kuitenkin kahden vuoden iässä maanjäristys rikkoo hänen tilansa ja Amélie alkaakin ottamaan kaikkensa irti uusista mahdollisuuksistaan. Kyseessä on mainio hahmo, jonka kiehtomus maailmaa ja sen kaikenlaisia pieniäkin ihmeellisyyksiä kohtaan tarttuu nopeasti katsojaan. Tytölle pelkkä kävely puutarhassa on suuri seikkailu ja tämä lapsenomainen into levittää hymyn useasti kasvoille.
Muita hahmoja elokuvassa ovat Amélien vanhemmat Patrick (Marc Arnaud) ja Danièle (Laetitia Coryn), isosisko Juliette (Haylee Issembourg) ja isoveli André (Isaac Schoumsky), isoäiti Claude (Cathy Cerdà), sekä perheen vuokranantaja Kashima-san (Yumi Fujimori) ja Amélien lapsenvahti Nishio-san (Victoria Grosbois). Sivuhahmotkin ovat oivallisia ja persoonina sopivan erilaisia. Lukuun ottamatta ihanaa valkosuklaata antavaa isoäitiä, Amélie ei juuri tule toimeen perheensä, varsinkaan kiusaavan veljensä Andrén kanssa. Nishio-sanin kanssa tyttö kuitenkin muodostaa nopeasti vahvan siteen, josta löytyy aitoa lämpöä.
Pieni Amélie osoittautui erittäin nätiksi animaatioelokuvaksi, joka toimii todennäköisesti paremmin satuna aikuisille kuin leffana lapsille. Elokuvasta löytyy tiettyjä pieniä fantasiaelementtejä, huumoria, seikkailun tunnetta, sekä jopa vähän jännitettäkin, Nishio-sanin lukiessa hurjaa tarinaa, minkä Amélie visualisoi päässään aikamoisena hirviönä. Näiden puolten, sekä lyhyen, vain tunnin ja vartin keston myötä lapsetkin voivat saada Pienestä Améliesta jotain irti, mutta aikuiskatsojalle teos avautuu täysin omalla tavallaan.
Elokuva on mainio kuvaus elämästä ja moniin siihen liittyvistä asioista lapsen vinkkelistä, joka ei ihan ymmärrä kaikkea ympärillään. On mielenkiintoista päästä Amélien pään sisälle, kun tämä yrittää saada tolkkua omituisina pitämiinsä juttuihin ja kuinka hän ihastelee monia aikuisille täysin arkisiakin asioita. Ilahduttavan riemun ohessa leffa käsittelee aika synkkiäkin aiheita, kuolemasta lähtien, mutta varsin kauniilla tavalla. Lyhyestä kestostaan huolimatta elokuva ei onneksi kiirehdi mitään, vaan rakentuu hissuksiin ja kulkee eteenpäin omalla painollaan, antaen samalla nimikkohahmonsa kasvaa vähitellen. Jo pelkkä ilmapiiri on kuitenkin niin mainiosti luotu, ettei aika ehdi käydä pitkäksi missään kohtaa. Pieni Amélie on suloinen, mutta jopa osittain meditatiivinen teos, joka jää pyörimään päässä vielä pitkäksi aikaa ja nostaa hymyä huulille sen eri kohtauksia muistellessa.
Lisäksi visuaalisesti Pieni Amélie on jopa aika kauniskin elokuva. Animaatiojälki on ihastuttavan maalauksellista ja värien käyttö on suorastaan lumoavaa. Jo tästä syystä leffaa on miellyttävää katsoa. Hahmot näyttävät oivallisilta ja liikkuvat sulavasti, kun taas Japanin luontomaisemat, sekä rakennukset ovat komean yksityiskohtaisia. Kaikkea tätä säestää mukavasti Mari Fukuharan musiikki, joka mukailee onnistuneesti Amélie-tytön mielenmaisemia.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.5.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Amélie et la métaphysique des tubes, Ranska, Belgia, Maybe Movies, Ikki Films, 2 Minutes, 22D Music, Animation Digital Network, Canal+, Centre national du cinéma et de l'image animée, Ciclic Animation, Ciclic-Region Centre-Val de Loire, Ciné+OCS, Département de la Charente, France 3 Cinéma, France Télévisions, Indéfilms Initiative 11, La Région Île-de-France, Magelis, Palatine Étoile 20, Procirep-Angoa, Puffin Pictures, Région Bretagne, Région Nouvelle-Aquitaine, Région Réunion, SG Image 2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti