ATLANTA - KAUSI 2: ROBBIN' SEASON
Luoja: Donald Glover
Pääosissa: Donald Glover, Brian Tyree Henry, LaKeith Stanfield, Zazie Beetz, Khris Davis, RJ Walker, Matthew Barnes, Robert Powell ja Katt Williams
Genre: draama, komedia, rikos
Jaksomäärä: 11
Jakson kesto: 24 minuuttia - 31 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 5 minuuttia
Ikäraja: 16
Donald Gloverin luoma, tähdittämä, käsikirjoittama, ohjaama ja tuottama televisiosarja Atlanta nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin syyskuussa 2016, joten jatkoa oli luvassa. Gloverin ollessa kiinni Solo: A Star Wars Storyn (2018) kuvauksissa, kakkoskauden tekoa piti kuitenkin viivästyttää. Kuvaukset käynnistyivät lopulta syksyllä 2017 ja Atlantan toinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa maaliskuussa 2018. Tämäkin kausi oli suosittu ja se sai paljon kehuja kriitikoilta. Kausi sai jopa 16 Emmy-ehdokkuutta (mm. paras komediasarja, miespääosa, miessivuosa, naissivuosa, ohjaus, käsikirjoitus, lavastus ja leikkaus), joista se voitti parhaan vierailevan tähden, kuvauksen ja äänitehosteiden palkinnot. Itse ryhdyin katsomaan Atlantaa vasta tänä keväänä, valmistautumisena kesällä Suomeen saapuvaan kolmoskauteen. En tiennyt sarjasta etukäteen mitään ja avauskausi onnistui yllättämään minut todella positiivisesti, joten aloitin kakkoskauden hyvin mielin noin kuukausi ensimmäisen jälkeen.
Earn yrittää saada Vanessan takaisin samalla, kun hän jatkaa managerin hommia rap-artistiserkulleen Paper Boille.
Atlantan tutut hahmot tekevät paluun kakkoskaudella. Vanessan (Zazie Beetz) jätettyä Earnin (Donald Glover), mies asuu nyt varastotilassa, yrittäen epätoivoisesti pistää elämänsä palasia takaisin paikoilleen. Hän jatkaa yhä hommiaan serkkunsa Alfredin, eli rap-artisti Paper Boin (Brian Tyree Henry) managerina. Kuvioissa pyörii toki myös Darius (LaKeith Stanfield), joka pääsee jopa tähdittämään omaa jaksoaan kaudella. Glover, Beetz, Henry ja Stanfield pistävät taas kerran parastaan sarjassa, tulkiten hienosti hahmojaan, joista jokaista on mielenkiintoista seurata. Earnin ja hänen suhteitaan muihin ihmisiin syvennetään onnistuneesti pitkin tuotantokautta.
Lisäksi tuotantokaudella nähdään myös mm. Khris Davis Paper Boin uutena henkivartijana Tracyna, Katt Williams Earnin eksentrisenä setänä Willienä ja Robert Powell hilpeänä parturi Bibbynä. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat hyvin osistaan. Davis on passeli henkivartijaksi, joka ei ole ihan sieltä fiksuimmasta päästä. Williams heittäytyy hyvin avausjakson setähahmoksi ja Powell revittelee monissa ongelmissa pyöriskelevänä parturina.
Atlanta ei onneksi jäänyt yhden kauden ihmeeksi, vaan sen toinen tuotantokausi jatkaa erittäin hyvin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tämäkin tuotantokausi on pullollaan satiiria musiikkibisneksestä, sekä kommentteja nimikkokaupungin kulttuureista. Ihmisdraama on vahvasti rakennettua ja Earnin ja Vanessan rikkinäinen suhde tuntuu todella aidolta. Tämä kausi ei ole yhtä hauska kuin edeltäjänsä, vaikka tästäkin löytyy omat hillittömät juttunsa. Kausi näyttäytyy paikoitellen jopa hieman jännittävänä ja se sekoittelee ovelasti erilaisia lajityyppejä, luoden täysin omalaatuisen kokonaisuutensa.
Kakkoskausi on kuitenkin pienesti epätasainen paketti jaksojensa tasoa vertaillessa. Vaikka kaikki ovatkin hyviä, ovat jotkut selvästi mukaansatempaavampia, mielikuvituksellisempia ja kaiken kaikkiaan innovatiivisempia kuin loput. Bibbyn parturiin liittyvä viides jakso on kauden hauskinta antia, tarjoten monet naurut yhä vain kummallisemmaksi muuttuvalla seikkailullaan. Kuudes jakso Teddy Perkins taas nostaa Dariuksen pääosaan pianonhakureissussa, joka muuttuu kaiken aikaa vain kummallisemmaksi ja suorastaan ahdistavaksi. Jakso on käänteitä ja koukkuja täynnä ja sen päätyttyä katsoja pohtii varmasti, että mitähän ihmettä tuli juuri nähtyä?
Tuotantokauden ohjaajina toimivat Glover, Hiro Murai ja Amy Seimetz hoitavat hommansa jälleen hyvin, rakentaen tunnelmaa oivallisesti, sekä leikitellen lajityyppien rajamailla. Käsikirjoitustiimi päästää joissain jaksoissa luovuutensa todella valloilleen, kun taas jotkut juonikuviot eivät jaksa innostaa samalla lailla. Atlantan kakkoskausi on myös taidokkaasti kuvattu ja mukana on niin hyvää valaisua, lavastusta, puvustusta kuin maskeerausta. Leikkaus on sujuvaa ja äänimaailma on pätevästi kasattu musiikkeja myöten.
Yhteenveto: Atlantan toinen tuotantokausi on erittäin mainiota jatkumoa loistokkaasti alkaneelle sarjalle. Se ei ole kokonaisuutena yhtä hauska kuin edeltäjänsä, mutta pitää sisällään paljon painavaa sanaa ja osuvan piikittelevää satiiria musiikkibisnestä kohtaan. Draama on hyvin rakennettua ja ihmissuhteet mielenkiintoisesti kirjoitettuja. Paper Boin parturireissu on kauden kirkkaasti hauskinta antia, kun taas Dariuksen pianonhaku on onnistuneen ahdistava ja sekopäinen. Jaksojen taso heittelee kauden varrella, osan ollessa huomattavasti kekseliäämpiä ja koukuttavampia kuin toiset. Silti homma pysyy kaiken aikaa plussan puolella. Näyttelijät suoriutuvat yhä mallikkaasti rooleistaan ja teknisestikin tuotantokausi on hyvin tehty. Jos pidit Atlantan avauskaudesta, suosittelen lämpimästi jatkamaan sarjan katselua. Nyt jään positiivisin mielin odottelemaan, että Yhdysvalloissa jo julkaistu kolmas kausi rantautuisi vihdoin myös Suomeen...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.5.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Atlanta, Yhdysvallat, 2016-, FX Productions, MGMT Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti