HIS DARK MATERIALS - KAUSI 2
Pääosissa: Dafne Keen, Amir Wilson, Ruth Wilson, Lin-Manuel Miranda, Ruta Gedmintas, Kit Connor, Simone Kirby, Ariyon Bakare, Jade Anouka, Andrew Scott, Cristela Alonzo, Bella Ramsey, Ella Schrey-Yeats, Will Keen, Terence Stamp, Joe Tandberg ja James McAvoy
Genre: fantasia, seikkailu
Jaksomäärä: 7
Jakson kesto: noin 47 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 31 minuuttia
Ikäraja: 12
Philip Pullmanin Universumien tomu -kirjasarjaan (His Dark Materials - 1995-2000) perustuva BBC:n ja HBO:n yhteistyössä tehty televisiosarja His Dark Materials nousi suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin loppuvuodesta 2019. Jotta sarjan nuoret päätähdet eivät vanhenisi liikaa kausien välillä, toisen kauden kuvaukset alkoivat jo ennen ensimmäisen julkaisua. Koronaviruksen takia kuvaukset jouduttiin kuitenkin keskeyttämään ennen kuin viimeiseksi tarkoitettu jakso saatiin valmiiksi, joten tekijät päättivät yhdistää kaksi viimeistä jaksoa toisiinsa. Itse pidin His Dark Materialsin ensimmäistä tuotantokautta muutamia vikoja lukuunottamatta loistavana fantasiaviihteenä. Odotinkin toisen kauden näkemistä, vaikka samalla minua hieman jännitti, pysyisikö taso enää korkeana. Olin nimittäin hieman yli kymmenen vuotta sitten lukenut Pullmanin kirjat, enkä silloin pahemmin piitannut jatko-osista. Jännityksestä huolimatta aloitin kakkoskauden innoissani pari päivää ennen kuin sen päätösjakso julkaistiin.
Lyra Belacqua matkaa daimoninsa Pantalaimonin kanssa rinnakkaismaailmaan Asriel-isänsä luomasta portista ja tapaa siellä Will Parryn. Yhdessä Willin kanssa Lyran täytyy saada vastauksia Tomusta, sekä löytää Cittàgazzen kaupunkiin piilotetty Salaperäinen veitsi.
Dafne Keenin näyttelemä Lyra Belacqua jatkaa seikkailuaan Pantalaimon-daimoninsa (äänenä Kit Connor) kanssa. Tällä kertaa hän saa seikkailutoverikseen Amir Wilsonin esittämä Will Parryn, meidän maailmastamme tulevan nuoren pojan, joka esiteltiin nopeasti ensimmäisellä kaudella. Eri maailmoista tulevien nuorten ystävystyminen on mielenkiintoisesti toteutettu ja heidän matkaansa seuraa mielellään - tai lähinnä Lyran matkaa, sillä ensimmäisen kauden myötä katsoja on jo vahvemmin hänen puolellaan. Willistäkin onnistutaan rakentamaan mielenkiintoinen hahmo Lyran rinnalle, etenkin kun hän liittyy mystiseen, Salaperäiseen veitseen.
Muutkin tutut hahmot ensimmäiseltä kaudelta tekevät paluun, joskin jääkarhu Iorek Byrnison (Joe Tandberg) ja Lyran isä Asriel (James McAvoy) käyvät vain nopeasti kääntymässä ruudulla. McAvoyn fanit tulevatkin kokemaan suuren pettymyksen, sillä hänellä on ruutuaikaa ehkä parisen minuuttia koko kauden aikana. Hänellä piti olla täysin oma jaksonsa, mutta se oli juuri se jakso, jota kaudelle ei ehditty kuvaamaan ennen koronaviruksen aiheuttamaa sulkua. Ruth Wilson pääsee kuitenkin vauhtiin Lyran häijynä äitinä, Marisa Coulterina, Lin-Manuel Miranda on yhä sympaattinen aeronautti Lee Scoresbyna ja Ruta Gedmintas toimii noita Serafina Pekkalana, joka jää kuitenkin hahmona aika tylsäksi. Viime kaudella nopeasti esitellyt Willin isä John Parry (Andrew Scott) ja sir Charles Latrom (Ariyon Bakare) nousevat paremmin esille. Uutena hahmona kaudella esitellään mainion Simone Kirbyn näyttelemä tutkija Mary Malone, joka meidän maailmassamme kiehtoutuu Tomusta.
Kuten etukäteen jännitin, Pullmanin Salaperäinen veitsi -kirjan (The Subtle Knife - 1997) tavoin siihen perustuva His Dark Materials -sarjan toinen tuotantokausi ei yllä ensimmäisen kirjan/kauden tasolle. Se on kelvollinen jatkumo tarinalle, muttei koskaan nouse samoihin korkeuksiin. Yksi isoimmista syistä itselleni on se, että seikkailu siirtyy kiehtovasta fantasiamaailmasta täynnä puhuvia eläimiä ja noitia meidän tylsään, arkiseen maailmaamme. Se on vähän niin kuin jos Narnia kertoisikin siitä, että fantasiaolennot löytävät vaatekaapin, minkä kautta he päätyvät meidän maailmaamme. Tietty kala kuivalla maalla -efekti on toki aluksi huvittavaa, kun Lyra ei ymmärrä asioita toisessa maailmassa, mutta samalla se tuottaa ainakin itselleni hieman laimean tunteen.
Kauden toinen ongelma on se, kuinka se todella tuntuu vain väliosalta. Vaikka siinä onkin toisaalta oma mysteerinsä koskien Salaperäistä veistä, minkä lisäksi se syventää hahmoja ja maailmaa, mitä jokaisen jatko-osan kuuluukin tehdä, kausi on lopulta pelkkä linkki sarjan alun ja lopun välillä. Tämä on toki aina vaarana trilogian keskimmäisessä osassa. Elokuvien puolelta esimerkiksi Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (The Lord of the Rings: The Two Towers - 2002) onnistuu kuitenkin välttämään sen tunteen, sillä siinä on kuitenkin toisaalta vahvat omat juonikuvionsa. Se on toki selvä väliosa, linkki ensimmäisen ja kolmannen elokuvan välillä, mutta kokonaisuus on kuitenkin huolellisemmin rakennettu kasaan kuin His Dark Materialsissa. Lisäksi Taru sormusten herrasta -elokuvien lähdemateriaali on huomattavasti vakuuttavampaa kuin Pullmanin tekstit.
Paikoitellen His Dark Materialsin toinen tuotantokausi tuntuu siltä, että se nyt oli pakko tehdä, koska kirjojakin on kolme. Ensimmäisen kauden tarjoama seikkailun into uupuu vähän väliä. Kaudella on juttuja, jotka jättävät toivomisen varaa, kuten lähes kaikki Lee Scoresbyyn liittyvä, mutta on siinä toki onnistumisensa. Kuten jo aiemmin totesin, Lyran ja Willin ystävyyden muodostuminen on hyvin rakennettu. Vaikka itse en ihan lämpenekään sille, että fantasiaympäristö vaihdetaan aina välillä arkiseen Lontooseen, oli paikka mikä tahansa, tämä kaksikon välinen suhde pitää mielenkiinnon yllä. Kausi myös laajentaa sarjan ideoita uskonnon merkityksestä maailmassa ja rinnakkaistodellisuuksien mahdollisuuksista toimivasti. Loppupäässä kausi saattaa jopa saada katsojansa herkistymään hieman. Vaikka kauden päätyttyä tuntuukin siltä, ettei kaudella loppujen lopuksi oikein tapahtunut mitään, ei aika oikeastaan koskaan käynyt pitkäksi ja katsoin His Dark Materialsia yhä mielelläni.
Tuotantokauden ohjaajat Jamie Childs ja Leanne Welham rakentavat tunnelmaa sujuvasti, mutta niin heidän kuin pääkäsikirjoittaja Jack Thornen ongelmaksi näyttäisi muodostuvan viime kautta heikompi lähdemateriaali. Onkin jopa hieman vaikeaa kuvitella, että tekijät olisivat saaneet tätä parempaa lopputulosta ottamatta isoja vapauksia. Teknisesti sarja pysyy kuitenkin yhä vakuuttavana. Kuvaus on tyylikästä ja niin lavasteet kuin asut näyttävät. Tietokonetehostein toteutetut daimonit toimivat vielä paremmin kuin viimeksi, eivätkä englantia puhuvat eläimet häiritse kertaakaan. Äänimaailmakin on oivallinen, etenkin Lorne Balfen säveltämien musiikkien puolelta. Balfen työstämä tunnusmusiikki on yhä valloittavan upea ja mahtipontinen - sanoisinko jopa, että siitä on muodostunut yksi suosikeistani televisiosarjojen tunnusmusiikkien saralla!
Yhteenveto: His Dark Materialsin toinen tuotantokausi jatkaa fantasiasarjaa kelvollisesti, mutta kausi jää silti täysin ensimmäisen kauden jalkoihin. Isot syyt tähän ovat fantasiamaailman jatkuva vaihtaminen meidän arkiseen ja tylsään maailmaamme, sekä huomattavasti tapahtumaköyhempi tarina. Seikkailun henki on välillä mukana, kuten myös mysteerisyys ja pieni jännitekin, mutta se todellinen into jää uupumaan. Erittäin mainioita juttuja on siellä täällä, eikä aika toisaalta käy pitkäksi. Silti lopulta tuntuu, että eipä kaudella kauheasti ehtinyt tapahtua. Kakkoskausi on lopulta pelkkä linkki sarjan avauskauden ja seuraavaksi tulevan (luultavasti) viimeisen tuotantokauden välillä. Dafne Keenin ja Amir Wilsonin näyttelemien Lyran ja Willin välinen ystävyys on kuitenkin kiinnostava ja hahmoja seuraa mielellään. Ruth Wilson on edelleen mainio ilkikurisena Marisa Coulterina, mutta James McAvoyn faneille on tulossa suuri pettymys, sillä näyttelijä on hädintuskin mukana kaudella. Taisi olla helpoin palkkio, minkä McAvoy on urallaan tienannut. Teknisesti kausi on onnistunut visuaalisista tehosteista Lorne Balfen fantastiseen tunnusmusiikkiin. Jos pidit His Dark Materialsin ensimmäisestä kaudesta, kannattaa toinenkin kausi vilkaista, vaikkei se olekaan yhtä mainio. Toivottavasti taso nousisi takaisin ennalleen juuri ilmoitetussa, kirjasarjan viimeiseen osaan, Maagiseen kaukoputkeen (The Amber Spyglass - 2000) perustuvassa kolmannessa tuotantokaudessa.
Viimeisen jakson lopputekstien jälkeen nähdäänkin vielä lyhyt, kolmatta kautta pohjustava kohtaus.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.12.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.comHis Dark Materials, Iso-Britannia, 2019-, BBC, New Line Cinema, Bad Wolf, Scholastic
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti