HIS DARK MATERIALS - KAUSI 3
Luoja: Jack Thorne
Pääosissa: Dafne Keen, Amir Wilson, Ruth Wilson, James McAvoy, Ruta Gedmintas, Simone Kirby, Jade Anouka, Will Keen, Adewale Akinnuoye-Agbaje, Jonathan Aris, Chipo Chung, Kobna Holdbrook-Smith, Jamie Ward, Lewin Lloyd, Alex Hassell, Simon Harrison, Kit Connor, Joe Tandberg, Peter Wight, Nina Sosanya, Andrew Scott ja Lin-Manuel MirandaGenre: fantasia, seikkailu, draama, toiminta
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 48 minuuttia - 57 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 18 minuuttia
Ikäraja: 12
Philip Pullmanin kirjasarjaan Universumien tomu (His Dark Materials - 1995-2000) perustuva televisiosarja His Dark Materials nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin HBO:ssa loppuvuodesta 2019, joten jatkoa oli luvassa. Vuotta myöhemmin ilmestynyt, hieman keskeneräiseksi jäänyt kakkoskausi piti suosiota yllä ja tekijät ryhtyivätkin työstämään kolmatta, kirjasarjan päätösosaan Maaginen kaukoputki (The Amber Spyglass - 2000) perustuvaa tuotantokautta. Kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2021 tiukkojen koronarajoitusten alla ja nyt His Dark Materialsin kolmas ja samalla viimeinen tuotantokausi on julkaistu HBO Maxissa. Itse pidin sarjan ykköskaudesta, mutta Pullmanin kirjojen tapaan en pahemmin lämmennyt kakkoskaudelle. Aloitinkin sarjan finaalikauden hieman skeptisenä, sillä en ollut aikoinaan piitannut sen lähdemateriaalina toimivasta kirjasta.
Will Parry etsii Lyra Belacquaa, joka on äitinsä, rouva Coulterin vankina. Lyra taas haluaa matkata Kuolleiden maahan, pelastaakseen ystävänsä Rogerin. Samaan aikaan lordi Asriel kerää itselleen armeijaa multiversumin joka kolkasta, taistellakseen Auktoriteettia vastaan.
Dafne Keen nähdään kolmatta ja näillä näkymin viimeistä kertaa Lyra Belacquan roolissa, kolmoskauden viedessä His Dark Materialsin tarinan päätökseen. Keen on jälleen mainio osassaan, etenkin kauden edetessä finaaliinsa, mutta etenkin alkupäässä Lyran osuus jää hieman latteaksi. Siinä, missä edelliskausilla seurattiin tarkasti Lyran seikkailuja, päätöskaudella seurataan turhan paljon muita hahmoja, jotka lähinnä puhuvat tytöstä, pitäen tätä joko suurena pelastajana tai sitten synnintuojana, joka pitää tuhota.
Merkittävässä roolissa on toistamiseen toisesta, paljon arkisemmasta maailmasta tuleva Will Parry (Amir Wilson), joka salaperäisen veitsen avulla etsii Lyraa ympäri multiversumia. Ruth Wilson on edelleen mainio Lyran äitinä, rouva Coulterina, joka ei pääse edes ehdolle vuoden äiti -palkintoa jakaessa. Kakkoskaudella poissaolollaan loistanut James McAvoy on huomattavasti isommin mukana päätöskaudella, hänen hahmonsa lordi Asrielin kootessa joukkoja suureen sotaan. Karismaattinen McAvoy astuu uskottavasti sotajalalla olevan Asrielin saappaisiin, joskin myös tämä hahmo saa vain haaveilla vuoden isä -pystin voittamisesta. Monet muutkin tutut tekevät paluun noita Serafina Pekkalaa (Ruth Gedmintas), tutkija Mary Malonea (Simone Kirby) ja Magisteriumia johtavaa isä MacPhailia (Will Keen) myöten.
Uusiakin tuttavuuksia mahtuu mukaan ja päätöskaudella esitellään mm. vastarintaa johtava Ogunwe (Adewale Akinnuoye-Agbaje), erittäin pienikokoinen vakooja Roke (Jonathan Aris), isä MacPhailia uskollisesti seuraava isä Gomez (Jamie Ward), enkelit Xaphania (Chipo Chung), Balthamos (Kobna Holdbrook-Smith) ja Baruch (Simon Harrison), sekä Taivaan valtakunnan sijaishallitsijana toimiva Metatron (Alex Hassell). Uudet hahmot eivät tee mitään erityisiä vaikutuksia, etenkään todella tylsäksi pääpahikseksi jäävä Metatron. Näyttelijät hoitavat kuitenkin hommansa vähintään ihan passelisti - niin vanhat konkarit kuin uudet tulokkaat.
His Dark Materials jatkaa lähdemateriaalilleen erittäin uskollisessa linjassa - niin hyvässä kuin pahassa. Philip Pullmanin Universumin tomu -kirjat kääntyvät hyvin tarkasti televisiomuotoon, mistä täytyy nostaa hattua tekijöille, liian monien adaptaatioiden ottaessa täysin turhia vapauksia lähdemateriaaleistaan. Kirjojen fanit voivatkin iloita, sillä uskollisuus pysyy mukana loppuun asti. Omalla kohdallani taas joudun sanomaan, että en oikein lämmennyt His Dark Materialsin finaalikaudelle. Syy ei kuitenkaan ole niinkään tekijöissä, vaan lähdemateriaalissa, jota orjallisesti seurataan. Kuten alussa kerroin, pidän trilogian avausosasta, Kultaisesta kompassista (Northern Lights - 1995) paljon, mutta mielestäni jatko-osat ottivat edetessään harppauksia huonompaan suuntaan. Sama siis tapahtuu myös adaptaation puolella. His Dark Materialsin kolmoskausi on ihan kiva huipennus televisiosarjalle, mutta tunsin samaa pettymystä kuin kirjoja lukiessani siitä, mihin suuntaan Pullman lähti tarinaansa viemään. Pidin avausosassa paljon tarinan uskonto- ja kirkkokriittisyydestä, mutta koen luotaantyöntäväksi, että finaalitarinaan Pullman päätti tuoda enkeleitä, Taivaan valtakunnan, sun muuta.
Homma ei tosiaan tunnu enää selvältä Lyran seikkailulta kiehtovassa fantasiamaailmassa, vaan maailmaa enemmänkin tutkitaan muista, erilaisista vinkkeleistä. Vaikka toisaalta on kiinnostavaa nähdä ja kuulla erilaisia näkemyksiä, itsestäni tuntui siltä, että katson nyt eri sarjaa kuin mitä avauskaudella alustettiin. Ongelmaksi koituu myös se, että koronan aiheuttamien ongelmien takia McAvoy pääsi kuvaamaan kakkoskaudelle vain yhden kohtauksen, minkä takia hänen sotaretkensä esitellään katsojalle turhan töksähtäen. Koskaan ei tunnu siltä, että jokin suuri ja eeppinen taistelu olisi oikeasti luvassa ja kun siihen taistoon vihdoin päästään kauden loppusuoralla, on se aikamoinen antikliimaksi. Kuten kirjassa, myös sarjan puolella lähes kaikki tunnutaan vievän laiskasti loppuun. Malonen tomututkimusseikkailua söpöjen kirahvi-elefantti-olioiden kanssa ei saada tuntumaan tarpeeksi merkitykselliseltä ja Magisteriumin ilkikuriset aikomukset jäävät puolitiehen. Sentään Lyran ja Willin väliseen ihmissuhteeseen käytetään aikaa, mutta sekin äityy jossain kohtaa liian pitkälle venytetyksi nyyhkyilyksi.
Sarjan ohjaajat ja käsikirjoittajat rakentavat ajoittain onnistuneita kohtauksia ja tilanteita, mutta kokonaisuus jää ontuvaksi ja keskinkertaiseksi. Teknisiltä ansioiltaan tämäkin kausi on varsin pätevä. Se on oivallisesti kuvattu ja pääasiassa sujuvasti leikattukin. Lavasteet ovat parhaimmillaan näyttävät, puvustajat tekevät hyvää työtä eri maailmoista tulevien hahmojen ja eri olentojen asujen kanssa ja maskeerauksetkin ovat mainiot. Erikoistehosteiden taso vaihtelee roimasti, mutta etenkin eläinmuotoja ottavat daimonit ovat jälleen kerran onnistuneen vakuuttavia ilmestyksiä. Äänimaailmakin on hyvin toteutettu Lorne Balfen säveltämiä musiikkeja myöten. Balfen erinomainen tunnusmelodia jää yhdeksi sarjan parhaista puolista.
Yhteenveto: His Dark Materialsin kolmas tuotantokausi vie erittäin mainiosti käynnistyneen sarjan aika keskinkertaisesti päätökseensä. Philip Pullmanin kirjojen fanit voivat iloita sarjan pitävän lähdemateriaalilleen uskollisen linjansa loppuun asti, mutta harmillisesti kun en itse piitannut Pullmanin kirjatrilogian päätösosasta, ei erittäin uskollinen adaptaatiokaan lämmittänyt sydäntäni. Tarina tuntuu lähteneen ihan oudoille sivupoluille siitä, mistä homma käynnistyi ja Lyran mukaansatempaava fantasiaseikkailu saa siirtyä syrjään tylsempien juttujen edestä. Aika lailla kaikki juonikuviot jäävät puolitiehen ja etenkin "suuri sota" tuntuu lopulta varsin lattealta. Lyran ja Willin seikkailu Kuolleiden maassa, sekä heidän ihmissuhteensa ovat kauden kantava voima, vaikka sekin muuttuu turhan melodramaattiseksi loppua kohti. Näyttelijät hoitavat tonttinsa loppuun asti ihan hyvin ja teknisiltä ansioiltaan finaalikausi on varsin pätevästi tehty. Itseäni jäi kuitenkin vaivaamaan pettymyksen maku. Samalla lailla kuin Universumien tomu -kirjat käynnistyivät erittäin oivallisesti ja päättyivät laimeasti, myös His Dark Materials kulkee tämän harmillisen reitin. On hienoa, että tekijät päättivät kunnioittaa lähdemateriaalia ja adaptoivat jokaisen kirjan omaksi kaudekseen ja oikeasti myös veivät homman päätökseensä. Mutta kuten kaikki suositut tarinat nykyään, myös Pullman on viime vuosina palannut takaisin Lyran seikkailujen pariin. Uusi Lyran kirjat -sarja (The Book of Dust - 2017-) on parhaillaan käynnissä ja siitä on julkaistu nyt kaksi ensimmäistä kirjaa, Vedenpaisumus (La Belle Sauvage - 2017) ja Ruusunmetsästäjät (The Secret Commonwealth - 2019). Onkin varmaan vain ajan kysymys, milloin nuo kääntyvät elokuva- tai televisiomuotoon.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.12.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
His Dark Materials, Iso-Britannia, 2019-2022, BBC, New Line Cinema, Bad Wolf, Scholastic
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti