PENNY DREADFUL - KAUSI 1
Luoja: John Logan
Pääosissa: Josh Hartnett, Eva Green, Timothy Dalton, Harry Treadaway, Reeve Carney, Rory Kinnear, Billie Piper, Danny Sapani, Simon Russell Beale, Helen McCrory, Alun Armstrong, Hannah Tointon ja David Warner
Genre: fantasia, kauhu
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: noin 52 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia
Ikäraja: 16
Penny Dreadful on John Loganin luoma kauhusarja, mikä ottaa vaikutteita 1800-luvun kauhukertomuksista, kuten Mary Shelleyn "Frankensteinista" ("Frankenstein; or, The Modern Prometheus" - 1818), Oscar Wilden "Dorian Grayn muotokuvasta" ("The Picture of Dorian Gray" - 1890) ja Bram Stokerin "Draculasta" (1897). Logan oli juuri käsikirjoittanut James Bond -elokuvan Skyfall (2012), kun hän alkoi kehittelemään televisiosarjaa kauhutarinoiden pohjalta. Hän sai Skyfallin ohjaajan Sam Mendesin mukaan projektiin ja he saivat idean läpi Showtime-kanavalla. Alunperin oli tarkoitus, että Mendes olisi ohjannut sarjan kaikki jaksot, mutta kun tämä alkoi työstämään Skyfallin jatko-osaa Spectreä (2015), täytyi muita ohjaajia tuoda mukaan. Kuvaukset alkoivat lokakuussa 2013 ja lopulta Penny Dreadfulin ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä toukokuussa 2014. Sarja nousi nopeasti suosituksi ja kriitikotkin pitivät siitä. Ensimmäinen kausi sai myös palkintoehdokkuuksia, kuten viisi BAFTA-ehdokkuutta, joista se voitti parhaan lavastuksen, maskeerauksen ja musiikin palkinnot, sekä kolme Emmy-ehdokkutta (paras tunnusmusiikki, musiikki ja maskeeraus). Itse olin kuullut Penny Dreadfulista aiemmin, mutten ollut nähnyt ainuttakaan jaksoa tai tiennyt, mistä siinä on kyse. Kuitenkin nyt kun sarja on saamassa jatkoa lisäosasarjalla Penny Dreadful: City of Angels (2020-), päätin aloittaa sarjan katsomisen HBO:lta.
Englannissa syyskuussa 1891 revolveritaitojaan esittelevä showmies Ethan Chandler saa yllättävän työtarjouksen: rikkaan sir Malcolm Murrayn tytär on siepattu ja tämä tarvitsee Ethanin ampumataitoja etsintöihin. Ethan suostuu, muttei ole lainkaan valmis siihen, mitä heillä on vastassaan...
Josh Hartnett sopii oivallisesti ampumistaitojaan esitteleväksi ja muutenkin hieman ylimielisen asenteen omaavaksi Ethan Chandleriksi. Hänen kautta katsoja viedään kummastelemaan sarjan fantasiapuolta ja hän toimii sarjassa katsojan reaktioina erilaisiin erikoisiin tilanteisiin. Hahmo kokee toimivaa muutosta kauden varrella, mutta silti hän jää hieman puiseksi.
Entinen James Bond -tähti Timothy Dalton nähdään sir Malcolm Murrayna, joka etsii vimmattuna siepattua tytärtään ja on valmis menemään ties kuinka pitkälle saadakseen tämän takaisin. Dalton tekee nykyään niin vähän rooleja, että ilahduin todella paljon, kun hän asteli ensimmäistä kertaa kuvaan. Vaikkei Dalton olekaan suosikkini Bond-näyttelijöistä, tuntuu hän olevan jokseenkin unohdettu ja siksi on mielestäni aivan mahtavaa nähdä ikääntynyt Dalton taistelemassa tässä yliluonnollisia voimia vastaan.
Sarjan todellinen tähti on kuitenkin Eva Green, joka näyttelee sir Malcolmia auttavaa salaperäistä Vanessa Ivesia. Penny Dreadful vaikuttaisi olevan Bondia tehneiden uusi kokoontuminen, sillä Greenkin on nähty 007-elokuvassa, Casino Royalessa (2006). Siinäkin Green esitti hahmoa, joka salasi jotain muilta, mutta ei läheskään yhtä salaperäistä henkilöä kuin tässä. Vanessa on sarjan kiehtovin hahmo, josta selviää vähitellen uusia puolia. Green todella antautuu roolinsa vietäväksi ja tekee aivan käsittämättömän intensiivistä työtä pitkin tuotantokautta. Hän on täydellinen valinta rooliin ja tekee tässä kenties parhaan roolisuorituksen, mitä olen häneltä nähnyt.
Lisäksi sarjassa nähdään mm. Harry Treadaway tohtori Victor Frankensteinina, Reeve Carney mysteerisenä Dorian Grayna, sekä Billie Piper tapahtumaketjuun sotkeutuvana Brona Croftina. Treadaway on passeli valinta nuoren tohtori Frankensteinin osaan, mutta Carneysta puuttuu kaikki karisma, mystisyys ja hurmaavuus, mitä Dorian Grayn rooli vaatii. Carney ei sovi hahmoksi lainkaan, minkä vuoksi sarjan versio Dorian Graysta epäonnistuu pahasti.
Valitettavasti Eva Greenin upeaa roolisuoritusta lukuunottamatta Penny Dreadful ei ainakaan ensimmäisellä tuotantokaudellaan tehnyt minuun erityistä vaikutusta. Sarja on kelpo fantasiaa, mikä ammentaa mukavasti kauhun klassikkoteoksista, mutta jää silti jotenkin vaisuksi. Tarina ei koskaan tempaissut minua kunnolla mukaansa, eikä se tuntunut yltävän potentiaalinsa kuin vain paikoitellen. Vaikka on hienoa nähdä Timothy Dalton sarjassa, ei hänen hahmonsa tyttären etsiminen aiheuta katsojalle samaa vimmaa kuin sir Malcolmille. Mielenkiintoisempaa onkin Vanessa Ivesiin liittyvät jutut, mitkä johtavat kauden ainoaan jaksoon, jota katsoja oikeasti tuijottaa hievahtamatta ja jännittyneenä, mitä seuraavaksi käy. Harmi, että tämäkin ratkeaa turhan helposti ja paras jakso lässähtää viime minuuteilla. Vanessa Ivesin lisäksi myös tohtori Frankensteinin oma juonikuvio (minkä kaikki hahmosta jotain tietävät voivat arvata) kiinnostaa pääkertomusta enemmän. Harmi, että se tuntuu enemmän pohjustukselta jollekin tulevalle ja jää lähinnä pintaraapaisuksi vielä tällä kaudella.
Kauhupuoli onnistuu paikoitellen kutkuttamaan kivasti, mutta siltäkin jää kaipaamaan enemmän, etenkin kun eräiden olentojen kohtaamiset tuntuvat kaikki olevan lähes identtisiä kohtauksia keskenään, ilman sen kummempaa yritystä tarjota jotain poikkeavaa. Olennot itsessään ovat karmivia ja siksi niille toivoisikin parempaa käyttöä. Kun kyseessä on aikuisille tehty fantasiasarja, on raakuuksia tietty luvassa, muttei kuitenkaan yhtä paljon kuin paljasta pintaa ja seksiä. Se tuntuu automaattisesti kuuluvan aikuisten fantasiasarjaan, sillä pitäähän demonien, hirviöiden sun muiden olentojen vaaniessa löytää aikaa vanhalle kunnon vaakamambolle. Sitäkin tosin latistaa se, että hahmoja eniten viettelevä Dorian Gray näyttää ja vaikuttaa teinipojalta, jolle tuottaisi vaikeuksia pyytää luokkansa tyttöjä tanssiaisiin, saatika sitten lumota nämä sänkyynsä. Koskettaviksi tarkoitetuissa kohtauksissa huomasin, kuinka vähän sarja saikaan minut kiinnostumaan sen hahmoista, sillä toivottua ja haettua tunnereaktiota ei tullut.
Heikkouksistaan huolimatta Penny Dreadfulin ensimmäinen kausi on silti tarpeeksi menevää fantasiakauhuilua, jotta se jää plussan puolelle. Sarjan vahvuuksiin kuuluu sen hieno visuaalinen ilme. 1800-luvun loppu herää vaikuttavasti henkiin upeilla puvuilla ja yksityiskohtaisilla lavastuksilla. Kadut täyttävä sumu ja tyylikäs valaisu tuovat oman lisänsä. Tekninen puoli on muutenkin onnistunut esimerkiksi kuvauksensa ja ääniefektiensä puolesta. Leikkauksessa joitain jaksoja olisi voinut tiivistää hieman. Kauhuolentojen maskeeraukset ovat suurimmaksi osaksi tehokkaat. Joistain digiefekteistä huomaa Hollywood-tuotantoja huomattavasti pienemmän TV-budjetin. Tunnusmusiikki ja alkuintro ovat tyylikkäät ja lupailevat hieman enemmän kuin sarja lopulta tarjoaa. Ohjaajat kuten J. A. Bayona rakentavat tunnelmaa paikoitellen sujuvasti. Ensimmäisen kauden kaikki jaksot käsikirjoittanut John Logan ei kuitenkaan häikäise, kuten hän teki Skyfallissa. Siinä Loganin apuna toimi Sam Mendesin vahva ohjaus, kun taas tässä hän on enemmän ohjaksissa, eikä täysin onnistu tavoitteissaan.
Yhteenveto: Penny Dreadfulin ensimmäinen tuotantokausi tarjoaa menevää fantasiakauhuilua, genrestä tuttujen mörököllien kera, mutta jää silti jotenkin vaisuksi. Tarina ei onnistu nappaamaan kunnolla mukaansa ja sivujuonet Vanessaan ja tohtori Frankensteiniin liittyen ovat mielenkiintoisemmat. Harmi, että toinen niistä ratkaistaan turhankin helposti ja toinen jää lopulta pieneksi pohjustukseksi tulevasta. Päähenkilöiden kohtaamat olennot ovat onnistuneen karmivia, mutta niitä vastaan käytävät taistelut muuttuvat nopeasti yksitoikkoisiksi. Pientä jännitettä onnistutaan välillä luomaan, mutta herkiksi tarkoitetut kohtaukset eivät saa aikaiseksi toivottua tunnetta. Hahmot jäävät hieman tylsiksi, jos ei lasketa Vanessa Ivesia, jonka roolissa Eva Green on aivan mielettömän hyvä. Green on selvästi sarjan parasta antia ja paikoitellen kausi kulkee täysin hänen harteillaan. Kenties Penny Dreadful onkin kuin vanhat "penny dreadfulit", halpaa kioskikamaa, jossa käytetään klassisia monstereita jokseenkin latteasti. Sellaisille löytyy kuitenkin vannoutuneet faninsa, joten se, että sarjan ensimmäinen kausi ei iskenyt minuun erityisemmin, ei tarkoita, etteikö sitä kannattaisi alkaa katsomaan, jos 1800-luvun loppu ja siihen liittyvät hirviöt kiehtovat.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.3.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Penny Dreadful, Yhdysvallat, Iso-Britannia, 2014-2016, Desert Wolf Productions, Neal Street Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti