keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Arvostelu: Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen (The Adventures of Ichabod and Mr. Toad - 1949)

HERRA RUPIKONNA JA IISOPPI KURKINEN

THE ADVENTURES OF ICHABOD AND MR. TOAD



Ohjaus: James Algar, Clyde Geronimi ja Jack Kinney
Pääosissa: Basil Rathbone, Eric Blore, J. Pat O'Malley, Campbell Grant, Claud Allister, Colin Campbell, Alec Harford, Bing Crospy ja Pinto Colvig
Genre: animaatio, seikkailu, musikaali
Kesto: 1 tunti 8 minuuttia
Ikäraja: 7

The Adventures of Ichabod and Mr. Toad, eli suomalaisittain Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen on Walt Disneyn animaatioelokuvien klassikkosarjan 11. osa. Elokuvan teko alkoi jo vuonna 1938, kun herra Disneylle esiteltiin Kenneth Grahamen kirjoittama "Kaislikossa suhisee" ("The Wind in the Willows" - 1908) ja siitä aiottiin tehdä oma animaatioelokuvansa. Kuitenkin kun toinen maailmansota alkoi, Walt Disney ei voinut samalla tavalla enää tehdä koko illan leffoja, jolloin projekti pistettiin jäihin. Sodan aikana herra Disney ja animaattorit tulivat siihen tulokseen, ettei leffa toimisi yksittäisenä filminä, joten he päättivät julkaista sen jonkin toisen tarinan kanssa yhtenä kokonaisuutena. "Kaislikossa suhisee" oli aluksi tarkoitus yhdistää "Mickey and the Beanstalk" -lyhytelokuvaan, mutta se päätyikin Disneyn aiempaan teokseen, Pennittömään ja suruttomaan (Fun and Fancy Free - 1947). Samalla yhtiö suunnitteli elokuvaa Washington Irvingin novellista "The Legend of Sleepy Hollow" (1820), mutta tarina todettiin liian lyhyeksi kunnon elokuvaan. Vuonna 1947 Disney keksi yhdistää "Kaislikossa suhisee" ja "The Legend of Sleepy Hollow'n" yhdeksi kokonaisuudeksi ja elokuvan teko lähti liikkeelle. Elokuva sai ensi-iltansa syksyllä 1949 (Suomessa se nähtiin vasta 2000-luvulla DVD-julkaisuna) ja siitä pidettiin. Vuosien varrella leffa on kuitenkin alkanut jäädä unholaan, eikä se tule koskaan kenellekään mieleen ensimmäisenä, kun pitäisi luetella Disney-klassikoita. Itse en ollut koskaan aiemmin edes nähnyt sitä. Kuitenkin kun kuulin, mitkä tarinat leffa sisältää, kiinnostuin kovasti, sillä pidän Tim Burtonin Päättömästä ratsumiehestä (Sleepy Hollow - 1999) ja minua kiehtoi tietää, miten Disney olisi toteuttanut niin karmivan tarinan. Kun vuoden 2017 alussa päätin arvostella puolet Disney-klassikoista ensimmäiselle puoliskolle vuodesta 2018, tiesin, että olisi vihdoin aika katsoa Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen. Ostinkin sen syntymäpäivänäni ja katsoin sen samana iltana ensimmäistä kertaa.

Elokuva koostuu Pennittömän ja suruttoman tavoin kahdesta täysin erilaisesta tarinasta. Tarinat on yhdistetty parilla hassulla kuvalla, joiden aikana kyseisen sadun kirja tulee ulos hyllystä ja kertojaääni alkaa lukea sitä. Ensimmäisenä nähdään Basil Rathbonen kertoma Rupikonnan tarina, eli "Kaislikossa suhisee" -osio. Siinä herra Mäyrä (Campbell Grant), arvokas Vesirotta (Claude Allister) ja sympaattinen Myyrä (Colin Campbell) yrittävät keksiä, miten saisivat erilaisia hullutuksia keksivän Rupikonnan (Eric Blore) aisoihin. Tällä kertaa hän nimittäin rymistelee hevosystävänsä Cyril Proudbottomin (J. Pat O'Malley) kanssa ympäri kyliä. Tarinaan liittyy myös varastettu automobiili, oikeudenkäynti ja suuri loppuhuipennus. Rupikonnan tarina on muuten ihan hassu, mutta usein tuntuu siltä, että tarina olisi kuitenkin pitänyt saada omaksi elokuvakseen, sillä puoleen tuntiin tiivistettynä se tuntuu välillä kiirehtivän ihan liikaa. Toisaalta jotkut kohdat kestävät tarpeettoman kauan, kuten tylsäksi muuttuva oikeudenkäynti, joten kyseessä on vain kehno rytmitys. Opetuksia on yritetty tunkea mukaan, mutta ne ovat niin laiskasti ujutettuja, ettei niillä tunnu olevan väliä. Loppuhuipennus käy myös hieman liian pitkäveteiseksi, jolloin toivoisi, että leffa siirtyisi seuraavaan tarinaan. Pari ihan hauskaa juttua on mukana, mutta muuten homma ei ihan toimi.




Toinen tarina taas kertoo opettaja Ichabod Cranesta, joka matkustaa Sleepy Hollowiin ja tapaa siellä kauniin Katrina van Tasselin, johon hän ihastuu. Kylän karskein äijä Brom Bones ei kuitenkaan pidä Ichabodista ja yrittää saada Katrinan itselleen. Niin ja jossain kohtaa mukaan tungetaan tarina päättömästä ratsumiehestä, joka piinaa kylää. Odotin kovasti näkeväni tämän toisen tarinan, mutta valitettavasti se onkin todella mitäänsanomaton. Sleepy Hollowista olisi helposti saanut aikaiseksi hieman karmivan, mutta lapsiystävällisen kummitustarinan, mutta se käyttääkin aikaa ihan muihin juttuihin. Päätön ratsumies nähdään vasta leffan viimeisten kymmenen minuutin aikana ja sitten elokuva jo päättyykin. Hahmon osuus on parasta elokuvassa, joten onkin harmi, ettei hän pääse loistamaan kunnolla. Lapsille lopetus voi olla hieman jännittävä, mutta se voisi olla vielä jotain enemmän, jotta vanhemmatkin viihtyisivät. Toinenkaan tarina ei ole kovin mukaansatempaava ja vaikka sekin sisältää pari ihan hassua kohtaa, on lopputulos heikko. Tämän tarinan kertojana ja useiden hahmojen ääninä toimii Bing Crospy.

Monen aiemman Walt Disney -klassikon tapaan myös Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen sisältää lauluja. Heti alkutekstien aikana kuullaan lyhyt esittelykipale. Ensimmäisen tarinan aikana kuullaan vain Rupikonnan ja Cyrilin hoilaama "The Merrily Song", joka sopii kohtaukseen, muttei jää mitenkään mieleen. Toisessa tarinassa sen sijaan lauletaan paljon, eivätkä hahmot puhu siinä lähes lainkaan. Tarina alkaa Ichabod Cranen esittelylaululla, joka kuulostaa aluksi vanhojen Aku Ankka -lyhyelokuvien tunnushoilotukselta. Tarinan toinen laulu esittelee Katrinan ja viimeisessä laulussa Brom Bones kertoo päättömästä ratsumiehestä. "Päätön ratsumies" -tarinankin laulut ovat aika mitäänsanomattomia.




Elokuva on animoitu ihan kivasti, mutta paikoitellen piirrosjälki ei ole parhaimmasta päästä. Taustoihin ei ole panostettu samalla tavalla kuin yleensä Disney-leffoissa ja hahmojen liikkeet eivät välillä näytä erityisen hyviltä. Leffan ohjaajina toimivat James Algar, Clyde Geronimi ja Jack Kinney, joista ensimmäinen ohjasi ensimmäisen tarinan ja kaksi jälkimmäistä toisen. Kolmikko ei ole tehnyt kovin kummoista työtä ja välillä tuntuu siltä, ettei projekti ole oikein kiinnostanut ketään. Kahta tarinaa lyhytelokuviksi sovittivat kuusi eri käsikirjoittajaa, eivätkä he ole saaneet toteutettua tiivistämistä onnistuneesti.

Yhteenveto: Kumpikaan Herra Rupikonnan ja Iisoppi Kurkisen tarinoista ei ole kovin kummoisesti toteutettu, jolloin leffa tuntuu aika tylsältä, vaikka kestääkin vain juuri ja juuri yli tunnin. Vaikka kummastakin löytyy pari hassua juttua, eivät ne pelasta kokonaisuutta. Ensimmäinen tarina tuntuu välillä kiirehtivän ja välillä taas hidastelevan turhaan. Toinen taas löytää juttunsa (eli päättömän ratsumiehen) vasta lopussa, jolloin siinäkin on paljon tarpeetonta materiaalia. Laulut eivät jää mieleen, eikä animointi ole parhaimmasta päästä. Kyllä Herra Rupikonnan ja Iisoppi Kurkisen ainakin kerran vilkaisee, muttei sitä luultavasti kovin nopeasti jaksa uudelleen katsoa. Onneksi tähän loppuivat Disneyn sodanaikaiset yhdistelmäteokset ja seuraavaksi päästään takaisin kunnon elokuvien pariin, alkaen Tuhkimosta (Cinderella - 1950).




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.8.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.my-sf.com
The Adventures of Ichabod and Mr. Toad, 1949, Walt Disney Productions


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti